Marraskuun kuulumisia

 

Enpä muista milloin olisi marraskuu näin pikakelauksella kuitattu. 

Tai onhan tätä nyt vielä viikko jäljellä, voiton puolella kuitenkin ollaan. Minulle marraskuu on yleensä ollut hyvin vaikea kuukausi, vuoden kuukausista pahin, ankein ja pisin. Tässä kummallisessa maailman ajassa kaikki voi muuttua, myös marraskuun syvin olemus. Hetkittäin on ollut ihan mukava marraskuu!

Isänpäivänä herkuteltiin ensimmäisillä joulutortuilla. Sen sijaan yksi marraskuun perinteisitä merkkipaaluista, uuden sadon Beaujolais nouveau 2020 on vielä maistamatta ja Netflixiltä The Crownin uusin tuotantokausi katsomatta. Hyvin todennäköisesti koplaan nämä kaksi 'puutetta' ja vietän leppoisan hönöttelyviikonlopun jossain soveliaassa välissä.

Tässä kuussa minulla ei ole juurikaan ole ollut aikaa tuijotella ikkunasta ulos ja narista joutavista. Opintopisteitä jahdatessa aika kuluu nopeasti ja tylsiin hetkiin tuo aivan uutta sykettä vilkaisu tenttikalenteriin.  Aina se sydänalassa tuntuvasti jysähtää kun huomaa kuinka lääkelaskennan, anatomian tai jokin farmakologian tenteistä lähestyy. Oppimäärään kuuluu sekä oman koulun että itä-Suomen yliopiston luentokokonaisuuksia ja niiden tenttejä.

Tänä vuonna pitäisi vielä tenttiä verisuonet latinaksi ja lääkehoito suomeksi. Englanti meni omalla painollaan, siitä en huolta kanna vaikken tulosta vielä tiedäkään. Kirjoitusviestintä meni läpi kiitettävällä.

Hämmästyttävän usein olen saanutkin siristellä silmiäni ja ihastella marraskuista aurinkoa. Onhan se ihan oikeasti aika ihanaa haahuilla etäviikoilla kotona ja tuijotella huurteiseen maisemaan. Vielä parempaa on, kun malttaa laittaa läppärin tai kirjan kannet kiinni ja lähteä jäiseen metsään koirien ja Felixin kanssa. 

Viereinen kuva koulun ikkunasta, melko tyypillinen sää tämän vuoden marraskuuksi.

Lunta meillä ei ole, vaikka muutamana päivänä on ollut pontevaa yritystä lumisateeksi. Tälläkin hetkellä sataa vain alijäähtynyttä vettä - sellaiseksi luonnehtisin juuri nyt taivaalta alas tulevan veden olomuotoa. Vettä se ei ole eikä lunta. Ei edes räntää vaan sellaista utuista hyhmää.

Varmaankin hevosten ja niiden rutiinien puuttuminen vaikuttaa siihen, että siedän sään oikkuja nyt hieman paremmin. Poissa on märkien loimien kuivattelu ja rapaisten jalkojen putsaaminen. Lantakärryjen pukkaaminen räntäsateessa ei ole koskaan ollut asia jota teen mielelläni joten ei liene yllätys etten nytkään osaa sitä kaivata. Hevosia tietenkin on ikävä. Onneksi voin hurauttaa kaverin talliin ja rapsutella Kasperia, siitä on sukeutunut oikein siivo pieni ponimies, massahurmaaja. 

Koirien kanssa voin vähän valita ulkoiluhetkien ajoitusta, pahimpaan myrskyyn ei ole pakko lähteä. Välillä pitää oikein kunnolla käskeä, että saan sohvaan sulaneet pierunhajuiset spanielit ulos.

Myrskyjä on muuten tähän syksyyn mahtunutkin. Ihmeen tuulista on ollut ja talvimyrskyt ovat vasta edessä. Pihaa on haravoitu oksista ja roskista monet kerrat ja välillä on pitänyt parsia kasvihuonetta kasaan. Ihan vaan ihan pientä kattoluukun kiristelyä, ei mitään isompaa jälleenrakennusta.

Kanalassa on tehty ensimmäiset sisätilasiivoukset ja nämä Iso-J:n rahmatit löntystelivät heti ulos kun jätin oven auki. Pulinasta päätellen löysivät kohmeisia kastematoja. Aika harvoin meillä on kanalan porukka pihalla maleksinut marraskuussa.

Kovasti niitä piti hätistellä pois syksyllä istutetun syyshortensian kimpusta. Toivottavasti eivät tonkineet ylös ihan kaikkia pieniä krookuksen sipuleita. Kourallisen keräsin ja nakkasin takaisin penkkiin.

Pihasaunan remontti on valmis jahka Iso-J saa takkatuvan pinnat käsiteltyä. Meillä on kovasti tarkoituksena päästä perhepaljuun ensi viikonloppuna. 

Ihan selkeästi on nyt jo remonttiväsymystä. Voi olla, että tammi- ja helmikuun pakkasviikoilla jotain pientä viritellään täällä Torpan sisätiloissa, juuri nyt en jaksa uhrata yhtään ajatusta vessaremontille. Kaikki aikanaan.

