Ikuisuusprojekti jatkuu

Helmikuun ensimmäinen viikko ei ollutkaan (vielä) sitä mitä piti, tulikin muutama odottelupäivä intensiivisen opiskelurupeaman jälkeen. Asia, josta en hirmuisen suurta ja katkeraa parkua oikein tohdi päästää. Ihan kiva näinkin.

Perikunnan nuorimman huoneesta tuli hänen muuttonsa jälkeen vapaasti vallattava tila ja minähän sinne ensimmäisenä ennätin. Reviirinmerkkaukseen käytin muutaman metrin johtoja, piuhoja ja kaikenlaisia kaapeleita. Katson valtauksen onnistuneen, jokainen lisäpistorasia on nyt täynnä töpseleitä, nörttiluolien aatelia.

Yläkerrassa viettämäni aika avasi silmät joka puolelta näkyvälle remonttitarpeelle. Jokainen vanhaa taloa asuva on varmasti kuullut sanonnan 'keskeneräisyyttä pitää oppia sietämään'. Meillä on siedetty niin hyvin, että keskeneräisyys on jo omanlaisensa osa sisustusta.

Viime syksyn sateilla aloittelin puisten väliovien valkaisu-urakkaa. Ovethan ovat aivan superhyvät, täyspuiset ja kauniit. Mutta armottomasti vuosikymmenten aikana kellastuneet ja nuhjaantuneet. Maalaustarvikkeet jäivät ensimmäisten maalattujen alakerran ovien jälkeen odottelemaan seuraavaa inspiraation hetkeä ja nyt se vihdoin koitti. Levittelin suojapahvit ja maalarinteipit yläkerran oville ja ryhdyin sutimaan.

Remonttihan poikii tunnetusti aina uutta remppaa, niin tälläkin kertaa. Yksi makuuhuone on odottanut pintaremonttia, viimeiset kymmenen vuotta. Tapetit sinne ostettiin vuonna 2009 ja lattiapäällysteetkin ovat sievässä pinossa sängyn alla, hommahan olisi aloitusta vaille valmis.

Paitsi että kyllästyin valittuihin tapetteihin ennenkuin ne saatiin seinälle. Uusia mallipaloja olen kuskannut tänne useamman neliön verran, -saman verran mallipaloja on sittemmin päätynyt saunan uuniin ja ties minne. Seinillä on edelleen 90-luvun värimaailman kökköisimmät kuosit. Ja lilat kattolistat.

Nyt seinälle on viritelty taas uusia mallipaloja, niistä yksi pääsi jatkoon. Vahvimmat suosikkini löytyvät Pihlgen-Ritolan ja Laura Ashleyn mallistoista. Toimitusaika on kuitenkin juuri nyt sellainen asia, jota en jaksa enää yhtään.

Viikko menee katon ja parin seinän maalauksessa ja lattian asennuksessa. Sitten pitää olla muutama rulla seinäpaperia käytettävissä. Enää en kymmentä vuotta odottele, en edes kolmea viikkoa. Onneksi paikallinen rautakauppa lupasi toimitusmallistonsa uutuudelle toimituksen noin viikossa.

Maalinäytelastut ovat edelleen aivan ärsyttävän pieniä lipareita. Onneksi minulla on varsin vahva visio maalattavista pinnoista ja värimaailma tietysti määrittyy hyvin pitkälti valittavan tapetin kuosin mukaan.Valkoisella maalattavaa pintaa on vinon katon vuoksi aivan valtavasti ja toisaalta samasta syystä todella vähän. Tämä mahdollistaa värikarttojen monipuolisen tarkastelun. Mukaan lähti tänään näytelastut pehmeää vihreää ja savunharmaata, toisaalta puuterinen vanha roosa on erittäin vahva vaihtoehto. Täyshimmeää kuitenkin pitää olla.

Heti huomisten penkkariajeluiden jälkeen ryhdyn riipimään seiniltä alas liiloja listoja ja eltaantuneen väristä tapettia. Onneksi käytettävissä on nyt yksi puolityhjä nörttiluola johon voi siirtää huonekalut ja viherkasvit pois tieltä.

Lisää kuvia lupailen sitten kun tällä työmaalla alkaa olla valmista. Itse asiassa näitä keskeneräisiä hys-hys -luokiteltuja asioita alkaa elämässä olla jo niin paljon, että tarkkaan saa sanansa asetella. Turha keskeneräisistä asioista on huudella ja niillä leijua, katsotaan nyt ensin jotain valmiiksi asti.

Se on kyllä jännä, aina pitää olla jotain kynsien alla. Jos ei multaa niin edes maalia.
Remontoitavia kohteita löytyy Torpan yläkerrasta enemmänkin, portaikko huutaa maalia ja portaikon seinät voisi freesata myös. Yläkerran väliaulan lattia tarvitsee päällysteen. Yksi vessa odottaa vuoroaan ja sitten voikin aloittaa pintarempan uuden kierroksen tuvasta. Keittiökalusteiden päivitys tälle vuosituhannelle onkin sitten ihan oma lukunsa. Keskeneräisyyttä pitää todellakin oppia sietämään.

Se hyvä juttu tässä odottelussa ja ajatusten kypsyttelyssä on, ehtii todella puntaroida eri vaihtoehtoja.

Tälle ikkunalle olen miettinyt järjellistä verhoratkaisua useamman vuoden. Nyt sen tajusin. Ei mitään verhoja. Ikkuna kehystetään piirun verran fiinimmällä listalla.

Tälleen ne jutut ja ratkaisut valmiiksi jalostuu kun aikansa vitkastelee !