Viikon kuntopiikki, ei sinne päinkään

Keväällä ja minulla oli tänään vähän huonompi päivä. Taivaalta, joka välillä oli huikaisevan sininen ja sees, pyrytti välillä lunta, välillä rakeita. Ja sitten taas paistoi. Pilviä oli enemmän tai vähemmän. Iltaa kohti kylmeni ja veikkaan, että pakkasella käydään ensi yönäkin.

Minä kuvittelin tekeväni hyvän treeniviikon huipentumaksi hyvän jalkajumpan, mutta puhti loppui ihan tyystin, mie niin romahin jalkaprässin ja hack-kyykyn jälkeen. Hiki virtasi kuin ravihevosesta mutta voimia ei ollut yhtään. Ihan silkalla kiukulla runttasin läpi sen mihin pystyin, eli minimin. Ärsytti niin, että olisin voinut viskoa kamojani. Mutta kun se ei tapoihini kuulu, tyydyin ravistamaan palautusjuomashakeria pikkuisen riuskemmin. Helpotti.

Älköön nyt kukaan aloittako saarnaa ylikunnosta. Kyllä tämän päivän puhdittomuudesta voin ihan itseäni syyttää. Mitäs löhnäsin puolen yötä soffalla katsomassa tallennettuja jaksoja Mustat lesket -sarjasta ja  mitäs kaadoin vielä yhden lasillisen punaista rypälejuomaa.

En edes tiedä pidänkö tuosta sarjasta vai en. Kaikki jaksot on kuitenkin katsottu ja aion loputkin katsoa, ihan mielenkiintoinen tapahtumaketjuhan sieltä kaiken sälän alta paljastuu.

Enemmän minua polttelevat kaikki ne dvd -boksit joita Iso-J on ehtymättömään leffakirjastoonsa hankkinut, Silta -sarjan tuotantokaudet näkyvät olevan tuoreimpien pinossa. Ja mulla on vielä näkemättä kaikki tuotantokaudet Sons of Anarchystakin. Samoin Boardwalk Empirestä ja monesta muusta.

Tänään en aio katsoa edes Dallasia vaan nappaan mukaani yläkertaan tuoreimman akkainlehden ja kömmin vaateriin.

Salilta tultuani marssin kassit purettuani sänkyyn ja nukuin ihan suorin sorkin, vailla huonoa omaatuntoa, täysin härskisti parin tunnin päiväunet. Pikkuisen helpotti.

Nuorimmainen on melkoisen uupunut siitepölykauden takia ja pitihän se arvata, että pientä lämpöähän tuo hengitysteitä rassaava tilanne nostaa. Esikoinen on onneksi ihan kunnossa.

Eikä Peetunkaan viikko sitten mennyt ihan niinkuin piti. Peetu kainosteli morsiamen luona niin, että homma puhallettiin poikki. Morsian siirrettiin kiireen vilkkaa Peetun velipojan luo joka sitten hoiteli homman parin haistelun jälkeen.

Mikähän karma se langetti meidän koiriksemme raivoraittiin Nassen joka kaiken hyvän lisäksi näkyy olevan kallellaan poikiin päin? Ja Peetun joka on niin äijää, niin äijää treeneissä ja näyttelyissä mutta jolta menee pupu pöksyyn kun pitäisi machoilla oikein luvan kanssa?

Ei voi ymmärtää. Peetupoloinen onkin saanut tämän viikon ajan Nasselta 'veljellistä' ohjausta kuinka elämästä voi iloita ilman morsiamiakin. Samperin vispiläkinttu, että kehtaakin.

Että osasikin perjantai ottaa koville. Onneksi nyt illasta pikkuisen virkosin ja jaksoin touhuta Esikoisen kanssa tallin ja huoltaa kanalan. Hevoset saivat nyhtää tuoretta vihreää ja Poni Sörsselson KURNUTTI onnesta saadessaan ahnaaseen kitaansa pienekin pätkän tuoretta. On se outo, poniksikin.

Tammakaan ei yhtään kruusaillut, ihan veteli nokkosen aluista lähtien kaiken eteensä tulleen vihreän.
Pikkuisen happamat ilmeet seurasivat tallista poistuvaa selkääni (tunsin sen tuijotuksen), olisivat niin mielellään vielä paistatelleet ilta-auringossa ja herkutelleet vihreillä versoilla.

Pikkuisen jos sataisi, laidunta saisi aidata aika piankin. Turha sitä nyt on vielä tehdä, ei kasva kun on niin kuivaa.

Huomiselle on ohjelmassa ainakin pihahommia ja p-askan ajoa tulevan kasvihuoneen paikalta. Siellä on niin hyvä ja niin multava maa, että otetaan talteen parhaat osat ennekuin kaivetaan perusta, asennetaan suodatinkankaat ja sorat.

Voin vain kuvitella miten Seniorikansalainen kihisee pidäteltyä tarmoa päästä peuhaamaan kasvihuoneensa kimpussa. Hällä se on kyllä kuntopiikki kohdillaan, voimat eivät vain enää riitä entisenkaltaiseen työtahtiin. Ja sekös näkyy harmittavan kun pitää odotella toisten aikataulujen ehdoilla.

Tältä päivältä ei muuta mainittavaa. Luulen, että kunnon yöunet parantavat paljon ja huomenna jaksan kärrätä kukkapenkeille tuoretta multaa ja pollenpotkua.

