maanantai 23. marraskuuta 2020

Marraskuun kuulumisia

 


Enpä muista milloin olisi marraskuu näin pikakelauksella kuitattu. 

Tai onhan tätä nyt vielä viikko jäljellä, voiton puolella kuitenkin ollaan. Minulle marraskuu on yleensä ollut hyvin vaikea kuukausi, vuoden kuukausista pahin, ankein ja pisin. Tässä kummallisessa maailman ajassa kaikki voi muuttua, myös marraskuun syvin olemus. Hetkittäin on ollut ihan mukava marraskuu!

Isänpäivänä herkuteltiin ensimmäisillä joulutortuilla. Sen sijaan yksi marraskuun perinteisitä merkkipaaluista, uuden sadon Beaujolais nouveau 2020 on vielä maistamatta ja Netflixiltä The Crownin uusin tuotantokausi katsomatta. Hyvin todennäköisesti koplaan nämä kaksi 'puutetta' ja vietän leppoisan hönöttelyviikonlopun jossain soveliaassa välissä.

Tässä kuussa minulla ei ole juurikaan ole ollut aikaa tuijotella ikkunasta ulos ja narista joutavista. Opintopisteitä jahdatessa aika kuluu nopeasti ja tylsiin hetkiin tuo aivan uutta sykettä vilkaisu tenttikalenteriin.  Aina se sydänalassa tuntuvasti jysähtää kun huomaa kuinka lääkelaskennan, anatomian tai jokin farmakologian tenteistä lähestyy. Oppimäärään kuuluu sekä oman koulun että itä-Suomen yliopiston luentokokonaisuuksia ja niiden tenttejä.

Tänä vuonna pitäisi vielä tenttiä verisuonet latinaksi ja lääkehoito suomeksi. Englanti meni omalla painollaan, siitä en huolta kanna vaikken tulosta vielä tiedäkään. Kirjoitusviestintä meni läpi kiitettävällä.

Hämmästyttävän usein olen saanutkin siristellä silmiäni ja ihastella marraskuista aurinkoa. Onhan se ihan oikeasti aika ihanaa haahuilla etäviikoilla kotona ja tuijotella huurteiseen maisemaan. Vielä parempaa on, kun malttaa laittaa läppärin tai kirjan kannet kiinni ja lähteä jäiseen metsään koirien ja Felixin kanssa. 

Viereinen kuva koulun ikkunasta, melko tyypillinen sää tämän vuoden marraskuuksi.

Lunta meillä ei ole, vaikka muutamana päivänä on ollut pontevaa yritystä lumisateeksi. Tälläkin hetkellä sataa vain alijäähtynyttä vettä - sellaiseksi luonnehtisin juuri nyt taivaalta alas tulevan veden olomuotoa. Vettä se ei ole eikä lunta. Ei edes räntää vaan sellaista utuista hyhmää.


Varmaankin hevosten ja niiden rutiinien puuttuminen vaikuttaa siihen, että siedän sään oikkuja nyt hieman paremmin. Poissa on märkien loimien kuivattelu ja rapaisten jalkojen putsaaminen. Lantakärryjen pukkaaminen räntäsateessa ei ole koskaan ollut asia jota teen mielelläni joten ei liene yllätys etten nytkään osaa sitä kaivata. Hevosia tietenkin on ikävä. Onneksi voin hurauttaa kaverin talliin ja rapsutella Kasperia, siitä on sukeutunut oikein siivo pieni ponimies, massahurmaaja. 


Koirien kanssa voin vähän valita ulkoiluhetkien ajoitusta, pahimpaan myrskyyn ei ole pakko lähteä. Välillä pitää oikein kunnolla käskeä, että saan sohvaan sulaneet pierunhajuiset spanielit ulos.

Myrskyjä on muuten tähän syksyyn mahtunutkin. Ihmeen tuulista on ollut ja talvimyrskyt ovat vasta edessä. Pihaa on haravoitu oksista ja roskista monet kerrat ja välillä on pitänyt parsia kasvihuonetta kasaan. Ihan vaan ihan pientä kattoluukun kiristelyä, ei mitään isompaa jälleenrakennusta.

Kanalassa on tehty ensimmäiset sisätilasiivoukset ja nämä Iso-J:n rahmatit löntystelivät heti ulos kun jätin oven auki. Pulinasta päätellen löysivät kohmeisia kastematoja. Aika harvoin meillä on kanalan porukka pihalla maleksinut marraskuussa.

