Hölmö hevonen

Tajusin juuri, että hevoset olivat viime vuonna samaan aikaan hajasijoituksessa. Tämä kuva Töttiksen karvanlähdöstä viime vuodelta, nyt on ihan samat hommat meneillään. Ponimies on jo kesäkuosissa (enimmäkseen) mutta tämä jälkijättöinen pöljäke seisoo ja pöllyttää karvaa. Eipä puutu Tuulikummun tinteiltä pesänrakennusaineita.

Mukava kengittäjätuttavuus tuli täsmällisesti sovittuna aikana vuolemaan Töttiksen kuljettimet. Pikkuisen piti painia ottaa vasemman takajalan kohdalla, mutta niin Töttis kohtasi vahvempansa ja sekin kavio sai pedikyyrin, nips ja naps ensin liiat pois ja sitten raspilla loput. Eihän siinä ammattimiehellä kauaa mene eikä yhtään manasanaa kuulunut vaikka tamma taas alleviivasi omaa tyhmänylpeyttään ja tahtoaan. On se kyllä kumma kun hevosen pitää urpoilla. Mutta peiliin saan katsoa sikäli, että tämä hevoseni on jäänyt sattuneesta syystä vähemmälle paapomiselle.

Kyllähän se on ihmisen kaveri luonnostaan, eikä noita porsasteluyrityksiä (kavion riuhtominen, kuopiminen) ole silloin kun eletään normaalia kotitalliarkea. Nyt on hevonen henkisesti hieman hukassa ja kun ei ole lauma tukena, se reagoi sekä eläinlääkäriin, että kengittäjään uppiniskaisella käytöksellä ja töllön töillä. Huoh. Hetkittäin hävettää.

Sulaa sinistä

Paisteiseen, mutta hieman koleaan päivään on sisältynyt sekä Äitikullan kuskaamista, jokirantakahvit että aurinkolasien sovittelua. En raaskinut ostaa uusia vaikka tarve olisi kova. Minulla on Espanjassa oikein hyvät plehat eikä tässä ole enää kuin reilut kaksi kuukautta sinne menoon. Pärjään ilman.

Paitsi että ryppyjä tulee siristelystä ja tarjous oli oikeasti ihan hyvä. Harkitsen vielä.

Iltapäivällä oli varattu aika kylän pajalle ja niin Hopianuoli sai taas kesämokkasiinit alleen. Ilmanpaineiden kanssa oli vähän säätämistä ja Hopianuolen tietokone kertoi ilmanpaineiden olevan turhan korkeat. Niinpä kurvasin kylän huoltikselle ja hain reippaan naisihmisen avukseni. Yhdessä saimme turattua ilmanpaineet ohjekirjan arvoille. Silti se pahuksen tietokone kertoi lukemien olevan vielä liian korkeat, mokomakin hienohelma! Kotona otin tuiman tuijotuksen ohjekirjaan ja sieltä löytyi ohje ajaa parikymmentä kilometriä pohjille jotta rengasdata päivittyy autolle saakka.
Eivät ole autot entisenlaisia, kauheasti on dataa ja tietokonetta, anturia ja muuta.

Huomenna kurvaan uudelleen Tuulikumpuun, ihan vaan Töttistäkin kiusatakseni. No oikeasti minä vien Heidille pari kanaa, siellä ne saavat tepastella komean kukon johdolla vapaasti ulkosalla. Hauskan näköistä kun kanaparvi siellä pyllyilee milloin milläkin mättäällä. Omat ulkoilevat aidatulla alueella, en oikein usko Peetun itsehillintään vapaana kirmailevien kanojen suhteen. Leffelläkään ei pokka pidä, sehän nappaa heti jonkun helttapään suuhunsa ja roikottelee saalistaan autuaana. Kurpannoutaja ei erota kanaa kurpasta.

Mukavaa kevätiltaa, missä lienetkin!

Pikkukoiran maja

Retkauta rennoksi