Nuorimmainen näkyy nukahtaneen sohvanpohjaan, pitää jotenkin keplotella hänet tuosta ylös ja omaan petiin. Taidan tehdä seuraa, mitäpä tässä suotta leukojaan repimään kun nukkuakin voi.

Mukavaa viikonloppua, missä lienetkin!

PeeÄäs, kuvat sunnuntaiselta lähiretkeilyltämme. Paitsi tammanturpa, se löytyy ihan näiltä asuinsijoilta. Onneksi.

Toukokuu

Jee, se on jo toukokuu. Enpä muista näillä selkosilla olleen Vappupäivää jolloin voi jo antaa hevosten maistaa tuoretta vihreää. Koivuissa on ihan minipienet hiirenkorvat ja lumi, kuka semmoista veden olomuotoa edes muistaa?

Laiskan aamun jälkeen ryhdistäydyin ja katselin vähän päältä kun Nuorimmainen varusti uljaan, joskin hieman pyylevän Poninsa ratsastusta varten. 

Nätisti jumppaavat ja kyllä huomaa, sokeakin otsallaan, että kuskissa on edistymistä talven aikana tapahtunut. Nätti ja stabiili istunta tekevät hevosenkun olin helpommaksi. Poni ahersi ja jumppasi ihmeen kuuliaisesti. Vain muutama niskuroitiyritys ja nekin kuski korjasi tyynesti, sen enempää ihmettelemättä. Ne kaksi todellakin täydentävät toisiaan.

Eilen herkuttelin maltillisesti, vain yksi pieni korvapuusti ja vain yksi lasillinen skumppaa. 

Tänään Perillisillä oli ratsastustunti eteläisessä naapurikaupungissa ja sinne suuntasimme koko perheen voimin. 

Heti kun jäätiin kahden, kaahattiin kiireellä naapurikuntaan. Katsottiin mitä tarvitaan mukaan seuraavalle hautausmaakäynnille. Multaa ja kukkia, ehkä koristekatettakin. 

Sitten pantiin elämä risaiseksi. Teki mieli kahvia ja teetä ja vitriiniin tuoreet munkkirinkilät olivat aivan liian houkuttelevia. Koska elämään pitää mahtua myös vatsan iloja, en nähnyt mitään järkeä kieltää herkkuhetkeä itseltäni. Ja voi elämä miten hyvää se oli!!

Nämä pienet herkuttelut ja sopivan lunki elämänasenne pitävät pään kasassa ja elämän paljon mukavampana. Arkea jaksaa huomattavasti paremmin kun sitä muistaa arvostaa. Huomisesta kun kukaan ei tiedä. Suunnitella voi mutta ei ole ihmispoloinen se joka päättää ja määrää. 

Tänään oli kiva päivä! Torstai pitäisi olla vapaana useamminkin. 

Mukavaa perjantaita, missä kuljetkin!

Nykyajan huono äiti… vai miten se nyt meni?

Kirpputorilöytö, 5 €

Sorry vaan, mutta nyt menee vappupäivä pilalle teiltä jotka avasitte tämän sivun hyvän mielen hyrrityksen toivossa. Huti meni ja sitä kuusitoistakiloisella puntilla päähän joka vastaan väittää!

Tiedättekö, nyt minä olen hyvin hyvin, ihan suorastaan oikeasti Vihainen. Äkäinen. Pottuuntunut. Nyppiintynyt. Ärsyyntynyt. Pahoillani. Pahana.

Luettuanne tämän tekstin ihan isolla ajatuksella ymmärrätte varmaankin miksi.

Minä en ole aikaisemmin lukenut tuota blogia, en tiennyt olevankaan. Sosiaalinen media tätä postausta vapunaattona levitti ja olkoonpa juttu faktaa tai fiktiota, mulle se on ihan sama. Kauhuesimerkistä se käy, oikein mainiosti. Sanalla sanoen v-tuttaa kirjoittajan puolesta.

Jos minä jotain asiaa ylipäätään näen tarpeelliseksi vihata, niin se on juuri tuo helevetin pikkusieluisuus joka näemmä riivaa joitakuita, valitettavan monia keskuudessamme. En voi edes kuvitella, minkälainen luiskaotsa näkee tarpeelliseksi tehdä lastensuojeluilmoituksen kyseisessä tapauksessa. Todennäköisesti joku pahuksen kateellinen ja kaunainen 'ystävä' jolla ei ole kanttia ottaa asioista selvää. Suoraan asianosaisilta kysymisestä puhumattakaan.

Ehei, on hiton paljon helpompaa vetää mutkat suoriksi ja tehdä omat hienot johtopäätöksensä. Ja toimia niiden perusteella. Kyllä kelpaa taas hurskastella ja kiitellä omaa hyvyyttään.

Ensinnäkin, ihminen joka ensimmäisen päähän pälähtävän kilahduksen perusteella tulkitsee fb:ssa näkemänsä kuvan lapsen heitteillejätöksi ja huonoksi hoidoksi, on itse itsetutkiskelun tarpeessa. Usein peili on hyvä ja halvin terapeutti. Ihan rohkeasti vaan siltä kyselemään ken on maassa kaunaisin.

