torstai 22. lokakuuta 2015

Mitäs manasin



Huntereista Viikinkeihin

No niin, syksyn sateet ovat täällä. Lokakuu on nyt nimensä veroinen. Lokaa ja loskaa.
Eilinen hieno syyspäivä jäi näillä näkymin viimeiseksi, tänään piti leikata laput pois kumppareista ja ottaa ne käyttöön.

Ja kyllä, nyt siirryin Huntereista Viikinkeihin, näillä on kiva lampsia lätäköissä. Ainakin näin aluksi pidän näitä uusia kumiteräsaappaita etueteisessä kaupunkikenkinä. Takaovella takapihan tallitöissä rahjustan edelleen risoissa Huntereissa. Niissä kun on pohja vielä ihan ehjä ja kiinni niin voi niillä kotioloissa mennä. Ihan hyvät kengät, melkein ehjätkin.

Navakka tuuli, tihkusade ja ankea harmaus, mitäpä sitä muuta ihmiskurja enää kaipaakaan nöyrtyäkseen talven edessä. Kurkkasin kuitenkin ihan varuilta sähköpostiini, siellä ne edelleen ovat, lentoliput ensi kesän aurinkojaksolle. Että kun ei aurinko tule pohjolan ihmisen luo, pohjolan ihminen menee aurinkoon. Mutta vasta kesällä. Talvella tökötetään kuin tatit Torpalla. Hyvin mulle passaa tämä järjestely, 11 kuukautta viileämpää, 1 kuukausi bonuksena täyttä paistetta ja rentoa elämää.

Ja kohtahan sitä saa taas touhuta joulujuttuja ja vuodenvaihteesta lähtee valoisa aika enenemään.
Näin hienot värit oli maanantaiaamuna, takaovelta tyrkkäsin puhelimen idän suuntaan.

Maanantaiaamun värit

Luvassa olisi kirjanpitohommia ja espanjan läksyjä. Pitäisi opetella x määrä verbejä taivutuksineen, tähänastinen sanasto ja lukusanat 1-20. Yhdellekään tunnille en ole mennyt läksyt tehtynä, hiukka noloa tunnustaa, mutta olen kuitenkin jotenkin kiikkunut kärryillä. Harmi vaan kun italia pukkaa läpi. Kieli jota en ole aktiivisesti käyttänyt yli kymmeneen vuoteen nousee nyt esiin häiriköimään espanjan opiskeluani. Vai olisiko kuitenkin käynyt niin, että ikääntymisen myötä on aina vain vaikeampaa oppia uusia asioita? Ei kai... en usko.

Aion nyt viikonloppuna ottaa kunnon kirin ja pitää itselleni sekä verbi- että sanakokeet. Perilliset kihistelevät jo malttamattomina kämmeniään, niin monta kertaa olen heitä piinanut englannin, ruotsin ja saksan sanakuulusteluilla, että eivät taatusti anna armoa vähän vertaa.

Tähän vielä loppuun täräytän asetelman Kasvistädin kuvausreissun saaliistani. Tuli herkkua ja namia. Kumpaakaan en avannut, vaikka etenkin tuo suklaa huutelee kaapin perukoilta houkutuksiaan. Pysyn lujana. Nyt on taas jonkinlainen treenirutiini päällä ja viinipullon korkkia raotan vain viikonloppuna tilanteen (eli ruuan ja saunan) niin vaatiessa.

Jeppis, viikonjatkoja, missä lienetkin!

Eväät kuvankäsittelyyn



8 kommenttia:

  1. Noista sun vanhoista kumppareista, kerran kirkkoon ja sitte pitureiksi, sanois mun anoppivainaa ;)
    22.11 kolme viikkoo Fugea :) Hyviä vinkkejä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisas anoppi.
      Jos teillä on auto niin ajakaa Setenilin kierros, aivan huima luolakaupunki. Argos de la Frontera on saman lenkin varrella jos ajatte Cadizia kohti ja Tarifan kautta takaisin.

      Aurinkoa siis luvassa teillekin, vie terveisiä!
      Pari ravintolaakin uskallan kehua, muistuta mua niistä.

      Poista
  2. Älä vielä luovu toivosta - syksy jatkuu edelleen! Sade tekee hyvää kasvien talvehtimiselle, siitä kiitos. Valosta alkaa tulla vähikseen uupeloa, kaamos ei kenenkään mieltä ylennä. Silloin on tarpeeseen kynttilät, sauna ja valkoviini. Villasukkia unohtamati :D

    Onnea tulevaisuuden auringon turvaamisesta! Ilo on tukikohta auringossa, sen voimin jaksaa raahustaa läpi kaamoksen ja kylmyyden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli tämä sade tarpeeseen, myönnän.
      Talvessa on puolensa, glögit ja muut lämmitysliemet etenkin auttavat hoippumaan talven yli. Valoa kohti, valoa kohti....

