perjantai 23. toukokuuta 2014

Tipitii ja muita visertäjiä


Tästä se alkaa, kanalinnun elämä. Ylemmässä kuvassa ulostaudutaan ahtaasta yksiöstä koipi edellä, alemmassa tulokas mynttäytyi niin, että sieltä taisi olla pyrstö tulossa. En jäänyt seuraamaan minkälainen eläjä tulokas oli, tuo kuoriutumisvaihe kun kuulema saattaa kestää tovin jos toisenkin.

Se, kuinka päädyin haudontakoneen ääreen kurkkimaan, on osoitus tuon parjatun Naamakirjan mahdista. Olen tässä jonkin aikaa, ehkä pari vuotta, etsinyt enemmän ja vähemmän tositarkoituksella Vappupillille omia, samanrotuisia emäntiä. Hän on isännöinyt niitä kahta vanhaa pirttihirmua, sekarotuista kanamummoa. Sitä en tiedä, onko Vappupillistä kehkeytynyt kanamummojen hoivissa pilallepassattu peräkammarinpoika vai tuleeko hänestä isokin Päällikkö kunhan saa lisää tirpukoita parveensa. Ääntä ainakin lähtee, se on kuultu. Kukkiihan se perunakin ja äänellään se variskin laulaa, joten Vappupilli on mitä on, pahaääninen piipunrassi jota rotukukoksi kutsutaan.

Niin, siellä Naamakirjassa on erilaisia ryhmiä, myös munanetti ja erilaisia kanaryhmiä. Niistä muutamaan kuulun minäkin. Päiviö-kukon uusi emäntä teki pientä tiedustelua ja kas, Vappupillin rotuisia Chabo-tipuja olikin aivan hänen tutuntutullaan.

Ei ole turha sanonta se, että jokainen meistä on kuuden ihmisen päässä Paavista. Aina joku tuntee jonkun joka tuntee jonkun ja jo viides tuntee jonkun joka tuntee Paavin. Naamakirjalle kiitos, Paavi löytyi tässä tapauksessa alle sadan kilometrin päästä.

Paavi on löytynyt!

Niinpä löysin itseni kuumasta vinttihuoneesta hurjasti piipittävän tiputerraarion ääreltä. Siellä asusti hyvin nuoria hautomakoneen lapsosia. Montaa eri rotua, seassa myös seitsemän Chaboa.

Koska olin nimenomaan kanoja vailla, annoin kasvattajan tunnistaa tirppaset. Kanat kuulema sulkaantuvat nopeammin kuin kukkopojat ja pikkuinen pyrstökin antaa osviittaa sukupuolesta. Nokan jatkona olevasta harjasta pystyy myös kokenut katsomaan eläjän sukupuolen. Minä niissä mitään eroa nähnyt, mutta kolme kanaksi tulkittua piipittäjää asettelin varovaisesti kissankuljetuskopan heinäpesään.

Hautomakoneessa oli tulossa lisää Chaboja, näiden kolmen valkoisen lisäksi meinasin ahnehtia vielä muutaman värikkään, ovat erisukuisiakin ja se on aina parempi. Ne haen kesäkuun alkupuolella. Samalla nappaan mukaan kaverini tilaamat kukon ja kanan, niille kasvattaja asentaa nilkkarenkaat jotta osaan ottaa oikeat tipuset mukaan kun lähdetään ajelemaan etelää ja samalla reissulla Hispaaniaa kohti.

Ennen lähtöä tiirailin myös muita tilalla olevia kanalintuja. En yritäkään muistaa näiden rotuja, joku jättiläismäinen eläjä oli Light Brahma. Minkähän kokoinen raptori Heavy Brahma mahtaisi olla?






Näitä alimpia kyllä haluaisin pikkuisen parven, mahdottoman kauniita lintuja. Pitää kysellä seuraavalla tipunhakureissulla näiden rotua ja tipujen saatavuutta. Jos en ihan väärin muista, taisi kasvattaja mainita tämän parven olevan mahdollisesti myyntiharkinnan alla.

Kohtuullinen summa euroja vaihtoi omistajaa ja minä lähdin kurvailemaan tipujeni kanssa kotia kohti. Matkalla piti tankata ja piipahtaa maatalouskaupassa ja sitten vihdoin pääsin kotiin. Takana oli jo aamuinen parituntinen jalkatreeni ja hiilaripitoinen lounas painoi silmäluomia. Päiväunista ei ollut toivoakaan, pitihän kanalan pikkuosasto siivota kuntoon tipujen sijoittamista varten. Kun ne ovat vielä niin pieniä untuvikkoja, ei voi kuvitellakaan niiden siirtyvän suoraan lämpölampun alta ulkoresidenssiin. Etenkin kun niillä ei ole omaa emoa. Niiden emo on styroksia, käy sähköllä ja hurisee.