Hätäiset päätelmät, omat analyysit (jotka omankin kokemukseni perusteella) perustuvat päättelijän oman ahtaan maailmankatsomuksen pohjalle, ovat yleensä täynnä ennakkoluuloja, kaunaa ja silkkaa tietämättömyyttä. Järjestyksen voi edellisille valita vapaasti. Ennakkoluulo. Kauna. Tietämättömyys. Nuo kolme kun saisi kitkettyä pois, olisi maailma meille kaikille paljon miellyttävämpi paikka elää. Tietoakin useimmiten saa, kun kysyy suoraan mikäli joku asia kanssaeläjien touhussa mietityttää. Kaunat ja ennakkoluulot pitää jokaisen ihan itse käsitellä, paha rasti monelle. Tiedetään.

Sivistyskin kuuluu tähän samaan teemaan, suljetaan kuitenkin pois kouluissa tarjolla oleva sivistys, sillä koulutushan ei valitettavasti ole tässä maailmassa kaikkien saatavilla. Sydämen sivistys ja sen tarve onkin kokonaan yksilöllistä, se hankkii joka tarpeelliseksi kokee...

Surullisinta, nuo kaikki kaunaan ja ties mihin perustuvat anonyymit huolenilmaukset viranomaisille ovat pois todellisten ongelmien selvittelystä. Viranhaltijan on tutkittava kaikki ilmoitukset. Ja hyvä niin. Mutta kun näinä ahtaina aikoina niukkoja resursseja tuhlataan tämänkaltaisiin hommiin, se jos mikä on ihan oikeasti härskiä yhteisten varojen väärinkäyttöä ja tuhlausta.

Jokainenhan elää niinkuin parhaaksi näkee, jokainen saa lapsia laittaa, vaikka joskus toivoisin jonkinlaista lastenhankintalisenssiä rajatapauksille, ajokortin tapaan. Mutta onhan se helvetti ihan tuhannen väärin jos Äiti ottaa itselleen viikon 168:sta tunnista  NELJÄ TUNTIA oman fyysisen ja henkisen hyvinvointinsa eteen, onko? Baaritunnit ovat siis moraalisesti hyväksyttävämpiä kuin treenitunnit?

Minä sanon ihan oman kokemukseni perusteella, että olen kymmenen kertaa paremmin ja enemmän läsnä nykyisin. Ennen douppasin aamulla itseni hereille kourallisella painkillereitä ja välillä arvelutti ajaa koulukyytiä kun järki oli niin sumeana kipulääkkeistä. Nyt olen aidosti väsynyt, liikunnasta ja oikeasta työstä, en lääkkeistä. Kumpi lienee isompi paha? Perilliset käyvät halutessaan lenkillä, syövät tolkusti ja osaavat löhötä jos ei ole muuta mielekkäämpää tekemistä. Huostaanoton paikka?

Syön samassa pöydässä ihan samaa ruokaa kuin muu perhe ja ennenkaikkea, voin sata kertaa paremmin. Tämä kaikki tosin vaatii kuukaudessa 53 euroa kuntosalin jäsenyyteen ja treeneissä vietetty aika, noin 5-7 tuntia viikossa. Eli viikon 168:sta tunnista perheelle jää kuitenkin vähintään 160 tuntia, päivää kohden melkein 23 tuntia. Hätäisellä matikalla laskien, pubissa ei montaa tuntia juhli kun 53 euroa on juotu ja kustu. Uskallan väittää, että ei viittä tuntia tarvita.

Nouskaa sohvasta äidit! Huolehtikaa itsestänne.

Blogin kirjoittajalle perheineen toivon kaikkea hyvää. Tutkikoot viranhaltijat kun se heidän työhönsä kuuluu, mutta sen jälkeen toivon heille työrauhaa oikeasti ongelmallisten tapausten parissa. Ennekuin taas iltapäivälehtien otsikot kertovat karua tarinaa kuinka ihan tavallisessa perheessä menivät sukset lopullisesti ristiin jonka jälkeen puhuivat nyrkit ja aseet, eivät ihmiset.

Otan itse tämän avautumisen jälkeen taas entiseen malliin eli rennosti, koska olen sen arvoinen. Ojentajat laitettiin laulamaan tänään tekniikantarkistustreeneissä (TTT) ja hyvänmielen hormonit (sallitut sellaiset) ovatkin tehneet tästä(kin) päivästä astetta paremman. Ilman kemikaaleja. Edes pubiin ei tarvinnut lähteä rentoutumaan.

The Greatest Wisdom. By cats. As usual.

Hauskaa Vappua ja kuplivaa kevättä… eiku...

Serkkupoika pörähti pihaan näin upealla vappukaaralla, Guppelvaageni sai leiman ja pääsee täten liikennöimään Vappukulkueeseen (ei siihen viinanhajuiseen lipunliehuttajien lössiin).

Täällä kaikki hyvin, rauhallista ja leppoisaa.
Meitä ei kyllä saisi millään ilveellä ajettua vappukinkereille, ei etenkään niihin 'hip hei ja huonoon kuntoon' -kemuihin. Syötiin hyvin, skoolattiin ja palattiin normaaleiden päivärutiinien kautta iltaan. Erona on se, että huomenna ei kukaan herää kellonsoittoon, paitsi minä. Ja kun hevoset ovat ulkona, aion köllähtää toviksi soffaan. Nukun tai en, nousen ylös pikkuisen myöhemmin.

Säästä riippuen syödään ulkona tai sitten tuvassa. Hyvin syödään kumminkin.
Lakkiakaan en jaksa tänä(kään) vuonna kaivaa naftaliinista, homehtukoon sinne minne se viimeksi muutossa lajiteltiin. Ei tietääkseni kompostiin vaikka ulkonäön perusteella kuuluisi ehdottomasti sinne.