Torpalle saatiin uusi ylioppilas kun Perikunnan nuorimman nimi löytyi tulosluettelosta. Koska tilanne on mitä on, juhlia ei tähän saumaan järjestetä. Jouluna sitten jollain kokoonpanolla juhlistetaan, olen tilannut joulupöytään astetta paremmat jälkiruokaserviisit ja tuore ylioppilas lupasi sonnustautua jouluaterialle valkolakkiin. 

Pakkohan sekin on mainita, että valkolakin kuitattuaan napero lähtee kansainvälisiin kisoihin ja isosisko lähtee huoltamaan. 

Kerron asiasta enemmän jahka reissu on takana. Lukijoista kaikki varmasti tietävät, että meillä on tapana maksimoida turvallisuus joten karanteenit, testit ja muut hoidetaan ohjeiden mukaan.  

Sitä pahuksen virusta tässä saakin väistellä, nyt se mokoma löysi tiensä tänne syvään itäänkin. Koulu siirtyi sukkana etäopetukseen, vain ihan pakolliset ammatillisten aineiden tunnit pidetään kontaktiopetuksena koulun tiloissa.

Leikolan keikka siirtyi vuodella eteen päin, hitusen nyppäisi kun olin niin kovasti sitä odottanut. No, naurattaa ne jutut ensi vuoden marraskuussakin, uskoisin.

Meillä loppui marraskuun lähiviikko juuri sopivasti ensimmäisen kampukselta löydetyn tartunnan aikaan. Ehdittiin piikittämään toisiimme keittosuolaliuosta ja harjoittelemaan näyttökokeisiin.

Näyttökokeet tulevat osaamistasoon nähden aivan liian pian, varattiinkin opetustiloja omatoimiseen harjoitteluun ja treenataan nenä-mahaletkujen, lisähapen ja katerien ujutusta nukkepotilaille omalla porukalla.  

On kyllä todettava, että kurssimme vahvuus on juurikin omatoimisuus ja itseohjautuvuus. Se, mitä ei opetuksessa ehditä, hoidetaan omalla porukalla ja pähkäillään kimpassa. Aina meistä joku osaa ja neuvoo muita.

Kevään harjoittelupaikan sain sieltä mistä halusinkin, omalta kylältä fillarimatkan päästä. Uskon, että paikka on riittävän monipuolinen ja haastaa sopivasti. 

Mitäs muuta? 

Felix monitoimikissa auttelee sujuvasti pihahommissa talvisuojauksissa ja vapaa-ajalla maastoutuu lattiatyynyyn. Lisäksi se toimii partiolaisperiaatteen mukaisesti ryhmänjohtajana spanielien metsäretkillä. Muikkeli parantui sterilointileikkauksesta ja tikit saatiin irti ilman käsikähmää. Lellu on vapaaehtoinen äitin kultapoika, aina sylissä.

Elmo laajenee kaikkiin suuntiin enkä lakkaa hämmästelemästä sen vatsanahkan elastisuutta. Aktiivisesti en Elmoa erikseen ruoki, samalta yhteiskupilta se syö -ja lihoo.

Oscar toimii rauhanturvaajana linturuokinnan alla ja mikäli tinteille kehkeytyy nokkapokkaa, puuttuu peliin. Tinttejä ei kissan läsnäolo näytä haittaavan. Viime viikolla yksi huimempi talitintti kävi kopaisemassa Oscarin häntää, mutta onneksi älysi lehahtaa metrin verran ylemmäs.

Lellu pääsi harjoitustyöhön ja koulun seinälle, tästä krediitit Perikunnan vanhimmalle.

Elämä alkaa pyöriä yhä enemmän sisätiloissa ja suljettujen ovien takana. Kun pihalla ei enää ole urakaksi asti hommaa, huomaan tunnelman ikkunalaudoilla tiivistyvän. 

Amaryllikset pukkaavat vartta ja nuppua, hätäisimmät siirsin jo viileään eteiseen vähän jarruttelemaan kasvuaan.  

Viikonlopun Tampereen reissulta mukaan tarttui ensimmäiset hyasintit ja pikkuinen jouluruusu, Princettia täällä onkin jo syyskuusta asti kukkinut, Felix alkoi harventaa sen kukintaa vasta viime viikolla. Kasvihuoneessa on jemmassa sammalta ja käpyjä, jonain sopivana hetkenä kyhään jonkinlaisen asetelman. Adventtikynttilöiksi löysin Tampereen Granitista mainioita kirkkokynttilän tyylisiä pötkylöitä. Ne upotan hiekkaan ja sammalpetiin.

Kaikkineen on ollut helppo marraskuu. Tästä on helppo luiskahtaa yltäkylläisen joulukuun iloihin. 

Voi hyvin ja pidä itsestäsi huoli, missä lienetkin.

PeeÄääs: kuvassa ensimmäinen kukkaan kiirehtinyt Eurobulbilta tilaamani amaryllis.  'Doublet' lukee nimisäleessä ja on muuten hieno. Vahva suositus.