      Poista
  3. Yllättävää kyllä, pidän myös syyssadepäivistä, joskin tänään Puukkojunkkareiden huudeilta kotiin ajellessa sää ei ollut aivan fancein näkyvyyden kannalta, toivoi vain että kukaan ei liiku ilman heijastinta, koira ilman heijastinliiviä ja fillaroija ilman valoa. Pimiää, oli pimiää... HIHS oli sunnuntain osalta tosi myyty, jouduin pähkäilemään aamulla pitkään ja hartaasti mutta kyllä sieltä penkki vielä Nempalle löytyi. Saa nähdä istuuko Pius S. Sveitsin maalta paikallani kuten oli viime kerralla. Nyt häädän kylmästi, olisin toivonut että PSG Future ja Martin F. olisivat saaneet jatkaa yhdessä. Piukseen en tämän heposen kohdalla usko, kookas ruuna...ei pieni pippurinen tamma... Martinille ja Juulille sekä Mikolle, Sebbelle, Sadulle ja Juulialle toivon menestystä ja hyviä fiiliksiä ja Heposia keveitä laukkoja.Nyt olen nalkuttava Eukko ja pyydän kauniisti että ottaisit nyt rauhallisesti Kalakukko-kaupungin visiittiin saakka, myös treenin osalta??? Ei hillittömästi rautaa tankoon eikä kovin rajuja sykenousuja...muutama viikko on lyhyt aika kaiken kaikkiaan. Ok Kuomaseni? Hugs from Nemppa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua tuo pimeys ja sade yhdistelmänä kauhistuttaa ihan hirveästi. Joka ikinen aamu ajan kaupungin läpi ja yritän nähdä pimeät ja valottomat fillaristit, sinne tänne huppu silmillä loikkivat jalankulkijat ja muuta kulkijat. Sadeaamuina etenkin on ihan mahdoton nähdä kun sade piiskaa myös sivuikkunaa ja sivupeilit valuu vettä.

      Olet sinä kyllä melkoinen tuurihaukka jos ratsastajakatsomosta sait taas liput. Ties kenen komistuksen viereen pääset. Vaikka ollaanhan tuo jo monesti todettu, että melkoisia rimppakinttuja ovat miesratsastajat ;-)

      Kovasti onnea toivotan minäkin sinne isolle areenalle, en pääse tänä vuonna mutta jospa vaikka ensi vuonna lähdettäisiin Tukholmaan?

      Sen verran otan iisisti, etten tee maastavetoja, enkä muutenkaan päästä päätä sydämen alapuolelle, silloin pakkaa nimittäin painetta ohimoon.
      Hauskaa viikonloppua sinulle, kerro terkkuja tutuille jos näkyy!

      Poista
  4. P.S Amalialle ravintolavinkki Picoteo Fugen keskustassa, ihania tapaksia, hyvä viinivalikoima. Junakadulla tanskalainen smörrebröd-ravintola yllättävän hyvä. Söin menu del diasta friteerattua juustoa ja pariloitua maksaa. Maksa oli todella hyvä, kauniisti rose. Puerto Marinan Emäntä kertoi lähipiirinsä poikkeavan ravintolassa usein ja Fugessa asuville joulupöytä on todella suosittu. Ravintola on pieni, eikä kovin huomiota herättävä mutta lounas oli bueno ja hintataso todella kohtuullinen. Mikäli Marbellan Vanhaan kaupunkiin suuntaa, ihan pieni italialainen La Famiglia valloitti minut, tosin hintataso espanjalaisittain ainakiin chiantin osalta korkeahko mutta laatu oli superb.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää etsiä tuon Picoteon koordinaatit jostain.
      Meitä kun on usein neljä henkeä syömässä samaan laskuun, ei ihan fine diningiä osata kaivata. Mutta hyvä ruoka hyvässä seurassa on aina jokaisen euron väärti.

      Se suositeltu kreikkalainen jäi kyllä vähän kaivelemaan, pikkuisen yliystävällisyyttä oli ilmassa. Onneksi Mr. Happy korjaa tilanteen kuin tilanteen.

      La Leona on myös yllättävän hyvä, siitä Los Bolichesin asemalta rantaan päin.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!