Hauskaa ja iloista iltaa ja muista villahousut huomenna jos meinaat pihalla piknikkiä pitää.

Mulle tehty minipulla… ei munkkeja :(

Homma jatkuu

Peetun ilme muuttui sunnuntain kihlajaistiimellyksessä kauhistuneen epäuskoiseksi. Tänään oli morsmaikulla ollut pikkuisen suopeampi mieli ja melkein oli homma sinetöity. Valitettavasti Peetun harvat kuivaharjoittelut kissalla eivät vielä riittäneet. Huomenna uusi yritys, kolmas kerta toden sanoo.

Kyllä siellä Kasvistädin pihalla on kiva telmiä ja puuhastella, paljon kivempi kuin hihnanpäässä ihmisten jaloissa.

Elämme toivossa että homma menee nyt ns. ykkösellä purkkiin ja vaaveleita voidaan odotella osimoilleen noin 63 vuorokauden kuluttua.

Onko tämä näsiä vai joku muu??

Maanantainen aamu oli aurinkoinen ja lämmin. Iltapäivällä se muuttui vielä aurinkoisemmaksi, suorastaan tunsin välimeren ja vuorituulen tuoksun. Olimme nimittäin Iso-J:n kanssa pähkäilleet lomareissun ajankohtaa ja minulla oli online -buukkaus päällä matkahakuun. Kun päivät oli valittu ja lennot katsottu, oli aika nimetä matkustajat ja viimeistellä tilaus. Oi se onnen hetki, lämmin ailahdus rinnassa ja korviin saakka levinnyt hymy kun painoin OSTA -nappulaa. Kohta sähköpostiin kolisi e-lippuja. Ja niin tämä lössi lehahtaa norskin siivin Hispaaniaan kesäkuun puolenvälin kieppeillä.

Pois tullaan kunhan joudetaan, menee juhannukset ja vaihtuu kuukausikin ennenkuin palataan kotiin.
Tätä on kyllä niin odotettu.

Toki minä realistina tiedän, että tässä on vielä enemmän kuin pari muuttujaa edessä, ratkottavana ja setvittävänä. Tällä hetkellä kaikki pitäisi olla reilassa. Hevosten laidunpaikka, Peetun hoito, Äitikullan vahtim… silmälläpit… no hitto, kyllä te tiedätte. Jonkun pitää katsoa vanhan ihmisen perään ja sillä hyvä. Ja kun tämä meidänkin Seniorikansalainen on sen verran ketterä ja vihmerä, peräänkatsojan on syytä olla itsekin tarkkana. Onneksi hänelle jää vain vajaa viikko yksinoloa.

Tänään en kuitenkaan mieti enkä murehdi mahdollisia vastoinkäymisiä. Katsotaan niitä sitä mukaa kun tulevat eteen.

Kiva kun on taas mukavia asioita näköpiirissä. Kävi vielä niin julmetun hyvä tuuri, että Siskolikka kahden nuorimmaisen Perillisensä kanssa sattuu samaan kaupunkiin samaan aikaan. He tosin ovat viikon, me muutama enemmän. Mutta silti, luvassa leppoisia rantapäiviä Siskolikan kanssa, yhteisiä illallisia ja varmaan pari kannua sangriaakin saadaan vajutettua.

Ensimmäiset vihreät ovat ihan pian valmiina

Kevät etenee, tämä lämpöaalto alkaa kohta kuivattamaan joten ihan mielihyvin otamme vastaan mahdolliset sadekuurot ja pilvisemmät päivät. Koivujen siitepöly hyökyy kohta täydellä voimalla päälle ja kosteampi ilma painaisi pölypilviä pikkuisen matalammaksi.

Tämä viikko menee hujauksessa Vapun takia, toukokuussa piipahdan Esikoisen ja Peetun kanssa koiranäytelmässä etelän suunnalla ja ehdimme kotiin Äitienpäiväksi. Minä tosin en vietä äitienpäivää tänä vuonna, tämän aion hyvin ponnekkaasti ilmaista myös perheelle. Säästäkööt ruukkuruusurahansa siihen, että tarjoavat mulle mukavan illallisen sitten siellä lomalla. Samalla rahalla minkä saavat törsättyä johonkin pakastealtaan Prinsessatorttuun ja ruukkuruusuun, saadaan nätti kattaus yhdessä suosikkiravintoloistamme. Kortit toki otan ilolla vastaan. Ne ovat parhautta Äitienpäivässä.

Toukokuulle mahtuu toki koulujen karkeloita, Nuorimmaisen leirikoulu ja päättäjäiset. Joten paljon kivaa kalenterissa. Kyllä se elämä risukasassakin on mukavaa, kun päivä sattuu tännekin paistamaan.

Eipä mulla tänään oikeastaan muuta kerrottavaa olekaan. Kaikki hyvin ja hyvä niin.
Hyvää mieltä hyrrittäen poistun yöorsille. Nempalle toivotan leppoisaa lentoa ja mukavaa lomaa!

Kevättä sinunkin rintaasi, missä lienetkin!

