Viikkokatsaus

Tämä on ollut talvinen viikko ja niin tietysti pitääkin kun kalenterissa on helmikuun sivu esillä.
Pakkanen on ollut maltillinen -6°... -12° ja lunta on saatu kasvien suojaksi viitisentoista senttiä. Pureva pohjoisen puoleinen tuuli viilentää ilman todella purevaksi. Vihdoin saatiin pöyheää kuivaa lunta jota on kevyt kolalla lykkiä ja traktorin näppärä lingota. Lisää lunta on luvattu koko ensi viikoksi ja kas, yllättäen Iso-J viettää mainitun viikon muilla kulmilla. Näinhän se perinteisesti on aina mennytkin joten hirveästi en yllättynyt.

Kevättä on kuitenkin ilmassa, ilokseni bongasin ensimmäisen tippanokkaisen jääpuikon Torpan räystäältä. Aurinkoisina päivinä pikkutirpat mekastavat, kohta alkavat varsinaiset lintulaudan huutokauppaviikot  kun tinttikoiraat nujakoivat hormonihöyryissään ja availevat ääntään kevään kosiohommia varten.

Saattoi olla ihan vaan toiveajattelua mutta mielestäni aurinko jo vähän lämmitti, ei pelkästään häikäissyt.

Viime viikonlopun Tampereen reissuun mahtui pikainen pistäytyminen Kukka & Kaali -blogista tutun Pauliinan luona. Voin vain kuvitella millainen paratiisi Katajakujan puutarha onkaan, nyt se vielä nukkui talviuntaan.

Pauliinan sievästä kanalasta pakkasin laatikkoon hauskan pariskunnan, kukko on Rekku ja kana on Aliisa, he ovat erottamattomat. Tämä viikko on mennyt heillä kotiutuessa omaan uuteen residenssiinsä, hieman arkoja ymmärrettävästi ovat. Iso-J:n seniili jättikukko möykkää naapurina ja uteliaat kanamummot marhaavat väliverkolla. Aliisa ei ole vielä muninut kertaakaan, mutta jauhomadot maistuvat. Rekku kiekuu hassun vappupillimäisellä tavallaan, samaa rotua on kuin entinen Vappupilli, se pulloharjaksi luojan oikusta naamioitunut kukon tekele.

En ole tohtinut häiritä pariskunnan rauhaa muuten kuin päivittäisillä tarkastuskäynneillä, ihan pikaisesti silloinkin. Mielelläni esittelisin heidät vähän kauniimmalla kuvalla, päättivät kuitenkin poseerata vielä pesemättömän seinän vieressä, pahoittelen. Valokin on mitä on, lämpölamppu tärvelee vähäisen luonnonvalon. Aliisalla on ihana tuhannen kukkainen mekko, mille fleur on rotu kuten ranskan taitajat ehkä päättelivätkin. Rekku on chabo -rotua.

Kanalassa odotti kevään ihme, todellinen yllätys.

Minulla on seinän tipuhäkissä talvehtimassa purkkiarmeija, sinisarjaa, bougainvillea ja jotain muutakin. Kurkkasin niiden kuulumisia ja kappas, jääkurjenmiekka kukkii. En oikein tiedä mitä niille nyt osaisin tehdä, en viitsi sisällekään tuoda kun ovat rumassa ja isossa talvehtimispurkissa odottamassa kevään maahanpanijaisiaan. Lisäksi niiden päällä on tuhti kerros kanalan pölyjä.

Sinisarjojen purkeissa on onneksi vielä hiljaista, ei mitään kasvuhakuisuutta nähtävissä. Toivottavasti ovat hengissä kuitenkin. Bougainvillea taitaa olla mennyttä.

Ja kun nyt kasvien kuulumisiin päästiin, sujuvasti voin jatkaa samalla aiheella.

Ensimmäinen chilikylvöskokeilu on itänyt ja majailee nykyään tuvan ikkunalla. Pieniä ruippanoitahan ne taimet vielä ovat ja jouduin suojaamaan ne kirkkaalla muovikannella Elmon ahneelta kidalta. Se kelvoton kissa on silpunnut pienen kerrotun ballerina -saint pauliani lähes tasaiseksi nysäksi. Kissanruohot tai vehnänoraat eivät kelpaa, pitää olla chili, tomaatti tai vähintään santunkukka.

Tomaateista lähes kaikki näyttävät itäneen, vain San Marzano antaa vielä odottaa itseään.
Ensi viikolla onkin vuorossa purkkiarmeijan levittäminen ikkunalaudoille sillä pikkuisia taimia pitäisi koulia omiin, isompiin yksiöihinsä kasvamaan.

Kylpyhuoneen lattialämmityksen päällä pötköttää vielä aikamoinen määrä idätyspurkkeja, jääkaapin alahyllylläkin majailee joku kylmäkäsittelyä tarvitseva.

Mikäli saan edes osan kylvöksistäni pidettyä hengissä koulinnan yli, joudun käyttämään luovuutta saadakseni kaikki purkit valoisaan vartta kasvattelemaan.

Laatikossa on vielä aikamoinen nivaska myöhemmin kylvettäviä siemeniä. Vaikka miten kohtuullisuudesta myös siemenkaupoilla alkuvuodesta keuhkosin, olen taas ihan pulassa.

Ennenkuin makuuhuoneen remontti pääsee kunnolla käyntiin, olen joutessani vaihtanut muutamalle huonekasville isomman ruukun. Eiliseltä kauppareissulta mukaan tarttui kookospalmun sirkkalehti, semmoinen reilun metrin viuhkale ja sille oli ihan joutilas ruukku valmiina odottamassa. Mitään suunnitelmallisuutta en tunnusta.

Remontin suhteen tilanne on se, että tapetti on tilattu, valitsin facetimen välityksellä lattianpäällysteitä ja maalit saadaan tänään. Siitä se homma lähtee, laukalle.

Niitä hyshys -luokiteltujen juttujen ratkaisuja odottelen edelleen, ilme on kuin kissalla kassissa.

Mukavaa viikonloppua, missä lienetkin!

Ai niin, tervetuloa uudet lukijat.

PeeÄäs: 

käytiin katsomassa eilen Perikunnan nuorimman penkkariajelu, 

meni roska silmään ilosta ja ylpeydestä.

Juhlinta oli mennyt muutamilla hieman överiksi ja sain klo 02.56 puhelun. Oma napero oli selvin päin, mutta kovasti huolissaan yökylään tulleen kaverinsa voinnista. 

Pohdittiin yön kähmyssä mitä tehdään ja hän päätyi kysymään neuvoa päivystyksestä. Sieltä lähettivät ensihoitoryhmän tarkastamaan tilanteen eikä minun sitten tarvinnutkaan lähteä kuskaamaan pahoinvoivaa, umpihumalaista vierasta vatsahuuhteluun. Vaikka likka oli hönkäissyt 1,49 -lukemat alkometriin, jätti ensihoito tytön yökyläpaikkaansa nukkumaan humalaansa vähemmäksi.

Taas meni roska silmään, olen todella ylpeä vastuullisesta naperostani joka omien yöuniensa kustannuksella valvoi kaverinsa vierellä aamuun asti. Jotain on tehty oikein. 

Toinen tyttö ehkä oppii tänään jotain kohtuullisuudesta pestessään oksenneltuja vaatteitaan ja parannellessaan krapulaansa. Toivottavasti sanoo edes kiitos lähtiessään.