Kovasti niitä piti hätistellä pois syksyllä istutetun syyshortensian kimpusta. Toivottavasti eivät tonkineet ylös ihan kaikkia pieniä krookuksen sipuleita. Kourallisen keräsin ja nakkasin takaisin penkkiin.

Pihasaunan remontti on valmis jahka Iso-J saa takkatuvan pinnat käsiteltyä. Meillä on kovasti tarkoituksena päästä perhepaljuun ensi viikonloppuna. 

Ihan selkeästi on nyt jo remonttiväsymystä. Voi olla, että tammi- ja helmikuun pakkasviikoilla jotain pientä viritellään täällä Torpan sisätiloissa, juuri nyt en jaksa uhrata yhtään ajatusta vessaremontille. Kaikki aikanaan.

Torpalle saatiin uusi ylioppilas kun Perikunnan nuorimman nimi löytyi tulosluettelosta. Koska tilanne on mitä on, juhlia ei tähän saumaan järjestetä. Jouluna sitten jollain kokoonpanolla juhlistetaan, olen tilannut joulupöytään astetta paremmat jälkiruokaserviisit ja tuore ylioppilas lupasi sonnustautua jouluaterialle valkolakkiin. 

Pakkohan sekin on mainita, että valkolakin kuitattuaan napero lähtee kansainvälisiin kisoihin ja isosisko lähtee huoltamaan. 

Kerron asiasta enemmän jahka reissu on takana. Lukijoista kaikki varmasti tietävät, että meillä on tapana maksimoida turvallisuus joten karanteenit, testit ja muut hoidetaan ohjeiden mukaan.  

Sitä pahuksen virusta tässä saakin väistellä, nyt se mokoma löysi tiensä tänne syvään itäänkin. Koulu siirtyi sukkana etäopetukseen, vain ihan pakolliset ammatillisten aineiden tunnit pidetään kontaktiopetuksena koulun tiloissa.

Leikolan keikka siirtyi vuodella eteen päin, hitusen nyppäisi kun olin niin kovasti sitä odottanut. No, naurattaa ne jutut ensi vuoden marraskuussakin, uskoisin.

Meillä loppui marraskuun lähiviikko juuri sopivasti ensimmäisen kampukselta löydetyn tartunnan aikaan. Ehdittiin piikittämään toisiimme keittosuolaliuosta ja harjoittelemaan näyttökokeisiin.

Näyttökokeet tulevat osaamistasoon nähden aivan liian pian, varattiinkin opetustiloja omatoimiseen harjoitteluun ja treenataan nenä-mahaletkujen, lisähapen ja katerien ujutusta nukkepotilaille omalla porukalla.  

On kyllä todettava, että kurssimme vahvuus on juurikin omatoimisuus ja itseohjautuvuus. Se, mitä ei opetuksessa ehditä, hoidetaan omalla porukalla ja pähkäillään kimpassa. Aina meistä joku osaa ja neuvoo muita.

Kevään harjoittelupaikan sain sieltä mistä halusinkin, omalta kylältä fillarimatkan päästä. Uskon, että paikka on riittävän monipuolinen ja haastaa sopivasti. 



Mitäs muuta? 
Felix monitoimikissa auttelee sujuvasti pihahommissa talvisuojauksissa ja vapaa-ajalla maastoutuu lattiatyynyyn. Lisäksi se toimii partiolaisperiaatteen mukaisesti ryhmänjohtajana spanielien metsäretkillä. Muikkeli parantui sterilointileikkauksesta ja tikit saatiin irti ilman käsikähmää. Lellu on vapaaehtoinen äitin kultapoika, aina sylissä.

Elmo laajenee kaikkiin suuntiin enkä lakkaa hämmästelemästä sen vatsanahkan elastisuutta. Aktiivisesti en Elmoa erikseen ruoki, samalta yhteiskupilta se syö -ja lihoo.

Oscar toimii rauhanturvaajana linturuokinnan alla ja mikäli tinteille kehkeytyy nokkapokkaa, puuttuu peliin. Tinttejä ei kissan läsnäolo näytä haittaavan. Viime viikolla yksi huimempi talitintti kävi kopaisemassa Oscarin häntää, mutta onneksi älysi lehahtaa metrin verran ylemmäs.

Lellu pääsi harjoitustyöhön ja koulun seinälle, tästä krediitit Perikunnan vanhimmalle.

Elämä alkaa pyöriä yhä enemmän sisätiloissa ja suljettujen ovien takana. Kun pihalla ei enää ole urakaksi asti hommaa, huomaan tunnelman ikkunalaudoilla tiivistyvän. 

Amaryllikset pukkaavat vartta ja nuppua, hätäisimmät siirsin jo viileään eteiseen vähän jarruttelemaan kasvuaan.  

