Humppaveikot

Lauantain piharalleista ei voittajaa saatu selville, molemmat olivat yhtä nopeita. Siinä missä Leffe menee lujaa suoraan, Nasse ehkä vähän jää. Mutta kun on kyse harhautuksista ja mutkajuoksusta, on Nasse ihan ylivoimainen. Kivaa noilla älypäillä kyllä oli. Mikäs oli pojilla humpatessa, piha on periaatteessa sula ja kuiva. Toki lunta vielä on siellä, mihin auramies on sitä kasannut, mutta sekin vähä sulaa nopeasti. Ratsastuskenttä on muuten sula ja kuiva eikä yhtään lätäkköä näy. Sitä en ole vielä tutkinut onko routa nostanut murikoita pintaan. Taisi tulla kerralla hyvä siitä kentästä.

Kuvia selatessani totesin, että Peetuhan on meillä varsinainen väripilkku valkoisella turkillaan. Leffe ja Nasse ovat maanläheisiä ja maastoutuvat kuloheinikkoon täydellisesti. Saa olla tarkkana, ettei hukkaa paria piskiä maastoon, äkkiä ne loikkivat metsänrajaan saakka ja se on sitten menoa, puppe saa kyytiä ja koira unohtaa ajan ja paikan.

Tässä humpataan kuitenkin kotipihalla eikä Peetu päässyt näihin karkeloihin mukaan, Nassen kanssa kun tulee helposti jäpitystä ja turhaa rähinää ja hampaiden kalistelua. Leffe on niin helppo, se tulee kaikkien kanssa toimeen ja on ilmeisen vaaraton, ainakaan terrierin pinna ei pala spanielin riehumisesta.

Viime viikko oli kunnon puolesta melkoisen ankea. Räkää ja yskää riittää aina vaan, nyt vasta alkaa helpottaa. Tasapaino on ollut hakusessa, ilmeisesti poskionteloihin kertyvän rään johdosta tasapainokin heittää. En kuitenkaan kaatunut kertaakaan vaikka välillä oli vähän turhan lähellä ja turhan pahassa paikassa. Pitää vielä itsekin yrittää muistaa, ettei pää pelitä entiseen malliin ja vasen puoli on hitaampi.

Tein minkä jaksoin ja sitten piti taas ihan sovulla siirtyä vaaka-asentoon elpymään. Salille en jaksanut yhtenäkään päivänä, torstaina kävin sentään vähän venyttelemässä. Ulkoilma teki välillä oikeasti pahaa, tuntui ettei henkeä saanut ja sarjatuliaivastukset sekoittivat pakkaa entisestään. Leppähän se kukkii, outoa että saan näin voimakkaita reaktioita tänä vuonna. Yleensä selviän paljon vähemmällä.

Ihan kurillakin piti pikkuisen penkoa kukkapenkkejä ja istutuksia. Talvi oli ankara eivätkä kaikki sen tuhot ole selvillä. Kasvihuoneen luokse laittamani penkki on ihan arvoitus, minkä verran on paleltunut, minä verran söi myyrä ja mikä ei muuten vaan viihdy. Jos tulee täydennyshankintojen tarvis, on hyvä syy kurvata Raahen suuntaan.

Ensi viikko näyttää vanhetessaan mistä se on tehty, näillä näkymin luvassa rauhallista perusarkea. Ja se on hyvä se. MUOKS: hyvänen aika, unohdin, alkavalla viikolla on ohjelmassa lounasta Nempan kanssa, kutsukorttiaskartelua ja kaikkea kivaa. Ihan loistoviikkohan tästä on tulossa.

Kivaa viikkoa sinullekin, missä lienetkin!