Soutu se on mun rattoni

Nyt kun tässä ollaan virallisesti sairauslomalla ja ihan päivärahoilla (!!) niin pitäähän sitä panostaa kutoutumiseen. Se kuntotuksessa kuulema niin elintärkeä fysioterapia ei onnistu kunnallisella puolella ihan toivottuun tahtiin. Viikottaisten käyntien sijaan fyssarilla oli tarjota kuukausittaisia aikoja. Jos minä nyt tämän nätisti asettelen niin eipä paljoa haittaa. Minulla ei valitettavasti ole kummoisia kokemuksia fyssareista, eikä tämä oman kylän ihminenkään mitään ihmeitä pystynyt tarjoamaan.

Niinpä olen hankkiutunut sinne missä minulla on ikiaikainen jäsenyys ja tarjolla kaikki herkut lisukkeineen, omalle tutulle salille kaupungin keskustaan.

Ja siellä uusi leiskuvan lempeni kohde on sisäsoutulaite. Sillä minä kitkuttelen täydellä vastuksella aina vartin kerrallaan. Ensin vartti lämmittelyksi, sitten salitreeni ja lopuksi toinen vartti jossa soudetaan maaliin. Puolessa tunnissa soutelen nyt vähän päälle 4 km. Eihän se paljoa ole vielä. Ehkä tässä päästään ihan kunnon lukemiin kunhan kroppa tottuu ja kunto kohoaa.

Mutta se mikä on fakta, soutulaite on aivan liian aliarvostettu ja ilmeisen epämuodikas treenausväline. Eipä niille salin kahdelle sisäsoutulaitteelle koskaan jonoa ole. Minusta on mukava siinä rytkytellä tasa-aallokossa, ei keikuta eikä lokki pasko päähän. Ihan koko kroppa pääsee töihin mutta nivelet ja nikamat eivät ota itseensä.

Eilen kyllä tuntui kieltämättä vähän hartioissa vaikka miten yritän pitää hartiat jotenkin rentoina. Se on kai sitä harjoituksen puutetta ja asia korjaantuu ajan kuluessa.

Seuraava tavoite on fillarilenkille pääsy. Yleensä olen äitienpäivän kieppeillä ensimmäiset lenkit käynyt polkemassa, nyt voisi jo lähteä kun tiet ovat sulat eikä kovin kylmäkään ole.
En vain uskalla vielä yksin lähteä, tasapaino kun voi tehdä jekkua.

Lumitilanne 17.4. Nyt jo sula.

Viikko on ollut mukavan tavallinen. Vain vähän aikataulutettua menemistä. Aamulla heti hoidan urheilut pois ja sitten jää koko päivä aikaa muuhun tekemiseen ja lepäilyyn. Eilen oli mukava istahtaa lounaspöytään hyvässä seurassa ja taas on mainittava Kerubin lounas. Se on hyvä ja hintansa väärti. Söin parsarisoton eikä siinä ollut moitteen sijaa. No minä olisin laittanut pikkuisen enemmän parmesaania, mutta hyvä oli ammattikokinkin versio.

Hain samalla reissulla koirapoikien punkkilääkkeet ja Peetun rasvahapot. Punkkeja kun jo on, se on vain ajan kysymys milloin niitä ryökäleitä ryömii koirien turkeissa. Nyt kun syöttää Bravectot niin saa olla huoletta pitkälle kesään. Peetulla on outo karvanlähtö silmien ympärillä, rintalastassa ja suun ympärillä. Kokeillaan ensin rasvahappolisää ja sitten jatketaan ratkaisuvaihtoehtojen pohtimista.

Illalla meillä oli rippijuhlakutsujen askartelutalkoot. Minä makasin sohvalla ja kuuntelin sujuvasti kun näpertelijät mittasivat millimetrejä ja liimasivat kristallitimantteja. Vasen käsi kieltäytyi useamman kerran yhteistyöstä ja yksi jos toinen asia tipahteli kädestä, raivostuttavaa!

Tänään on Nuorimmainen Ponimiehen kanssa hyppytreeneissä, ensimmäiset tälle keväälle. Ponimies oli eilen päässyt loikkimaan irtohypytyskujaa ja tykännyt kovasti. Viimeviikkoinen vaisuus ja lievä lämpöily on poismennyttä. Onneksi ei tullut mitään pidempää riesaa.

Iso-J on isolla kirkolla ja kotiutuu aikaisintaan huomenna. Me jatketaan rauhallista koti-iltaa.
Mukavaa keskiviikkoa, missä lienetkin!

Rahalla saa, chili 6 €