Nuorimmainen jahtasi yhden kanamummoista keinoemoksi ja kun tiput olivat kanalan puhtailla puruilla puhtaassa pesässä, kannoimme kanamummon niille äidiksi.

Alku oli lupaava:

Kot, mikäs se siellä mahan alla vipeltää?

Ja kotpot, mikä hitto toi on??

No nyt tässä kyllä on jotain pielessä...

PROTEEEEEESTIIIII! Mie romahan, ota nuo pois!!

Niinpä keinoemo kipaisi pois pesästä ja asettautui kiivaasti purppasten makuulle pesän viereen. Oikein hautasi ahterinsa puruihin niin, ettei sinne alle olisi livahtanut kirppukaan. Nokkaa tuli heti kun yritin pikkuisen sormella nostaa helmaa ja ujuttaa tipua alle.

Aamulla menin katsomaan tilannetta ja tiput olivat sievässä nipussa pesässä, kanamummo luikahti avoimesta ovista pihalle niin, että pyrstö heilui ja yösijalta löytyi protestimuna. Pikkuinen vihje, että hän kyllä tekee penskansa itse, ei tarvitse alieneita ujuttaa mahan alle. Päästin takaisin Vappupillin luokse, sinne meni ja mäkätti mennessään.

Kaksi tipua oli vallan virkeitä, mutta kolmas nuokkui ja huojui, ei näyttänyt pirteältä ensinkään. Se oli vielä kaikkein pienin, muutaman päivän nuorempi kuin ne kaksi pontevaa. Niinpä kipaisin tiput kämmenellä (mahtuivat hyvin) ulkosaunan takkatuvalle ja hälyytin Esikoisen apuun. Värkättiin pesuvadista väliaikainen pesäkaukalo. Takkatuvalla on mukavan lämmin ja helteisenä päivänä suorastaan kuuma.

Kasvattaja ohjeisti antamaan D-vitamiinitippoja ruiskulla nokkaan, kuulema cokiskin olisi hätätilassa käynyt. No kotona ei sattunut olemaan muuta kuin d-vitamiinipillereitä. Niinpä kaupunkireissu suoritettiin kohtuullisen ripeässä aikataulussa.

Onneksi Esikoisella oli vain lyhyt koulupäivä, maatilavierailu meidän kylän isolla karjatilalla (yhdellä niistä) ja pääsi parin tunnin päästä sieltä suoraan kotiin. Hänestä oli nimittäin suunnattoman suuri apu kun pienen tipun nokka pitää avata ja truutata ruiskulla vitamiinit käkättimeen. Samalla meni vähän vettäkin. Pahuksen sinnikäs se heiveröinen tipukin osaa olla, ei näyttänyt yhtään siltä, että heittäisi henkensä hetkenä minä hyvänsä. Kaksi muuta tepasteli vesilautasella ja nokki seesaminsiemeniä. Niillä ei ole mitään hätää.

Tämä pienin sen sijaan on kyllä vieläkin melkoisen hutera. Vaappuu ja huojuu ja on mieluiten kahden sisarensa välissä, saaden tukea molemmilta puolin. Huomenna pitäisi olla jo virkeämpi. Tai hengetön. Ei sitä voi väkisin hengissä pitää jos ei ole eläjäksi.

Tämmöinen tarina tänään, huomenna jotain muuta. Huh hellettä, pidä itsesi viileänä, missä lienetkin!


5 kommenttia:

  1. Tapahtumarikasta tiputarinointia, josta ei käänteitä puuttunut. Onnea uusille tipusille ja ekstrapuhallus sille heiveröiselle!

    VastaaPoista
  2. No toivottavast tipu selvis, mutta kyllä on komee kukko!

    VastaaPoista
  3. Voi kun nämä kanajutut on sitten ihania! Suorastaan ahmin kertomusta kuin suurempaakin bestselleriä. Hyvää jatkoa parvelle, lisää kuulumisia ja kuvia odotellessa!

    VastaaPoista
  4. Valitettavasti pikkuisen voimat ehtyivät, liihotti pois yön aikana. Harva asia on niin herkkä ja hento kuin pikkuinen tipu.

    VastaaPoista
  5. Hello there! This is kind of off topic but I need some advice
    from an established blog. Is it difficult to
    set up your own blog? I'm not very techincal but I can figure things out pretty fast.
    I'm thinking about creating my own but I'm not sure where to start.
    Do you have any ideas or suggestions? Appreciate it

    Feel free to surf to my page ... female-muscle

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com