Älä ota sitä vakavasti… :D

PeeÄäs:

Olgakanasen parin päivän ikäinen ipana loikkasi pois pesästä ja paahtaa hurjasti piipittäen ympäri kanalan lattiaa, Olga yrittää pysytellä perässä ja pitää tipulin helmoissaan. Muut kanat ja kukot yrittävät väistellä pientä kiitäjää parhaan taitonsa mukaan. Vappupillikin istuu akkoineen orrella kun eivät maahan uskalla pikku hurjapään rallin sekaan.  Pesään jäi hautomatta kolme munaa, ei taida nyt Olga joutaa hautomaan. Nykynuoriso!

Yhdet polttarit ja ensimmäiset häät

Missä muruseni on?

Nuorta lempeä

Nuoripari on toisensa nähnyt, hyväksi haistanut ja pikkuisen halaillut. Sen pidemmälle ei tänään morsio suostunut. Kihlajaiskahvit juotiin ja ulkoiltiin kauniissa kevätsäässä. Huomenna nuori pari tutustuu lisää, seuraavaksi kokeillaan Kasvistädin pihaa, olisiko se romanttisempi paikka kuin meillä jossa kaksi hurjan kiinnostunutta hevosta pällisteli aidan takaa nuorten ensikohtaamista.

Eilen vietettiin Peetun polttareita. Kuten jo kerroin, sulho haki valmiiksi käryävän sikarin kissanvessasta ja nielaisi sen samantien, hiekkamuruset vain tipahtelivat lattiaan. Voihan se olla, että jos hääpäivänä sulhon kita lemahtaa kissanpskalle, ei morsiokaan ole välttämättä suopeimmalla tuulella.

Peetun seikkailut tyttöjen maailmassa jatkuvat ja raportoin toki asiasta sitten lisää kun on jotain kerrottavaa. Ja mahdollisista pennukoista yritän tietenkin hankkiutua ottamaan pari kuvaa muistoksi.

Kohti uusia seikkailuja

Aamupäivällä kävimme lähiseudulla patikoimassa reilun neljän kilometrin maastoreitin. Hienoja maisemia ja kaunista luontoa, teen siitä reissusta joskus oman päiväkirjamerkinnän. En tiennytkään  muistanutkaan, että tämä meidän kotiseutumme kuuluu Salpausselän harjustoon ja jäät ovat totisesti jyllänneet mielenkiintoisia muotoja näihin kunnaisiin. Hurjia nousuja, kapeita harjanteita ja jyrkkiä laskuja. Sinne mennään kyllä uudestaankin, niin oli paljon nähtävää, kaikille aisteille.

Koko viikonloppu meni pihahommissa, ei paha asia ollenkaan. Mikä mukavinta, kyykkiminen istutusalueiden äärellä näkyy, kerrankin (vain hetken) on siistiä ja putsattua. Selkä ilmoittaa, että kyykkiminen myös tuntuu, eipä ole aikoihin kiukutellutkaan tällä tavoin. Äkkinäinen selkänsä särkee pihahommissa, näin se vaan on.

Sen voin kertoa, että kaura, (juola)vehnä ja vuohenputki ovat talvehtineet perennapenkeissä erinomaisesti. Maa ja myyrät ovat nielaisseet sietämättömän monta pionia ja kolmesta sinivaleunikosta löytyy vain yksi.

Iho kihelmöi auringon ansiosta ja pienoinen raitisilmamyrkytys takaa hyvät yöunet. Sauna kruunasi päivän uurastuksen.

Näillä mennään kohti uutta viikkoa, se on sitten Vappuviikko! Simat taidetaan hakea kaupasta, ellei Äitikulta innostu vielä laittamaan ihan ehtaa tavaraa. Minä en niihin hommiin ryhdy, tulee vaan jotain hiivanmakuista pikakiljua.

Mukavaa viikkoa, missä lienetkin!

Bestmanin kaikenkertova ilme tämänpäivän häistä

Lallallaalauantaina laulattaa

Näin yksituumaisesti Terripojat analysoivat perjantain aamupostia lehdenhakulenkillä.
Sopuisa rinnakkaiselo on nyt enemmän sääntö kuin poikkeus, joten voinen julistaa rauhan aikakauden alkaneeksi ja Peetun teini-iän ohitetuksi.

Tänään on vietetty Peetun polttareita, huomenna tuodaan morsianta. Polttaripoika kävi hakemassa sikarin kissanhiekkalaatikosta ja koska sulho haisee nyt järjettömän hirveän pahalta, huomenna kylvetetään pikku-ukko jossain miehekkäässä (tolu) liemessä, ennen kuin maajussin morsio saapuu.

Taltioin luonnollisesti huomisen juhlalliset käänteet, nuoren parin mahdolliset herkät hetket jätän yksityisasioiksi, joku rotihan se on koirienkin yksityisyydellä.

Tänäänkin kamera kulki mukana, mutta koska kello tätä kirjoittaessa on paljon, päivä ulkoilmassa vei veronsa, ruoka tyynnytti naukuvan vatsan ja sauna lepytti pikkuisen jäykät lihakset, taidan suoriutua seuraavaksi unten maille.

Tänään oli todellakin mukava kotipäivä. Hevosten ja koirien aamuhoidon jälkeen ripustelin pyykit kevätaamuun kuivamaan ja köllähdin vielä pikkutoviksi soffalle.

Siitä hidas ja leppoisa siirtyminen sopivan kahviannoksen jälkeen pihalle. Sain manattua itseni sopivaan hitaan tekemisen tilaan ja siivosin NELJÄ kukkapenkkiä/istutusaluetta talven roskista. Näytää todella hyvältä. Etupihalla ei näytä, sinne on suunta huomenna. Ennen Peetun ekoja treffejä.

