Marraskuu, kiitti ja kuitti!

 

Voi että, enpä olisi uskonut tätä vielä sanovani: kiitos marraskuu, olit minulle hyvä! 

Vuoden pimein ja lähtökohtaisesti ankein kuukausi on nyt läpi kahlattu ja kuivin jaloin ainakin täällä selvittiin. Nokkakin pysyi pinnalla eikä välttämättä edes niissä syvimmissä vesissä uitu ollenkaan. Sellaista perustaaperrusta lyhenevän päivän arjessa, ei mitään suuria hohtohetkiä tai aiemmin mainittuja syviä vesiä. 

Ketään ei varmaan yllätä kun sanon, että opiskelu haukkasi ison osan arjesta. Juuri nyt hykertelen hyvää mieltä hyvällä arvosanalla läpi menneen tentin takia. Kamalasti sitä jännäsin, mutta läpi on enkä lähde edes korottamaan arvosanaa, H4 on aivan hyvä. Marraskuun viimeisen maanantain (ja parin deadlinen) takia pusersin tänään pitkän istuman koneella. Nyt voi hyvällä omalla tunnolla vähän löysätä, mutta vain vähän. Vielä on tenttejä jäljellä ja näyttökokeetkin häälyvät ihan niskassa.

Saunamökin remontti on vihdoin maalisuoralla. Tänään Iso-J aloittaa takkatuvan lattian laiton ja sitten sinne saakin sommitella kalusteet ja muut herkut lisukkeineen. Itsenäisyyspäivän viikonloppua ja toista adventtia vietetäänkin hyvin rennosti paljussa lilluen ja uutta saunaa koeponnistaen, ei huono.

Säät ovat olleet pohjois-Karjalan tavanomaiseen marraskuun säätilaan verraten varsin mielenkiintoiset. Miellyttävätkin omalla tavallaan sillä aurinkoisia päiviä on ollut ilahduttavan paljon ja sateettomia päiviä vielä enemmän. Juuri nyt satelee hissuksiin kevyitä hiutaleita mutta vihreä nurmikko näkyy vielä kaikkialla. Noin viikon ajan on ollut sellaisia nollan ja parin pakkasasteen vuorokausilämpöjä, sekin on tuntunut ihan kivalta. Yhtään ei ole tarvinnut loskassa kahlata.

Heinäpatjan alla köllöttelevät valkosipulit ja kukkapenkkeihin kuopatut kevätkukkien sipulit ovat saaneet hyvän lähdön pitkän ja hiljalleen jäähtyvän syksyn aikana. Laventelit ovat vielä kasvihuoneen edustalla, kärrään ne talliin talveksi ja kokeilen viedä ne talven yli siellä. Aiemmin en ole laventelia talvettanut mutta nyt on niin hienot ja tuuheat puskat että kokeilen edes. On vielä ihanasti tuoksuvat lajikkeetkin.

Piharuokinnalla on lintuja aivan ennätyspaljon, pikkuvarpusia varsinkin. Erikoista on se, ettei keltasirkkuja ja vihervarpusia ole näkynyt ensimmäistäkään eikä kauan kaipaamiani punatulkkuja. Viimeksi mainittuja olen nähnyt täällä asuessani ehkä pari, varmaan jossain on niille otollisemmat elinolot ja paremmin serveeratut lintulaudat. Talitintit ovat ihan gangstereita jotka ryysäävät todella härskisti toisten ohi, yli ja edelle. Pienet ja kipakat sinitiaiset pistävät niille onneksi kampoihin ihan pontevasti joten mitään talitinttilössin ylivaltaa ei ainakaan vielä ole.

Marraskuun iloisiin asioihin kuuluu luonnollisesti Torpan uusin ylioppilas. Hienosti ovat molemmat perilliset omilleen muutettuaan pärjänneet ja ihan parasta on se, kun tulevat jo perinteisesti lauantaina tänne porukoille viikonloppua viettämään. Keväällä pääsen istuttamaan ylioppilaan muistopuuta, se on hyvin todennäköisesti tuurenpihlaja purettavan leikkimökin paikalle.

Arki Iso-J:n ja nelijalkaisten kanssa on hitsautunut omille rutiineilleen. Hetkittäin tuntuu ihan hassulta että meitä asuu enää kaksi ihan älyttömän kokoisessa talossa. Toisaalta tuntuu vieraalta ajatuksenakin asua jotenkin eri tavalla, erilaisessa kodissa. 

Kaupungin melskeissä on kiva käydä, mutta vielä kivempaa on kääntyä kotimatkalle ja ajella tänne maaseudun rauhaan. Täällä on omaa ilmaa ja tilaa väistellä koronaa ja muita pöpöjä.

Jouluvalmisteluihin on vähän hankala orientoitua kun ei ole mitään käryä millaisella kokoonpanolla joulua vietetään. Toisaalta minulla ei seuraavaan kahteen viikkoon ole oikein aikaa puuhastella muiden kuin kouluhommien parissa. 

Perinteisesti joulupöytään on katettu 11 lautasta, nyt on kaikki ihan auki. Joulun yhteyteen kaavailtuja ylioppilasjuhlallisuuksiakaan ei oikein osaa suunnitella kun ei tiedä. No, sama epätietoisuus ja epävarmuus se on kaikilla muillakin eikä tästä pääse hajulle muuten kuin elämällä päivän kerrallaan.

Nyt eletään kuitenkin adventin aikaa. Värkkäilin vanhaan laakeaan kakkuvuokaan kynttiläasetelman. Kynttilät ankkuroin paikoilleen asennushiekkaan ja kuorrutin hiekan sammalella, koristeeksi ei tarvittu muuta kuin yksi kävyllinen oksanpätkä lehtikuusesta. Tammenterhoja kävin etsimässä omasta tammesta mutta ei se vielä niitä ole tehnyt.

Amaryllisten nuput pullistuvat pikku hiljaa, kukkia on luvassa ihan koko adventin ajaksi. Jostain leijuu jo ensimmäisen hyasintin vieno tuoksu. 

Tulee joulusta minkälainen tahansa, kukat ja kynttilät takaavat tunnelman.

Juuri nyt pihaan ajoi tuttu polttopuun toimittaja, kunhan liiteri on tankattu saa talvi tulla.

Voi hyvin, pysy terveenä ja nauti adventin ajan kukista ja valoista, missä lienetkin !