Lintulorut uusiksi

Vahtikukko, hangesta noussut

Niitä kevään lintuloruja on rallateltu hamasta muinaishistoriasta saakka, tiedäthän sen iänikuisen puoli kuuta peipposesta -jutun? Nyt olisi aika laittaa ainakin meidän osalta lorut uusiksi sillä Torpallahan tottavie rallatellaan kukon tahtiin. Bongasin minä tänään mustarastaankin, mutta laulua ei vielä kuulu, hiljainen kaveri oli. Peippoja ja kiuruja ei näy vielä vähään aikaan, eiväthän nekään niin hulluja ole, että tänne änkeävät nyt jo munansa palelluttamaan.

Tämä meidän Torpan päädyn vahtikukko oli talven kurimuksessa niin syvällä, että vain tuo heltan ylin kiehkura näkyi. Nyt näkyy jo kohta varpaatkin. Ihan on reilussa viikossa vajunut niin paljon, että kukko alkaa olla kuivilla tästäkin talvesta.

Odotan innolla huomiseksi luvattua vesisadetta, se tekee hyvää (huutia) lumille, mutta toisaalta surkeuttaa sorateitä ja kelirikkoalueita entisestään. Tänään viedessäni Nuorimmaista tallille totesin, että se tie alkaa kohta olla ajamaton paikka, niin on pahana jo nyt vaikka kelirikko on vasta aluillaan, edes liikennemerkkejä ei ole vielä laitettu asiasta varoittamaan. Viimeiset sata metriä tallin pihaan on jatkossa syytä kävellä, jos ei ole ihan välttämätön pakko ajaa ovelle saakka.

Mutta takaisin niihin lintuloruihin. Tässä kuvat, keksikää joku nokkelampi riimit. Minulla ei viime yön parituntisen torkunnan jälkeen oikein runosuoni sytkyttele.

Siellä ne retaleet hyppelivät kanalian katolla kuin tintit konsanaan. En tiennytkään, että meillä on näin hitollisen hieno musta kukko, kanana minä olen kaikkia mustia pitänyt, mutta tämä epeli onkin talven hämyssä kasvatellut hienon heltan ja komiat sulat. Heti sai pari mustaa kanaa kaverikseen rohkelikkoretkilleen.

Lumipalloilla hätyyteltiin siipikarjaa takaisin maan pinnalle, eivät piitanneet. Vasta kun älysin hakea leipäpussin ja rapistella sitä, alkoi laskeutuminen vaikuttaa kanoistakin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Nyt ovat kömpineet jo kanalan orsille yötä viettämään. Aamulla armo uus. Ja kieku.

Armo tosin alkaa käydä vähiin, kukkopoikia on vähennettävä ja viikonloppuna on tappoon ryhdyttävä sillä kukot alkavat käydä toistensa rinnuksiin kiinni.

Tälle päivälle oli lintutiimellyksen jälkeen vielä kakkuakin luvassa. Iso-J täyttää vuosia ja siksi meillä syödään kakkua, Prinsessatorttua tietenkin. Kenestäkään ei ollut tänään leipojaksi joten ihan ostopakasteella mentiin. Hyvää oli ja onnea vaan!

Kivaa loppuviikkoa, missä lienetkin!