Välillä piti räpsiä pari kuvaa siitä sun tästä. Puhelimella roiskaisin tamma Töttiksen uninaamasta. Valkoisesta alueesta irtoaa vielä julmasti karvaa ja hevonen nuokkuu silmät ummessa kun niitä karvoja harjalla hiljaksiin kihnuttaa irti.

Nuorimmaisen kanssa juoksutettiin Poni. Vastapäivään sujuu kuin unelma, kaikissa askellajeissa. Myötäpäivään ei sitten yhtään. Minä ja Poni ollaan molemmat oikeakätisiä, ilmeisesti. Lisäksi haasteita tuo Ponin 5-v uhmakausi jolloin kyseenalaistetaan jopa liikkeellelähtö. Eteenpäin menon sijaan peruutetaan eikä vahingossakaan kuulla ääniapuja. Niitä samoja joita totellaan toiseen suuntaan tarpoessa salamannopeasti.

Voi ryönä. Minä niin tarvitsen tänne avuksi jonkun jolla on ohjasajokokemusta ja joka pystyy jeesimään meidät taas tutulle oppimisen ja oivalluksen tielle.

Iltaruoka tuli grillin kautta (omalta pihalta) pöytään ja sauna todellakin sai auringon kuumottaman ihon kihelmöimään. Nyt onkin ihan pahuksen hyvä köllähtää vatsansa viereen maate. Huomenna on Suuri Päivä.

Kanalassa ei ole väki lisääntynyt, Olgan alla piippaa edelleen se yksi tipu ja haudonnassa on viisi munaa. Ainakin kaksi niistä on ihan läpimustia eli jäänevät suutareiksi, yhdestä ei ehdi valmista ja kaksi on semmoista, joista voisi odottaa parin päivän sisään uusia piippanoita. Yksi valkea tehokana heitti lusikan nurkkaan ja toinen näyttää nyykähtävän lähipäivinä. Hoippui multakylvystä joko nirvanassa tai semikuolleena, söi kuitenkin mielellään joten ei se kärsi elämästään. Nuo tehomunijat ovat vähän reppanoita. Ovat elämäntyönsä tehneet isoissa munatehtaissa ja nyt kun saavat maistaa vapaan kanan elämää, päihtyvät vapaudesta ja raittiista ilmasta. Ja kupsahtavat sitten suunnilleen suorin jaloin.

Mukava on kuitenkin katsella kun tehotytöt kuopivat tomerana maatiaisten kaverina ja ottavat aurinkoa, välillä hölskyttävät multaa tai soraa siiven alle ja sitten taas lepuutetaan. Kukko tepastelee katraansa keskellä ja pitää huolen, ettei haukka nappaa ainokaistakaan.

Hyvää mieltä mieli täys, nyt unille. Mukavaa sunnuntaita, missä lienetkin!

PeeeÄääs:
Ne pitkätukat joille tuotemerkki Tangle Teezer on tuttu, olkaapa tarkkana. Miesten salaseuroissa on levinnyt tieto, että TT on oiva väline päänhierontaan. Parhaimmillaanhan TT on pitkien hiusten selvittelyssä, selättää takut ja sutturat salamana ilman ikävää hiusten katkeilua ja repimistä. Nyt ne juuttaan klanipäät ovat oivaltaneet, minkä nirvanan saavuttaa kun päänahkaa kihnuttaa tuolla oivallisella PITKIEN hiusten selvitysvehkeellä. Perhanan perhana.

Minä aion hommata Iso-J:lle ihan ikioman mustan tai lepardikuosisen TT:n ja toivon, että oma pinkki jää rauhaan. Perilliset jemmaavat omiaan omissa huoneissaan sillä Teinien Tietotoimisto on ilmeisesti valveutuneempi kuin Äitien Tietotoimisto. Aikaansa edellä ovat teinit, taas.

Yksikin (tuttu) mies oikein hehkutti onnen auvoaan löydettyään vaimon TT:n, meni kuulema ihan polvet veteliksi kun klanipäätään kihnutti. Sen minä sanon, että tässä kytee ison Parisuhdeneuvottelun aihe.

Teitä on varoitettu! Varjelkaa ainokaistanne. Tai hankkikaa miehelle oma.

Varsinainen Fitfarm

Tänään piti pientä hikeä pinnassa koko päivän, eikä ollut edes salitreenipäivä. Vapaapäivän kunniaksi tein kevyitä köyhän naisen FitFarm -hommia roudaamalla 3 kaurasäkkiä á 40 kg, yhden vehnäsäkin á 40 l (pahuksen painavaa ainetta), kananruokaa kaksi säkkiä, siemenperunoita, multaa sun muuta roinaa sieltä sun täältä. Plus ruokakaupan lasti. Yksin lastasin ja yksin purkasin. Onneksi Iso-J hoiti Torpalla nyyttien jakelun oikeisiin varastoihin.

Ajokilometrejäkin kertyi ja yhdessä risteyksessä meinasin huitaista pöhheikköön kun unohdin kääntyä. Onneksi kyseessä on lähinnä traktoreiden liikennöimä väylä joten en vaarantanut liikennettä äkkikurvailuillani.
Minkä rallikuskin maailma minussa menettikään!

