Marraskuun aurinko

 

Isänpäivän iltaa kaikille !

Kuinka mainio syystalven päivä, marraskuuksi suorastaan hieno! Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja pakkasyön jäljiltä ilma oli kuiva ja raikas, sopivan rapsakka.

Ryhmä Hau pääsi pitkästä aikaa metsään, M. Muikkelikin viipotti aivan touhuissaan. Se on parantunut todella hyvin, haava on siisti eikä kipujakaan ole ollut ensimmäisen itkuisen yön jälkeen. Lääkekuuria riittää vielä muutamaksi päiväksi. 

Perikunta tuli eilen kotiin ja tänään Iso-J sai istua valmiiseen aamiaispöytään, naperot ovat jo vuosia hoitaneet homman hienosti. On todella arvostettavaa ja hienoa, että perilliset tulevat tänne kotikotiin vapaaehtoisesti ja mielellään viikonloppuisin, viikolla elelemme tahoillamme nyt jo ihan rutiinilla. Perjantairutiineihin on jännästi jo vakiintunut iskän tarjoama kauppareissu ja sille on yleensä 100 % osanotto. 

Tänäänkin oli kiva tehdä viimeisiä pihahommia ennen maan routaantumista ja talven tuloa. 

Kasvihuone on pesty ja siivottu jo aiemmin, kalusteet ja työkalut toimitettu talvivarastoon. Reilut 200 pulskaa talvivalkosipuli 'Ljubashan' kynttä on jemmattu uuteen sipulipenkkiin ja peitelty heinäkatteella. Tänään viriteltiin talvisuojauksia puille ja pensaille, rusakoilla jo varmaan hortensiahammasta kolottaa. 

Yritin vähän mielessäni inventoida tämän kesän uusia puuvartisia, mutta en muista kuin rusokirsikat, kultasateen, syyshortensia 'Wims redin', ruusuorapihlajan ja pallohortensia 'Pink Annabellen'. Oliskohan niitä ollutkaan enempää? Silti minusta tuntuu, että en tänä vuonna juuri muuta tehnytkään kun kaivelin kuoppaa ja istutin. No, olihan keväällä istutusjonossa kohtuullisen komea läjä pioneja ja ruusuja eikä kevään ja kesän reissuilta yleensä palattu ilman kasveja. Pensasmustikoiden kanssa nujakoitiin viimeisen päälle ja saatiin siisti ja hieno mustikkatarha. 

Mainiolla mallilla ovat asiat pihalla, kaikki kukkasipulitkin ovat köllötelleet mullan alla jo muutaman viikon, nyt saa minun puolestani talvi tulla.

Pihasaunalla remontti on jo siirtynyt takkatuvan puolelle, kiukaassa on jo ollut tulet. Palju on paikoillaan eikä terassilta puutu enää kuin koristerimoitukset ja muuta pientä mitä timpuri nyt meinaakin vielä sipistellä. Takkatupa valmistuu varmaan melko joutuisasti, se on lattian hiomista vaille pintakäsittelykunnossa. Sitten kalusteet ja sisusteet paikoilleen -ja sauna tulille. 

Onneksi oli riittävän väljä aikataulu tekemiselle, ei tarvitse kiireessä hosua. Muutamaa asiaa on työn edetessä vähän viilattu ja ideoita parannettu. Olisihan se tosi tympeää ensin hosua valmista ja sitten harmitella jälkikäteen kun tuolleen tehtiin eikä ajateltu loppuun asti. Katolle pitää hommata lumiesteet, sen älysin ihan itse. Onhan se tylsää kolata terassia puhtaaksi katolta rojahtaneesta lumikuormasta, ennen se ei niin haitannut kun lumet putosivat pienen kuistin eteen, ja portaat sai helposti putsattua.

Tallissa minua odottaa vielä loppurutistus daalioitten ja muiden talvetettavien kanssa. Sitten lakaisen lattian ja kuittaan puutarhakauden 2020 loppuneeksi. Oli hieno kausi.

Nämä marraskuun viikot urakoin pitkälti kouluhommien kanssa. Tenttejä on listalla aivan riittävästi ja kaikenlaisia palautettavia tehtäviä on läjäpäin ennen kuin syyslukukausi kuitataan päättyneeksi. 

Nyt nousuviikolla Iso-J lähtee reissuun ja minä keskityn lääkelaskennan pariin. Ensimmäisenä vuotena emme saa käyttää laskimia,  eli on todella ollut syytä kerrata jakokulmassa laskemisen rutiinit. Muunnoslaskujakin on syytä jumpata ihan hartaudella. Ei nimittäin ole ollut ihan helppoa laskea pelata millilitrojen ja mikrogrammojen kanssa. Kertaus on opintojen äiti, totta mooses!

Joulukuussa on näyttökokeita ja muutama purkupalaveri, sitä ennen muutama seminaari joissa esitetään ryhmätöiden tuotoksia. 

Vaikka kalenteria katsoen näyttää rankalta, toistaiseksi etenen opinnoissa ilon kautta.  Koen itseni niin etuoikeutetuksi kun saan vielä kerran opiskella kokonaan uusia juttuja.

Kivoja juttuja sinunkin viikkoosi, missä lienetkin.

PeeÄääs: muisti palailee pätkittäin. Unohdin listalta esimerkiksi kolme revontuliatsaleaa. Perennoista ei parane edes puhua, paljon niitäkin oli. Lisäksi karhunvatukka ja viiniköynnös plus kaikkea muuta. On sitten keväällä ihmettelemistä kun yritän muistaa mitä olen mihinkin istuttanut. Onneksi nimisäleet on visusti tallessa kasvihuoneen laatikossa ja säleisiin kirjoitettu vähän suuntia istutuspaikasta.