Joulukuussa 2020

 

Taas yksi viikko vilahti perjantaihin, käsittämättömän nopeasti viikot menevät. Alvariinsa saa olla kalenterin lehtiä pläräämässä uudelle viikolle. Jännä vaan, että suklaajoulukalenterin luukkuja pääsee availemaan niin harvakseltaan... 

Tenttien parissahan se tämäkin viikko meni. 

Sain palautettua useamman kurssin lopputyön tai muun vaaditun koosteen ja tenttejä on riittänyt lähes jokaiselle päivälle. Tänään napsahti auki verisuoniston verkkotentti ja sunnuntai-iltaan asti olisi aikaa se suorittaa. Ensi viikolla puuhastellaan koululla elvytysten ja muiden näyttöjen kanssa. Turvatoimet ovat todella tiukat ja meillä on tietty aikaikkuna jonka rajoissa saamme käydä hommamme koululla hoitamassa. Pikkujoulujen yli vedettiin joulunpunainen rasti. Ei juhlita.

Tämmöisen rutistuksen jälkeen on varmasti ihan ansioitunut olo ja joululomalla en juurikaan meinannut opintoja miettiä. Lojun sohvan mutkassa ja selaan Netflixin antimia ja toisella kädellä mätän namusia kitaan ja hörpin glögiä. 

Joulukoristeluihin en ole juurikaan jaksanut panostaa, ehtii myöhemminkin.

Iltaisin kun napsautan läppärin kannet kiinni, istun kuulema sangen tyhjäkatseisena. Ilmeisesti en ole aikaan ja paikkaan orientoitunut.

Iso-J virittelee kynttelikköjä ja pihavaloja ja minä yritän vähän jarrutella, ettei ihan jokaisessa puskassa olisi valoja. Kasvihuoneeseen olisi kuitenkin kiva saada pieni kuusi tai lyhtyjä.

Amaryllisten nuput pullistuvat ilman toimenpiteitäni. Kannoin osan niistä jäähylle viileään ulkoeteiseen, se näyttääkin toimivan hyvin. Voin kiikuttaa niitä takaisin lämpimään sitä mukaa kun johonkin huoneeseen tarvitaan komeasti kukkivaa joulukukkaa. Kaksi viime joululta jemmattua sipulia vein kellariin ja kunhan ne aikanaan sieltä muistan hakea takaisin valoon, luvassa on lisää kukkaupeuksia. 

Somen perusteella näyttää olevan jonkinlainen trendi asetella joulukukat sammaleeseen. Minulla se on ollut trendeistä piittaamatta tapana monta vuotta. Sammal ja kävyt ovat valtavan kaunis pohja, kukka pääsee oikeuksiinsa eikä mielestäni kaipaa mitään ylimääräistä hörsötystä ympärilleen. Vähän riidenliekoa ehkä ja pari kuivattua appelsiinin siivua väriksi. Itse asiassa, nyt kun tuota adventtikynttiläasetelman kuvaa katson, näyttää ihan siltä kuin joku huolimaton retkeilijä olisi jättänyt eväsappelsiininsa mättäälle. Otan siivut pois.

Tulevana viikonloppuna vietetään pihasaunan remontin valmistujaiskastajaisia perheen kesken. 

Samalla kilistellään vähän paukkukorkkijuomalla Torpan tuoreen ylioppilaan kunniaksi.

Sunnuntaina onkin itsenäisyyspäivä, on tämä juhlavaa aikaa!

Vanhempi perillinen hoiti suvereenisti ylioppilaan kuvaukset, jalkautuivat kaupungille joten luvassa on vähän erilaiset kuvat perinteisen studiopönötyksen sijaan ja se on oikein hyvä. 

Samainen perillinen hoitaa pihasaunan kuvaukset, sillä kuvia on kyselty nyt useammalta taholta. 

Myös timpuri ja löylyhuoneen katajapaneelin toimittaja kyselivät referenssikuvia. Eiköhän niitä tänne blogiinkin ilmesty.

Eikä häneltä kuvaushommat kesken pääse loppumaan. Peetua kyseltiin kalenteripojaksi ja semmoiseksi pikkukoira päätyi, seuraava kuva on medianomiopiskelijamme otos:

Nyt alkaa olla aika hankkiutua livestriimauksen ääreen, lakkiaiset tulevat tänä hulluna vuotena tietenkin etänä ja juhlat järjestetään sitten kun.

Jännän äärellä tässä ollaan sen pahuksen viruksen kanssa. Suomen koronakartta hehkuu joulunpunaisena, synkimmillä seuduilla mustanpuhuvana. Täällä meidän selkosilla tilanne ei juuri nyt näytä karkaavan ihan käsistä, sairastuneet ovat pääsääntöisesti karanteenissa olleita eikä uusia ketjuja ole löytynyt. Tilanne voi muuttua kuitenkin nopeasti joten syytä olla tarkkana. Jouluostokset taitaa hoitua verkkokaupan kautta. 

Koronasta huolimatta kevät on ihan muutaman kuukauden päässä ja jos aika jaksaa juoksuaan entiseen malliin, se on käsillä aivan hetkessä. Posti ei kantanut vielä joulukortteja mutta tuoksuherneen siemeniä se ilokseni tänään kantoi, oi että !

Kivaa viikoloppua, missä lienetkin.