Vain tarkennus puuttuu… punainen sinivuokko

Pitäisi ihan oikeasti panostaa myös tarkennukseen

Tarhajouluruusu, helleborus orientalis… tjtn

Päivän ohjelmaan kuului myös z-kappaletta ei juoksevia, vaan kiitäviä asioita. Peetu vietiin eläinklinikalle pikkurekkujen joukkotapahtumaan. Kasvistäti oli järkännyt kasvateilleen silmä- ja polvitarkastuksen. Äkkiä laskien ainakin kymmenen russelipusselia siellä anteli mielipiteitään ja piti yllä tasaista debattia. Vastaanoton tytöllä oli tekeminen, että sai puheluista tolkkua. Kun Peetukin oli saanut haukkunsa kuulumisensa huudeltua häkistään, väki hiljeni. Ilmeisesti tapahtuma oli sujunut hyvinkin mallikkaasti ja käsittääkseni koko lössi sai nollat silmistä ja polvista. Tai siis terveen paperit.

Sillä välin kun Peetua ja sukulaisiaan syynättiin, minä ja kiesi kiidimme ympäri kaupunkia. Nyt on Äitikullalle hankittu lääkäriaika, on hommattu kanojen rehuja, on piipahdettu kangaskaupassa, haettu Esikoinen koulusta ja ja ja…  missähän vielä?  Puoli kolmen aikaan totesin, että kohta mie romahan ja totesin tarvitsevani toisen aamiaisen. Seitsemän aikaan hotkituilla mysleillä ei puolta päivää elä, ei vaikka miten olisi treenitön päivä.

Lämmintä ruokaa sain pöytään vasta seitsemältä. On tämä perheen ruokahuolto välillä kohtuullisen hunningolla.  Tänä vuonna kieltäydyn viettämästä Äitienpäivää, mieluummin viettäisin sen syrjäytymällä johonkin koloon, häpeämään.

Esikoisen kyynärsauvat kolisevat vieläkin kiesin kontissa, niiden palauttaminen kun onkin hankalampaa kuin osasin kuvitella.

Ne pitää palauttaa Keskussairaalan apuvälineyksikköön. Joka on jossain muualla kuin keskussairaalassa. Ja joka on auki ihan vaan virka-aikaan. Ensi viikon hommiksi jäi se.

Illalla ruoppasin pikkuisen yhden kukkapenkin kulmaa, Äitikulta heittelee merkitseviä katseita pihanaapurinsa (meidän) ruokottoman siivottomiin istutusalueisiin. Pakkohan minun on yrittää niitä itse ruopata ennenkuin naapurin tornado hyökkää niiden kimppuun ja minä saan taas yhden syyllisyystaakan kannettavakseni.

On hää epeli. Tänään parturoi maakellarin katon vatunversoista ja muusta ryönästä. Kohta kuokka heiluu jollain muulla työmaalla ja minä en millään pysy perässä. Virkeä vanhus on kieltämättä ilo silmälle ja niinkuin hän itse sanoo; kaikki minkä vanhasta irti saa, on Luojan antia.

Kanalassa oli iloinen yllätys. Olga-neiti ei olekaan kelvottomien äitien kastia minun ja kiviä hautovan Hattarapään kanssa. Munatullausta tehdessäni käsi kopaisi jotain pehmeää ja piippaavaa. Siellä oli ihan elävä tipu. Jösses miten sievä. Eilen kävin läpi kaikki 5 munaa ja poimin pois kuudennen jossa ei ollut taskulampulla valaistuna mitään elämään viittaavaa sisältöä.

Kuva on ihan surkea, mutta pakkohan se on julkaista. Koska Ihme on tapahtunut:

Isästä ei ole tässä vaiheessa tietoa, vahvin veikkaukseni on kuitenkin vanha Gaddafi. Vappupillistä ei taida olla muuhun kuin huutamaan ja Päiviö tuskin on rohjennut Olgaa polkaista. Nimittäin kolme viikkoa takaperin Päiviön identiteetti oli vielä täysi arvoitus, hänelle itselleenkin.
Olgan alla on vielä neljä munaa, ehkä niistä joku vielä muuttuu tipuksi. Ja tuurilla edes yksi on kana.

Tämä päivä oli siis aikamoista haipakkaa. Iltaisin minulla on tapana teljetä Peetu hetkeksi kanalan ulkotarhaan, saa siellä toteuttaa itseään ja leikkiä mäyrää kanojen aloittamissa kuopissa. Alla oleva kuva antaa ehkä pientä vihiä pyhien ohjelmasta. Jos ei aukene vielä, niin ei se mitään. Jatkoa kyllä seuraa *tihhiihhii*

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Pysy tarkkana. Missä lienetkin.

Aapiskukko kertoo kuka on pomo ja herra… ja kellä rouvat

… ja poistuu voittajana paikalta, toistaiseksi...

PeeÄäääs: pitkästä aikaa linkki. Ratsastaminenhan on niin helppoa, hevonen tekee työn ja kuski senkun herkuttelee, tässä todiste joka kannattaa katsoa vaikka hienon musiikin vuoksi:

Because now we are free to be simply us

Kevät etenee

Päinvastoin kuin tässä viimeviikkoisessa kuvassa, meitä Perä-Kurjalan asukkeja on tällä viikolla hemmoteltu huikean sinisellä taivaalla, silmiä siristyttävän kirkkaalla auringolla ja -ettei totuus unohtuisi- hyytävän kylmällä pohjoistuulella.

