sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Joulun tunnelmia

 


Taustalla kilkattaa ikivanha enkelikello, tuvassa on hiljaista ja uunin kylki lämmin, kuusi kimmeltää ja hyasintit tuoksuvat. Kaikki suorittaminen ja kiire jäivät jo kauas taakse, nyt on vain aikaa olla ja nauttia ihanasta joutilaisuudesta.

Kyllä totta vie olikin melkoista hulinaa ihan jouluviikolle asti.

Opiskelujen osalta kuittasin syyslukukauden päätökseen varsin tyytyväisenä ja ensimmäiset parikymmentä opintopistettä on napattu talteen. Parasta kuitenkin on se, että olemme onnistuneet väistelemään koronanpentelettä, ainakin toistaiseksi. 

Korona vaikutti myös meidän jouluumme niin, että aaton kattauksesta puuttui kuusi lautasta ja ruokapöydässä otettiin ihan luvan kanssa videopuheluita. 



Poikkeusjoulu tai ei, joulu on kuitenkin perinteinen ruokajuhla.
Pöydästä löytyivät kaikki ne meille perinteiset asiat ilman sen kummempia uusia 'twistejä' tai kokeiluja. Paitsi että aaton jälkiruokana meillä oli ylioppilaskakku, jouluisilla vivahteilla maustettu. Perinnettä ylioppilaskakkuun päättyvästä aattoateriasta ei kuitenkaan taida tulla, sillä toistaiseksi Torpan ylioppilaat jäävät meidän osaltamme näihin kahteen jo lakitettuun.

Minulle suurin haaste on perinteisesti ollut perunalaatikko, se kummallinen imelletty, paistettu perunavaahto. Tänä vuotena tein sen oman maan itse kasvatetuista perunoista kahta eri ohjetta yhdistellen ja taisin osua suoraan kultasuoneen, kiitokset olivat vuolaat ja laatikko loppui kesken. Haastavan tästä laatikkojutusta tekee se, että itse en ole koskaan oppinut ko. ruokalajin hienoutta ymmärtämään enkä näin ollen tiedä miltä sen oikeasti pitäisi maistua.

Porkkanalaatikko oli napakymppi myös, senkin tein oman kasvimaan porkkanoista, aiemmin olen oikaissut ja käyttänyt pirkkaporkkanasosetta. Jäinkin miettimään pitäisikö ensi kevään kylvöissä muistaa lantut... makuero on kuitenkin niin huomattava.


Joulukirkko löytyi tänä vuonna lähempää kuin ennen. Kävelyt hennon lumikuorrutteen saaneessa metsässä ovat olleet tässä maailman ajassa tervetullutta hiljentymistä ja täydellistä ajatusten nollaamista.

Lunta meillä on hyvin vähän. Juuri joulun alusviikolla tuli jokin lämpöaalto ja sulatti pois kaikki kertyneet lumisentit, tilalle saimme surkean märän ja jäisen pihan. Jouluaattona maa oli kuitenkin taas valkoinen ja muutama pakkasaste takasi lumen pysymisen.

Koirat nauttivat lumessa juoksemisesta ja hieman takakireähkö muikkelikin on vallan leikkisä telmiessään lumisessa metsässä.
Felix toimii metsäretkueemme pätevänä oppaana.


Ainoastaan Peetusta on hieman huolta ja murhetta. Vatsavaivoja on tutkittu eläinlääkärillä eikä mitään selitystä tyystin kadonneelle ruokahalulle ja oksentelulle löydy. Pikkukoiraan on tungettu pussillinen lääkkeitä ja rohtoja mutta toivottua muutosta ei ole saatu. Juuri nyt on meneillään asidophiluspiimäkuuri. Välipäivinä visiteeraamme uudelleen eläinklinikalla ja toivomme edes jotain hoidettavaa vaivaa löytyvän, epämääräinen arvailu ja oireiden hoito on niin turhauttavaa, pitäisi löytää perimmäinen syy jota ryhtyä hoitamaan.


Joulun kukat ovat ilahduttaneet tänäkin vuonna.
Saimme naapurista ihastuttavan jouluruusuistutuksen jonka sijoitin varsin epäillen keskelle tuvan pöytää. Edelliset yhteiseloyritykseni helleborusten kanssa ovat päättyneet aina siihen, että jompikumpi meistä lähtee, saman katon alle emme sovi. Viimeksi sain valtavan vesiputousnuhan ja hengenhahdistuskohtauksen, oireet siirtyivät kukan mukana äitikullalle ja helleborus päätyi silloinkin eteisen kautta kukkapenkkiin. Hämmästys onkin ollut melkoinen kun mitään oireita ei nyt olekaan. Varmaan tämä on eri lajike tai sitten istutusalusta (sammalta lähimetsästä) vaikuttaa niin paljon. Toisaalta, nythän on paljonkin ollut artikkeleita joissa metsän mikrobit ovat osoittautumassa suoranaisiksi terveyspommeiksi.