Viikonlopun Tampereen reissulta mukaan tarttui ensimmäiset hyasintit ja pikkuinen jouluruusu, Princettia täällä onkin jo syyskuusta asti kukkinut, Felix alkoi harventaa sen kukintaa vasta viime viikolla. Kasvihuoneessa on jemmassa sammalta ja käpyjä, jonain sopivana hetkenä kyhään jonkinlaisen asetelman. Adventtikynttilöiksi löysin Tampereen Granitista mainioita kirkkokynttilän tyylisiä pötkylöitä. Ne upotan hiekkaan ja sammalpetiin.

Kaikkineen on ollut helppo marraskuu. Tästä on helppo luiskahtaa yltäkylläisen joulukuun iloihin. 

Voi hyvin ja pidä itsestäsi huoli, missä lienetkin.



PeeÄääs: kuvassa ensimmäinen kukkaan kiirehtinyt Eurobulbilta tilaamani amaryllis.  'Doublet' lukee nimisäleessä ja on muuten hieno. Vahva suositus.






















17 kommenttia:

  1. Nyt oli taas tarinaa laidasta laitaan :) Marraskuu on tuntunut täälläkin menevän harvinaisen nopsaan. Olisikohan kunnon työtilanteella jotain tekemistä asian kanssa? Viimeiset kuusi marraskuuta kun on suurimmaksi osaksi vietetty äitiys- tai hoitovapaalla.
    Korona eksyi syksyn mittaan tällekin paikkakunnalle. Keväällä oli ollut pari tapausta, mutta tilastoihin asti silloin ei päästy. Onneksi paikkakunnan ja lähiseudun kiihtymisvaiheet menivät nopeasti ohi, joten aivan vielä ei tarvitse siirtyä etätöihin. Maskisuosituksesta on kyllä noussut vilpittömät sympatiat kaikkia niitä hoitoalan henkilöitä kohtaan, ketkä joutuvat käyttämään töissään maskeja korona-ajan ulkopuolellakin. Oi korona, kuole pois, jotta tavallisten tallaajien ei tarvitse sählätä jatkuvasti käsidesin ja maskien kanssa!
    Mainio juliste! Lellun ilme sopii juuri täydellisesti kontekstiin. Heitin sinulle haasteen opiskelun vastapainoksi. Mukavaa marraskuun viimeistä täyttä viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kerralla kun rykäisee niin tulee pitkä ja polveileva tarina.

      Mukava kuulla, että marraskuu on sielläkin ollut sillä tavalla armelias, ettei tunnu kohtuuttoman pitkältä. Kuukauden päästä on jo joulupäivä!
      Pahuksen virus kieltämättä lyö kapuloita rattaisiin, ihan pahaa tekee muutaman tuttavan puolesta kun osa on lomautettuna ja osa yrittäjänä löysässä hirressä kuukausitolkulla.

      Minäpä kurkkaan haasteen ja kuittaan sen kunhan tämä pahin tenttisuma on selvitelty.

      Poista
  2. Kappas vain, komppaan täältä Rantamaista hämmästystä siitä, kuinka helpolla marraskuu on vilahtanut loppupuolelle! Itsellä se johtuu töistä, jotka on jatkuneet kesän hillitöntä tahtia talven kanssa vielä kilpaa juosten. Viimeinen ylimääräinen kolmen suunnitellun leikkipuistoremontin jälkeen valmistuu huomenna. Sitten varmaan tipahdan kanveesiin tai jotain :D

    Toivotan intoa ja sinniä opiskeluihin! Joululoma häämöttää jo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummallisena vuotena marraskuukin yllättää. Minä tulen iloiseksi jokaisesta kuivasta marraskuun päivästä, ihan sama onko pakkasta vai plussaa kunhan ei sada. Jokainen auringonpilkahdus tai pala sinistä taivasta on ihan ekstrabonusta. Kaikkia noita on hämmästyttävän usein ollutkin ja se on kyllä mainio juttu!
      Ihanaa että pääset talvilepoon kiivaan kauden jälkeen, ota rennosti ja elvyttele itsesi uuteen nousuun!

      Poista
  3. Jo vain on hieno amaryllis. Tsemppiä opintoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä hieno, siinä on nyt yhdessä vanassa viisi kukkaa auki. Aivan hillitön amaryllis jolle vahva suositus, Doublet on lajike.

