Myrskyn ulvoessa

Ehkä vähän dramaattinen otsikko, se sallittakoon. Ulkona tuulee kuitenkin aika huimalla foortilla. Jos nämä nyt ovat niitä kevättä enteileviä Tapion riihenpuinteja tai muita roskan karistajaisia, kevättä tuodaan ja lujaa.

Onpahan ainakin ollut erilainen viikko. Mahtavan mukavaa, että vaihteeksi elämässä tapahtuu muutakin kuin lääkäriaikojen muistelemista ja tylsää ajantappoa lääkäriaikoja odotellessa.

Työharjoittelu alkoi silleen tälleen sukkelasti, melkein heti pääsin rustaamaan pieniä uutisia verkkomediaan. Yksi rattijuoppouutinen taisi päätyä painettuun lehteenkin.

Kaikki on niin uutta. Iso porukka uusia ihmisiä ja pitäisi muistaa vielä samanlainen liuta nimiäkin, uudet toimitilat joissa suunnistaa, uudet ohjelmat opeteltavaksi. Iltaisin olen ollut niin puhki, että hoipun suunnilleen suoraan iltatallista sänkyyn. Hätinä muistanut seerumitipat taputella kasvoryppyjen sekaan.

Välillä on tullut hienoinen uskonpuute oman osaamisen rajallisuuden kanssa. Yhden pienen uutisjutun julkaisuun tarvitaan monta ruksia oikeisiin ruutuihin ja kaikenlaisia kikkoja joilla tehdään oikeanlaisia välistyksiä sun muita. Pitää muistaa oikoluku, avainsanat ja vaikka mitkä.

Perjantaina minulla olikin jo tapaaminen haastattelun merkeissä, seuraavaksi haastattelu pitäisi osata purkaa ja kirjoittaa auki. Luvassa on paljon henkistä punnertamista. Minulle luontevin tapa kirjoittaa on tämmöinen kohtuullisen rento ja leppoisa jutustelu. Tiukka fakta tiukoissa raameissa on minulle ihan uusi juttu. Uskon kuitenkin, että kaikki on opeteltavissa ja aikanaan joku aivolukko naksahtaa auki, sitten se alkaa sujumaan. Nyt mietin semisti vainoharhaisena jokaisen yhdyssanan, pilkun ja taivutusmuodon kohdalla ja varmistelen vielä neljännenkin kerran. Sitten kun vaivalla väsätty lause on valmis, tulee ohjaajani ja deletoi koko roskan, tiivistämisen nimissä.

On kuitenkin todella virkistävää vaihtelua ajella pitkästä aikaa työmatkaa, reilu 20 minuuttia suuntaansa ihan omaa aikaa, omassa kuplassa omien ajatusten kanssa.

Remontti on nyt edennyt lattiavaiheeseen, seuraavaksi alkaa laminaatin asennus. Sitten onkin aika naputella tarvittavat listat paikoilleen ja puljata kalusteiden kanssa.

Yläkerran aulassa pystyy kulkemaan vain äärimmäistä varovaisuutta noudattaen. Joka paikassa on kamaa, purkkeja ja nyssäköitä, työkaluja ja pakkauksia. Ja suunnilleen joka kerta isken varpaani johonkin liisteripänikkään tai astun pahuksen vatupassin päälle.

Viimeistelin yläkerran kaaoksen kantamalla sinne koulitut tomaatintaimet (kaikki elossa!) ja chilit. Viimeksi mainituissa on ollut vähän hankaluutta, laiskasti itäviä sortteja taisin valita. 'Hot Lemon' ei ole itänyt vielä kertaakaan, kahdesti olen kylvänyt. Kolmesti koetan, sitten saa mokoma olla. Munakoisojakin sain kaikki neljä koulittua, tässä on kyllä nyt pientä ennätystehtailua ilmassa.

Maanantaina täytyy työmatkalla kurvata Hankkijan kautta ja hakea taas pari uutta kasvilamppua, millään ei valo vielä riitä pikkutaimille.

Jotenkin vielä menin ja harhauduin jorriinin juurakoita etsimään Eurobulbin sivuille ja hetken päästä löysin itseni viimeistelemästä ostoskoria. Se on pakko iskeä keväällä kuokka maahan ja laatia jonkinlainen daalioiden mentävä laajennusosa jonnekin. Äitikulta nääs unohti syksyllä juurakot maahan eikä meillä olisi ollut yhtään daaliaa missään ensi kesänä.  On sieltä lisäksi tulossa kaikkea muutakin jorriinien lisäksi, se siitä kohtuullisuudesta. Puheeksi jäi.

Tälleensä tällä kertaa, pidä hatustasi kiinni, siellä tuulee nyt!

'Café au Lait Royal'
kuva: Eurobulb.nl