keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Ikuisuusprojekti jatkuu


Helmikuun ensimmäinen viikko ei ollutkaan (vielä) sitä mitä piti, tulikin muutama odottelupäivä intensiivisen opiskelurupeaman jälkeen. Asia, josta en hirmuisen suurta ja katkeraa parkua oikein tohdi päästää. Ihan kiva näinkin.

Perikunnan nuorimman huoneesta tuli hänen muuttonsa jälkeen vapaasti vallattava tila ja minähän sinne ensimmäisenä ennätin. Reviirinmerkkaukseen käytin muutaman metrin johtoja, piuhoja ja kaikenlaisia kaapeleita. Katson valtauksen onnistuneen, jokainen lisäpistorasia on nyt täynnä töpseleitä, nörttiluolien aatelia.

Yläkerrassa viettämäni aika avasi silmät joka puolelta näkyvälle remonttitarpeelle. Jokainen vanhaa taloa asuva on varmasti kuullut sanonnan 'keskeneräisyyttä pitää oppia sietämään'. Meillä on siedetty niin hyvin, että keskeneräisyys on jo omanlaisensa osa sisustusta.

Viime syksyn sateilla aloittelin puisten väliovien valkaisu-urakkaa. Ovethan ovat aivan superhyvät, täyspuiset ja kauniit. Mutta armottomasti vuosikymmenten aikana kellastuneet ja nuhjaantuneet. Maalaustarvikkeet jäivät ensimmäisten maalattujen alakerran ovien jälkeen odottelemaan seuraavaa inspiraation hetkeä ja nyt se vihdoin koitti. Levittelin suojapahvit ja maalarinteipit yläkerran oville ja ryhdyin sutimaan.



Remonttihan poikii tunnetusti aina uutta remppaa, niin tälläkin kertaa. Yksi makuuhuone on odottanut pintaremonttia, viimeiset kymmenen vuotta. Tapetit sinne ostettiin vuonna 2009 ja lattiapäällysteetkin ovat sievässä pinossa sängyn alla, hommahan olisi aloitusta vaille valmis.

Paitsi että kyllästyin valittuihin tapetteihin ennenkuin ne saatiin seinälle. Uusia mallipaloja olen kuskannut tänne useamman neliön verran, -saman verran mallipaloja on sittemmin päätynyt saunan uuniin ja ties minne. Seinillä on edelleen 90-luvun värimaailman kökköisimmät kuosit. Ja lilat kattolistat.

Nyt seinälle on viritelty taas uusia mallipaloja, niistä yksi pääsi jatkoon. Vahvimmat suosikkini löytyvät Pihlgen-Ritolan ja Laura Ashleyn mallistoista. Toimitusaika on kuitenkin juuri nyt sellainen asia, jota en jaksa enää yhtään.

Viikko menee katon ja parin seinän maalauksessa ja lattian asennuksessa. Sitten pitää olla muutama rulla seinäpaperia käytettävissä. Enää en kymmentä vuotta odottele, en edes kolmea viikkoa. Onneksi paikallinen rautakauppa lupasi toimitusmallistonsa uutuudelle toimituksen noin viikossa.




Maalinäytelastut ovat edelleen aivan ärsyttävän pieniä lipareita. Onneksi minulla on varsin vahva visio maalattavista pinnoista ja värimaailma tietysti määrittyy hyvin pitkälti valittavan tapetin kuosin mukaan.Valkoisella maalattavaa pintaa on vinon katon vuoksi aivan valtavasti ja toisaalta samasta syystä todella vähän. Tämä mahdollistaa värikarttojen monipuolisen tarkastelun. Mukaan lähti tänään näytelastut pehmeää vihreää ja savunharmaata, toisaalta puuterinen vanha roosa on erittäin vahva vaihtoehto. Täyshimmeää kuitenkin pitää olla.

Heti huomisten penkkariajeluiden jälkeen ryhdyn riipimään seiniltä alas liiloja listoja ja eltaantuneen väristä tapettia. Onneksi käytettävissä on nyt yksi puolityhjä nörttiluola johon voi siirtää huonekalut ja viherkasvit pois tieltä.

Lisää kuvia lupailen sitten kun tällä työmaalla alkaa olla valmista. Itse asiassa näitä keskeneräisiä hys-hys -luokiteltuja asioita alkaa elämässä olla jo niin paljon, että tarkkaan saa sanansa asetella. Turha keskeneräisistä asioista on huudella ja niillä leijua, katsotaan nyt ensin jotain valmiiksi asti.

Se on kyllä jännä, aina pitää olla jotain kynsien alla. Jos ei multaa niin edes maalia.
Remontoitavia kohteita löytyy Torpan yläkerrasta enemmänkin, portaikko huutaa maalia ja portaikon seinät voisi freesata myös. Yläkerran väliaulan lattia tarvitsee päällysteen. Yksi vessa odottaa vuoroaan ja sitten voikin aloittaa pintarempan uuden kierroksen tuvasta. Keittiökalusteiden päivitys tälle vuosituhannelle onkin sitten ihan oma lukunsa. Keskeneräisyyttä pitää todellakin oppia sietämään.

Se hyvä juttu tässä odottelussa ja ajatusten kypsyttelyssä on, ehtii todella puntaroida eri vaihtoehtoja.

Tälle ikkunalle olen miettinyt järjellistä verhoratkaisua useamman vuoden. Nyt sen tajusin. Ei mitään verhoja. Ikkuna kehystetään piirun verran fiinimmällä listalla.

Tälleen ne jutut ja ratkaisut valmiiksi jalostuu kun aikansa vitkastelee !



