Onni ampuu kovilla

Myrskyistä maanantaita!
Kuva on männäviikolta jolloin oli ihan oikea talvi, aurinko paistoi ja hanki kimmelsi. Ihan parhainta maakuntamatkailun markkinointimateriaalia. Noh, se oli viime viikolla se. Sunnuntai-iltana nousi tuuli ja yöllä hirmuinen hiivari moukaroi Torpan paljon nähneitä nurkkia kovalla ryskeellä.

Makasin valveilla myrskyä kuunnellen ja manailin remonttipakolaisen evakkoelämän ankeutta, ei ole oma patja käytössä ja selkäkin sen äkäisenä minulle todisti.

Hevoset saivat aamuheinänsä talliin ja pääsivät nuuhkimaan myrskynraikasta ulkoilmaa vasta yhdeksän maissa kun pahimmat puhurit vähän hellittivät. Halusin myös nähdä aamuvalossa minkälaisessa (remontti)kunnossa tarhan aidat ovat ja onko tuuli kenties lennättänyt tarhaan jotain sinne kuulumatonta. Ei ollut mikään rikki ja kaikki vaikutti olevan paikallaan.
Nyt ponit seisovat happaman näköisinä lumisateessa, ahterit tuulta päin.

Höyrykone

Kerrostumia

Niin se remontti, sehän etenee.

Iso-J raahasi remonttityömaalle höyrykoneen, kaikkea sitä konevuokraamoista löytyykin. Alkunauruista selvittyäni totesin, että sehän on pahuksen näppärä vempele vanhojen, pinttyneiden tapettien irroittamisessa. Muistan kyllä vieläkin miten aikoinaan veitsenkärjellä raaputin tuvan neljättä metriä korkeista seinistä neljää (!!) superliimalla seiniin juntattua tapettikerrosta irti ja pois. Silloin höyry nousi vain tapetinlähdettäjän korvista. Ei varmaan jäänyt yhtään kikkakakkosta tai muuta toimivaksi luvattua konstia kokeilematta siinä urakassa.

Se oli silloin se, nyt lähti ysärikuosit liukkaasti. Hetkiseksi naamani kalpeni kun mieleen juolahti mitä vesihöyry tekee vanhoille rakenteille. Se oli hetki vain, luotto vanhaan hyvään rakennustapaan on kova ja eihän tällä meidän remonttitahdilla rakenteita turhan usein rasiteta.

Katossa on nyt ensimmäiset kerrokset valkoista maalia ja hyvältä näyttää, kyllähän se liila olikin jo aikansa elänyt, ehdottomasti elähtänyt.

Tuotesijoittelua

Kunhan selvittelen reittini remonttikohteelle, pääsen maalaamaan. Tapetteja ja lattianpäällysteitä odotellessa ehdin mainiosti sutimaan muutaman seinäpinnan, noin kilometrin verran koristelistoja ja yhden lämpöpatterin. Kovasti olisin halunnut lämpöpatterin eteen puurimakotelon, mutta sellainen jää odottamaan seuraavaa remppakertaa.

Viikonloppuna oli muutenkin hymy herkässä.
Sain perjantaina mieluisaa sähköpostia ja tällä viikolla elämänrytmiin tulee pitkästä aikaa kutkuttavan innostava muutos, siirryn pariksi kuukaudeksi osaksi ihan oikeaa työyhteisöä.

Tätä työharjoittelupaikkaa hakiessa mainitsin (ensimmäistä kertaa ikinä missään) myös kymmenen vuotta kirjoittamani blogin. Tuskinpa tuota isoksi synniksi laskettiin, koska nyt meinaavat päästää minut opettelemaan alaa käytännön kautta, oikeisiin hommiin. Turha varmaan mainitakaan kuinka innoissani puhkun, höyrykoneena suorastaan. Odottamassa on niin monta uutta opittavaa asiaa, työtapaa, -ohjelmaa ja ties mitä.

Elämässä on muutenkin pyörähtänyt isompi ratas. Aion ihan tosissani pyrkiä akateemisiin opintoihin. Media-ala ja viestintä tarjoavat osina ja erikseen niin mielenkiintoisen opintokokonaisuuden, etten malta olla sörkkimättä keitosta. Katsotaan mitä tästä vielä syntyykään.

nuuh nuuh, tuoksahtaa muutoksen tuulille!

Onhan tuo jo aikakin uudelle elämänvaiheelle.
Päivälleen neljä vuotta sitten pötkötin Savonmuan tietäjien hoteissa, teho-osastolla. Siellä oli aikaa pelätä ja velloa epätietoisuudessa. Mitään muuta en mistään tiennyt kuin sen, etten voinut liikkua enkä tiennyt mitä oli tapahtunut. Sittemmin jotain on selvinnyt ja nyt ollaan taas tässä, kävelevänä ja työkuntoisena ihmisenä. Neljän vuoden 'korpivaellukseen' on totisesti mahtunut jokunen ups and downs ja pari kertaa on syöksytty naama edellä tunkioon. Vauhdilla on menty välillä syteen ja noustu savesta.

Eipä mittään, isävainaan sanoin; tästä sitä noustaan kuin usva paskasta !

Eikä tässä vielä kaikki, onni riehuu myös toisaalla. Muuan toveri hulluudessa on vain pienen piirun päässä vakituisesta työpaikasta, hyvin hyvin vahvalla osaamisalueellaan.
Elämässä vaikuttaisi olevan kaikki ihan kohdillaan, pitkästä aikaa !

Onnellisia osumia viikkoosi, missä lienetkin !

PeeÄäs:
viime yönä palkittu Parasite -elokuva on jokaisen Oscarinsa ansainnut, kertakaikkisen unohtumaton elokuvaelämys. Olen iloinen, että juuri tuon elokuvan kävimme Tampereen reissullamme katsomassa. Se ei ole helppo leffa ja aika kaukana unelmahöttötehtaitten tuotoksista. Kaikesta vinoudestaan huolimatta -ja juuri siksi- se on Erityinen Elokuva. Thank you Academy.