Veli Milton tarpoi hartiat kyyryssä pihan poikki, tuuli meinasi lennättää kissan varaston seinään, mutta sisulla Milton puski vastatuuleen ja mummolaan.
Siistiksi haravoitu piha on taas täynnä salavan oksia ja muuta roinaa, kaikkea se tuuli kuljettaakin. Ihmettelin ihan hurjasti kun pihalla lepatti mikälie poprillipaketin muovipussi, meiltä se ei taatusti ole lähtöisin. Ilmeisesti joku ohiajaja on vetäissyt ns. myyntimiehen lounaan ja nakannut pussin autoa sotkemasta meidän pihaan.

Tupakantumppejakin on löytynyt mutta luulen, että linnut niitä kanniskelevat.

Kevään myötä teiden varsille on ilmestynyt jätesäkkiröykkiöitä, urheiluseuralaiset, metsämiehet ja ketkälie vapaaehtoiset tarpovat teiden reunoilla ja keräävät kaiken sen roskan jota jotkut kilipäät nakkelevat autoistaan ulos. Jollain tavalla ymmärrän omanankarat ja ehkä jopa banaaninkuoret, mutta mäkkärikasseja en, roskapusseista puhumattakaan.

Tänään jäin liikennevaloissa laskemaan täyteen kerättyjä roskapussukoita. Yhden sillan päässä nyykötti 8 täyttä jätesäkillistä roinaa. Ja seuraava melkein yhtä iso säkkivuori oli ihan parin valotolpan päässä. Hatunnosto teidenvarsien siivoojille ja hitonmoinen, pitkä sylki niille urpoille jotka autoistaan roskaa pientareille syytävät.

Kun seuraavan kerran näen jonkun nakkaavan autostaan ulos röökiaskiroskat, otan rekkarista kuvan ja lähetän auton haltijalle.

Tämä piippa on painettu maahan ihan tarkoituksella, tuolla mullan alla on elämää, toivottavasti eläjä on iso ja pulska talvivalkosipuli.

Päivittäin voi bongata uusia pinnalle päässeitä, pitäisi vaan malttaa hiljentyä penkkien äärelle raivaamaan enimmät rikat ja roskat pois. Äitikulta on jo oman tonttinsa hoitanut ja hänellä kukkapenkit tuuhistuvat päivä päivältä vihreämmiksi.

Nyt näkyy vuorossa olevan taimien ruukuttaminen, toin hänelle 9 säkillistä multaa  (á 45 l) josta riittänee ainakin ensialkuun samettiruusuille ja muille kesäkukkien taimille.

Ensi viikolla riemu sitten repeääkin,  kun tilattu kasvihuone laskeutuu Torpan maaperälle. Paikka on mitä mainioin, se tosin vaatii parin riuskan lapiomiehen päivän urakointia. Sitten ne harkkoperustat, suodatinkankaat ja muut hilppeet jonka päälle kasvihuone on tarkoitus kyhätä. Saahan nähdä painetaanko hommia yövuorossa, päiväaika ei meinaan tule riittämään.

Iso-J:lle pukkaa stressiä, sisäsauna on vieläkin kiuasta vaille viimeistelemättä ja pari muutakin urakkaa pitäisi saada oikeiden töiden ohella alulle. Kaikki aikanaan, pihasauna riittää vallan hyvin onha meillä kuitenkin suihku talossa.

Tulevana viikonloppuna urakoidaan matkalaskut ajantasalle ja ilahdutetaan kirjanpitäjää alkuviikosta isolla nivaskalla. Ja tietysti säät senkus paranevat, juuri sopivasti sisähommien aikaan.

Äitikulta ja pikkuväki huhtikuussa 2013

Tänään ohjelmassa on Nuorimmaisen koulun vanhempainilta, viimeinen alakoulussa. Ensi vuoden kouluasia on vielä auki, asia josta tulemme vielä keskustelemaan isoilla kirjaimilla. Etenkin jos hänelle sittenkin aukenee paikka samasta opinahjosta jota Esikoinen jo yhden vuoden on ansiokkaasti käynyt ja jota minäkin (vähemmän ansiokkaasti) aikanani kävin.

Turha kai mainita, että Nuorimmainen on jääräpää joka ei kaihda kataliakaan keinoja. Hän tahtoo sittenkin lähikouluun johon parhaat kaverit menevät. Ipana uhkasi, että "varautukaa sitten alisuorittamiseen, voi olla, etten mä hirveesti jaksa panostaa opiskeluun jos te pakotatte mut kaupunkiin kouluun…"
Pahuksen näsäviisas ja kiero ryökäle. Mistä lie oppinsa ja sisunsa saanut? Minä en mitään tunnusta.

Tässäpä nämä tärkeimmät tältä päivältä. Viikon kuntosalitreenit (kaikki voimaviikon kolme treeniä) on tehty, loppuviikkoon toivottavasti mahtuu pari pyörälenkkiä ja yksi riuskempi jolkottelu. Lähiseudulla on huiman kivalta vaikuttava luontopolku, sen voisi ihan huvikseen käydä tarpomassa.

Saas nähdä mitä viikonlopusta lopulta kehittyy, tässä ollaan niin jännän äärellä että… enkä takuulla kerro vielä enempää!

Loppuun vielä muutama räpsy Perillisten viime viikon ratsastustunnilta. Ovat ne juuttaat edistyneet. Niin helpolta ja niin hauskalta näytti meno, melkein kävi kateeksi.

Näillä mennään, kepeitä polkuja missä kuljetkin!