8 kommenttia:

  1. Varmaan tulee kivan näköistä, tuntuu siltä. Tuommoset suunnitelmat pitää mielen ja ajatukset virkeinä. Hienoa kun on suunnitelmia ja unelmia.
    Ite oon myös varovainen lopullisissa ajatuksissa, ennenkuin oikeesti on mustaa valkoisella ja ihan lopullisia päätöksiä tullut. Epävarmat asiat jotenkin vie energiaa ja stressaa enemmän kuin ois tarvis.
    Hieno kukkaikkuna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti aika vahvat värivalinnat osuvat nappiin ja tulee kerralla mieluinen. Onneksi seinäpintojen uusiminen ei ole tässä tapauksessa taloden halvaannuttava investointi jos vaikka hutivalintoja tulisikin.

      Se on tosiaan aina paljon kivempi iloita varmistunutta asiaa.

      Poista
  2. Tosi kätevää, kun tarpeet odottavat sängyn alla inspiraatiota! On niin tuttua tuo lähes jatkuva remontin tarve vanhassa talossa. Meilläkin yläkerta laitettiin viimeksi noin 20 vuotta sitten, kun tytöt muuttivat sinne omiin huoneisiinsa. Nyt voisi kunnostaa joka kohdan, mutta toisaalta yläkertaa käyttävät vain vierailemaan tulevat lapset ja minun esikasvatettavat kasvit.

    Jännittävää nähdä lopputulos remontistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos nyt mitään ihan kummallista ei tapahdu, remppa pitäisi olla kuun lopussa jo melko valmis.

      Ne kymmenen vuotta varastossa hillotut tapetit pääsevät naapurihuoneen seinälle, sinne sopivat hyvin. Näin se remontti poikii uutta. Taitaa olla omanlaisensa ikiliikkuja.

      Poista
  3. Olen huono sietämään keskeneräisyyttä. Siksi aikanaan ilmoitin, etten muuta taloon ennen kuin kaikki listat on paikoillaan. Sen verran monessa kodissa olen nähnyt listattomia huoneita vuosien asumisen jälkeenkin. Vuosien myötä keskeneräisyyteen on ollut pakko tottua, kun puolisona on hämäläistäkin hämäläisempi mies. Jos jotain kohennusta tahtoo, on vain itse ryhdyttävä toimeen. Eilen sain vihdoin pari-kolme vuotta suunnittelemani lämpimän varaston maalattua. Sinne kelpasi vähän sävytetty valkoinen ja pari uutta naulakkoa. On kyllä niin hyvä mieli, kun kauan toteutusta odottanut projekti on vihdoin hoidettu. Eikö olekin kiva olla nainen, jolla pysyy pensselit ja muut vempaimet käsissä.
    Laitapa kuvia remontoinnin tuloksista.
    PS. Meillä on vuosi vuodelta vähemmän verhoja, kun en osaa päättää, mikä mihinkin parhaiten sopii. Tykkään nähdä ulos ja jos joku haluaa katsoa meille sisään, tehköön niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä haluan, että tehdään yksi muutoskohde kerrallaan valmiiksi asti, ettei tarvitse niitä puuttuvia listoja manailla. Ei minun hermorakenteella monella rintamalla yhtäaikaa hosuta.

      Tykkään kyllä ihan tosi paljon remppahommista, onneksi saa itse tehdä, silloin saa useimmiten mieluisan.
      Jaan täysin riemusi valmiista kohteesta!

      Verhot ovat minullekin melko turhat. Tänne muutettua ostetut verhot ovat edelleen huippuhyvät, en jaksa niiden kanssa puljata yhtään ylimääräistä.

      Poista
  4. Kunpa sinun toimeliaisuudestasi tarttuisi vähän tännekin päin. Nostan hattua!
    Omassa asunnossa on iso liuta aloitettuja ja/tai suunniteltuja miniremppoja ja sitten joitakin kulahtaneita kohtia, jotka huutavat vähän kalliimpaa kasvojen kohotusta (johon ei nyt ole varaa).
    Maalin valinta on kivaa, mutta hankalaa. Maalikaupan lastut ovat niin pieniä, että vaatii hyvää mielikuvitusta tehdä valintoja niiden perusteella. Mulla on kerran käynyt isompi yllätys. Lähdin kauppaan päässäni selvä visio hillitystä, mutta raikkaasta hieman keltaiseen sävyttyvästä ruohonvihreästä. Mallasin paloja huolella, poika sekoitti värin ja kun pääsin kassalle katsoin aika huolissani purkin kannen muovitulppaa, jossa maali näytti jokseenkin kanariankeltaiselta. Muutos kelmeistä keinovaloista luonnonvaloon muutti värin ihan totaalisesti. Kotona maali oli edelleen voimakas keltainen, mutta kokeilin laimentaa sitä samalla kertaa ostamallani kylmällä valkoisella. Noin 50:50 laimennoksella tulos oli seinällä ihan kelpoisa. Seinä on kirkkaassa päivänvalossa hieman vihertävä lämmin keltainen ja keinovalossa se vaalea ruohonvihreä, mitä tavoittelin.

    Raporttia huoneen muodonmuutoksesta odotellaan, kivaa projektia :)

    t. Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas ollut kuumottava kokemus maalin kanssa, onneksi lopputulos oli mieluisa. Luonnonvalossahan sitä pitäisi aina päästä katsomaan materiaaleja ja sävyjä. Onneksi edes tapetteja saa näytepaloina mukaan, voi katsella sävyjä juuri oikeissa olosuhteissa.

      Meille on muuten kertynyt pienen rautakaupan verran omaa varastoa, mm. nyt tarvittavat uudet listat löytyvätkin jo kotoa. Iso-J ostaa kun halvalla saa ja aika tavaran kaupitsee, mainio juttu!

      Kiva kun kävit kommentoimassa.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com