Ritarinkukkien kanssa on huikean kukinnan jälkeen stand by -vaihe ja tammikuussa muhkeat nuput pullahtavat uuteen kukintaan. Upein kaikista on ollut 'White garden' jonka megakokoluokan sipulissa on juuri nytkin kuusi kukkavanaa. Postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyy osa tästä upeudesta.

Joulutähtiä ja hyasinttejakin meillä on, kukkia pitää olla paljon ja kaikkialla!


Joulun viihdekeskuksena meillä on itsestään selvästi ollut pihasauna, joka täysin laukalle karanneen remontin myötä nousi uuteen kukoistukseen. Esittelen sen jossain vaiheessa erikseen kunhan saan riittävästi kuvamateriaalia. Paljukin saatiin istutettua terassiin niin, että se ei hierrä omaa silmääni yhtään.
Olin erittäin paljuvastainen ihminen tähän saakka, nyt iloitsen siitä täysillä. Meille hankittiin siihen erillinen huoltosysteemi joka pitää veden puhtaana ja suodatettuna, toki vesi menee vaihtoon lähipäivinä.

Tämä poikkeusjoulu on ollut juuri niin leppoisa ja rauhallinen kuin toivoinkin.
Minä nappaan juuri nyt suklaakonvehdin suuhun ja spanielit mukaan ja käppäilen metsäpolulle.
Oikein hyvää ja rauhallista sunnuntain jatkoa sinulle, missä lienetkin!





10 kommenttia:

  1. Kuulostaa oikein mukavalta joulunvietolta, paitsi murheet ja huolet lemmikeistä ovat raastavia. Toivottavasti pikkukoira paranee pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila, on ollut oikein leppoisa pätkä elämässä tämä joulun seutu ja välipäivät. Oikein tervetullutta vaihtelua. Pikkukoira voi jo vähän paremmin.

      Poista
  2. Joulusi kuulostaa juuri sellaiselta, jollaisen toivomme sen olevan. Kiva, että laatikkoruoatkin onnistuivat. Peetulle toivon tervehtymistä tai vähintään pätevän diagnoosin saamista.
    Mukavia välipäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between. Joulu oli juuri tilatunlainen ja ihan ilman mitään paineita se menikin, omalla painollaan. Peetu alkaa voida paremmin, onneksi nyt on ollut aikaa sitä ja sen vointia seurailla.

      Poista
  3. Mukava kun sait hyvin laatikot onnistumaan ja joululoma onkin varmaan tarpeen opiskelijoille. Toivotaan lemmikkisi toipuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki joulun kokkailut menivät niin nappiin kuin olla voi. Piirakat meille muuten on jo monena vuotena haettu siitä teidän lähistöltä, seutukunnan parhaat.

      Poista
  4. Jos jotain hyvää koronassa on, niin ainakin siinä, että voi hyvällä omalla tunnolla vedota siihen ja viettää aikaa omassa rauhassa :D Vaikka onpahan se erilaista, jos joulupöydässä istuu kahdestaan kun yleensä on koko perhe paikalla. Toivotaan, että Peetun vaivoille löytyy syy ja helppo hoito. Ei se sairastaminen ole lemmikillekään herkkua. Iloa vuoden viimeisiin päiviin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä juuri, tänä vuonna joulu meni näin ja vaihtelun kannalta se otettiin meilläkin. Hetkittäin mietin mitä olin unohtanut kun joutoaikaa oli oikeastaan koko ajan.

      Poista
  5. Peetulle parempia vointeja, toivottavasti dg selviää tai oireet häipyvät.
    Onnittelut opintoviikoista, hyvä saldo ensimmäiseksi syksyksi.
    Perunalaatikon suhteen olen samaa mieltä. Porkkanalaatikko oli täälläkin suksee, tai se on aina. Teen sen joko esikypsennettyyn rikottuun ohraan, jota en keitä puuroksi ennalta tai ohrapuuroon, riippuen kaappini varastoista, ei tarvitse edes kananmunaa näin. Uutena minulla oli tänä jouluna punajuuriohralaatikko, vähän kevennettynä, ja hyvää oi sekin.
    Meilläkin olisi ollut valmistujaiset jouluna - kummipoika valmistuu DI:ksi. Täti on "vähän" ylpeä ja onnellinen (lue: halkeaa onnesta - ja vähän pipareistakin). Haasteita on silläkin opintiellä riittänyt aivan liikaa.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Peetu tuostakin alhosta nousee, sitkeä terrieri.
      Opintopisteiden kirjautumista suorituslokiin seurasin innoissani, meni niin nappiin ensimmäinen lukukausi.
      Minä olen vaihtanut porkkanalaatikon riisit jo aikoja sitten mannaryyneihin, ohra onkin kiinnostava vaihtoehto. Joulun ajan kasvislaatikot ovat omia suosikkejani, kinkku ei puhuttele yhtään ja kalkkunakin vain sen yhden siivun verran.
      Mainio saavutus kummipojalta, onnittelut!

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com