Joulun tunnelmia

 

Taustalla kilkattaa ikivanha enkelikello, tuvassa on hiljaista ja uunin kylki lämmin, kuusi kimmeltää ja hyasintit tuoksuvat. Kaikki suorittaminen ja kiire jäivät jo kauas taakse, nyt on vain aikaa olla ja nauttia ihanasta joutilaisuudesta.

Kyllä totta vie olikin melkoista hulinaa ihan jouluviikolle asti.

Opiskelujen osalta kuittasin syyslukukauden päätökseen varsin tyytyväisenä ja ensimmäiset parikymmentä opintopistettä on napattu talteen. Parasta kuitenkin on se, että olemme onnistuneet väistelemään koronanpentelettä, ainakin toistaiseksi. 

Korona vaikutti myös meidän jouluumme niin, että aaton kattauksesta puuttui kuusi lautasta ja ruokapöydässä otettiin ihan luvan kanssa videopuheluita. 

Poikkeusjoulu tai ei, joulu on kuitenkin perinteinen ruokajuhla.

Pöydästä löytyivät kaikki ne meille perinteiset asiat ilman sen kummempia uusia 'twistejä' tai kokeiluja. Paitsi että aaton jälkiruokana meillä oli ylioppilaskakku, jouluisilla vivahteilla maustettu. Perinnettä ylioppilaskakkuun päättyvästä aattoateriasta ei kuitenkaan taida tulla, sillä toistaiseksi Torpan ylioppilaat jäävät meidän osaltamme näihin kahteen jo lakitettuun.

Minulle suurin haaste on perinteisesti ollut perunalaatikko, se kummallinen imelletty, paistettu perunavaahto. Tänä vuotena tein sen oman maan itse kasvatetuista perunoista kahta eri ohjetta yhdistellen ja taisin osua suoraan kultasuoneen, kiitokset olivat vuolaat ja laatikko loppui kesken. Haastavan tästä laatikkojutusta tekee se, että itse en ole koskaan oppinut ko. ruokalajin hienoutta ymmärtämään enkä näin ollen tiedä miltä sen oikeasti pitäisi maistua.

Porkkanalaatikko oli napakymppi myös, senkin tein oman kasvimaan porkkanoista, aiemmin olen oikaissut ja käyttänyt pirkkaporkkanasosetta. Jäinkin miettimään pitäisikö ensi kevään kylvöissä muistaa lantut... makuero on kuitenkin niin huomattava.

Joulukirkko löytyi tänä vuonna lähempää kuin ennen. Kävelyt hennon lumikuorrutteen saaneessa metsässä ovat olleet tässä maailman ajassa tervetullutta hiljentymistä ja täydellistä ajatusten nollaamista.

Lunta meillä on hyvin vähän. Juuri joulun alusviikolla tuli jokin lämpöaalto ja sulatti pois kaikki kertyneet lumisentit, tilalle saimme surkean märän ja jäisen pihan. Jouluaattona maa oli kuitenkin taas valkoinen ja muutama pakkasaste takasi lumen pysymisen.

Koirat nauttivat lumessa juoksemisesta ja hieman takakireähkö muikkelikin on vallan leikkisä telmiessään lumisessa metsässä.

Felix toimii metsäretkueemme pätevänä oppaana.

Ainoastaan Peetusta on hieman huolta ja murhetta. Vatsavaivoja on tutkittu eläinlääkärillä eikä mitään selitystä tyystin kadonneelle ruokahalulle ja oksentelulle löydy. Pikkukoiraan on tungettu pussillinen lääkkeitä ja rohtoja mutta toivottua muutosta ei ole saatu. Juuri nyt on meneillään asidophiluspiimäkuuri. Välipäivinä visiteeraamme uudelleen eläinklinikalla ja toivomme edes jotain hoidettavaa vaivaa löytyvän, epämääräinen arvailu ja oireiden hoito on niin turhauttavaa, pitäisi löytää perimmäinen syy jota ryhtyä hoitamaan.

Joulun kukat ovat ilahduttaneet tänäkin vuonna.

Saimme naapurista ihastuttavan jouluruusuistutuksen jonka sijoitin varsin epäillen keskelle tuvan pöytää. Edelliset yhteiseloyritykseni helleborusten kanssa ovat päättyneet aina siihen, että jompikumpi meistä lähtee, saman katon alle emme sovi. Viimeksi sain valtavan vesiputousnuhan ja hengenhahdistuskohtauksen, oireet siirtyivät kukan mukana äitikullalle ja helleborus päätyi silloinkin eteisen kautta kukkapenkkiin. Hämmästys onkin ollut melkoinen kun mitään oireita ei nyt olekaan. Varmaan tämä on eri lajike tai sitten istutusalusta (sammalta lähimetsästä) vaikuttaa niin paljon. Toisaalta, nythän on paljonkin ollut artikkeleita joissa metsän mikrobit ovat osoittautumassa suoranaisiksi terveyspommeiksi.

Ritarinkukkien kanssa on huikean kukinnan jälkeen stand by -vaihe ja tammikuussa muhkeat nuput pullahtavat uuteen kukintaan. Upein kaikista on ollut 'White garden' jonka megakokoluokan sipulissa on juuri nytkin kuusi kukkavanaa. Postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyy osa tästä upeudesta.

Joulutähtiä ja hyasinttejakin meillä on, kukkia pitää olla paljon ja kaikkialla!

Joulun viihdekeskuksena meillä on itsestään selvästi ollut pihasauna, joka täysin laukalle karanneen remontin myötä nousi uuteen kukoistukseen. Esittelen sen jossain vaiheessa erikseen kunhan saan riittävästi kuvamateriaalia. Paljukin saatiin istutettua terassiin niin, että se ei hierrä omaa silmääni yhtään.

Olin erittäin paljuvastainen ihminen tähän saakka, nyt iloitsen siitä täysillä. Meille hankittiin siihen erillinen huoltosysteemi joka pitää veden puhtaana ja suodatettuna, toki vesi menee vaihtoon lähipäivinä.

Tämä poikkeusjoulu on ollut juuri niin leppoisa ja rauhallinen kuin toivoinkin.

Minä nappaan juuri nyt suklaakonvehdin suuhun ja spanielit mukaan ja käppäilen metsäpolulle.

Oikein hyvää ja rauhallista sunnuntain jatkoa sinulle, missä lienetkin!