      Poista
  4. Noppiisti on syksy edenny, kohta on joulu! Hieno amaryllis on kukassa, mie ostin muutaman mukulan ja nuppuja puskoot. Näin oon ymmärtäny, jotta hankaloituu koulunkäynti teillä ja hommoo on paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut rivakka syksy kieltämättä. Minulla lähti amaryllisten kanssa homma ihan laukalle kun en kerta kaikkiaan voi vastustaa pulskia sipuleita. Pitkälle kevääseen saan ihastella niiden kukkia.
      Opinnot kyllä teettävät töitä ja vaativat istumalihaksia. Melkein kaikki opetus on verkossa ja koneen äärellä kökkiessä menee päivät ihan hujauksessa.

      Poista
  5. Sinä olet kyllä mahdottoman aikaansaapa ihminen. Oli taas ilo lukea marraskuustasi. Ja kiva myös kuulla, että se on mennyt nopeasti ja kohtuullisen positiivisissa tunnelmissa.
    Tätä postausta lukiessa ja vanhempien asioita hoidellessa jaksan jatkuvasti ihmetellä, miksei edelleenkään terveydenhuollon ihmisten arvostus näy palkassa. Toisen ihmisen terveys ja henki on kuitenkin viime kädessä hoitajien käsissä.
    Nautinnollisia hetkiä beaujolais nouveaun parissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jaa, enemmän nämä minun saavutukseni ovat sellaista tulipalojen sammuttelua ja monella rintamalla hosumista. Parasta kuitenkin taitaa olla se, että nyt on taas arjessa rytmi ja roti. Vielä pitäisi ruuvata päivärytmi tehokkaammaksi, usein huomaan tekeväni kaikenlaista kotipuuhaa vaikka pitäisi keskittyä tekemään luentomuistiinpanoja. Päivä on melko pirstaleinen kun välillä pomppaan lataamaan tiskikonetta, välillä lisään puita uuniin ja sitten keksin jotain muuta.

      Totta puhut palkkauksesta, kutsumuksella ei laskuja makseta, ei millään alalla. Juhlapuheissa ja vaalien alla kyllä muistetaan mainita mutta oikeita tekoja palkkavinoutuman korjaamiseksi näkee vähemmän.
      Beaujolais nouveau ja The Crown odottavat tenttirutistuksen palkkiona.

      Poista
  6. Niin se on, opiskelu tuo aivan oman rytminsä ja rutiininsa elämään. Minulle tämä marraskuu on ollut varmaan elämäni haasteellisin alkavine kaamoksineen. Tuntuu, että ei ole saatu näkyvää aikaiseksi, mutta eihän se niin ole, jos oikein tarkkaan mietin. Eikä ne tässä vaiheessa vielä näkyvää olekaan, maaliskuussa on lupa odottaa näkyvää, konkretiaa. Ylimmäinen kuva on hieno.

    Felix toteemieläimeni, arvasin hänen kulkevan joukkojen edeltä.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja niin, onnea tuoreelle ylioppilaalle. Yksi etappi on saavutettu ja uusia haasteita edessä. Hyvä niin.

      OP

      Poista
    2. Felix on kyllä varsin kummallinen tapaus kissaksi eli toteemieläimesi on hyvin hyvin ainutlaatuinen. Minun tekisi mieleni laittaa sille joku liivi ja siihen pieni gopro-kamera, näkisin vähän missä se milloinkin viilettää. Se juoksee, loikkii ja spurttaa nopeammin kuin ketterät ja hyväkuntoiset spanielit ja tekee metsässä aivan yhtä pitkää lenkkiä kuin koiratkin, välillä kimpoilee vertikaalisesti.
      Viimeksi eilen illalla pimeässä lintulautoja tankatessani en koskaan voinut olla varma oliko pimeydestä ryntäävä eläin kissa vai koira, se oli oikeasti vähän pelottavaa.
      En välttämättä ole vielä edes selvillä kaikista sen erityistaidoista, edelleen on selvittämättä mystiset seinienläpikulkemiset ja muut teleporttailut jolla keltainen kissan habitus ilmiintyy milloin mihinkin. Yleensä sinne missä sitä vähiten odottaa.

      Poista
    3. Niin ja kiitos, tuore ylioppilas pyrkii puskemaan seuraavia opintojaan mahdollisimman pian, ei mitään välivuosia. Toivottavasti maailma ei ihan kokonaan mene kiinni että vaihto-ohjelmat alkaisivat taas pyöriä, omakin lehmä on aika tukevasti ojassa.

      Poista
  7. Olipa mukava lukea kuulumisia! Hyvää viikonloppua ja ensimmäistä adventtia ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja, tästä se nyt alkaa, adventin aika ja jouluhommelit.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com