Kuin viimeistä kesäpäivää

Jep, heinäkuu vm-2019 matelee eteenpäin viimeistä päiväänsä ja taitaa jäädä historiaan yhtenä kylmimmistä.  Toki iso osa maata on saanut ihan kelvollista kesäsäätä, maamme on kuitenkin pitkä ja sääolot vaihtelevia.

Lämpömittari jökötti aamulla puoli seitsemän aikaan huimassa +7 asteen 'lämmöissä' eikä ainakaan mainittavaa lämpenemistä vaikuta tapahtuvan päivän aikana, edes ennusteiden tasolla. Tästä voisi nyt vähitellen myöntää karut faktat ja todeta kesän olevan ohi. Syksy iski itään jo heinäkuussa, kyseenalainen ennätys josta minä henkilökohtaisesti en osaa riemuita. Harmittaa toki myös heinäntekijöiden ja muiden maanviljelystä elantonsa nyhtävien puolesta.

Tämän päivän lehdessä oli artikkeli jossa kerrottiin uusista tutkimuksista UV-säteilyn vaikutuksesta ihmisen mielentilaan.

Noh, ihan voin itse allekirjoittaa asian. Minulle henk.koht. aurinko on nopein, tehokkain ja halvin mielialalääke. Silloin kun ollaan harmaan, paksun ja ainakin itä-Suomen muotoisen pilven alla, ei mieli mettä keitä. Kun siihen lisätään navakka, puista oksia repivä koillis- tai pohjoistuuli ja pari pisaraa sadetta, on ihan pahuksen vaikea vetää suuta hymyyn ja mieltä pirteäksi.

Tässä vaiheessa jossain päin heilutellaan kiitollisuuskorttia, tietenkin. Pitäisi olla iloinen ja kiitollinen, ettei ainakaan toistaiseksi ole saattohoidossa, kodittomana, sotivassa maassa tai koe jotain muuta äärimmäisen surullista asiaa. Eikä taivaalta vihmova vesi ole ainakaan toistaiseksi myrkyllistä happosadetta.

Kun avaan kotini oven, ilma on raikasta. Kaikilla ei ole kotia, ovea eikä raitista ilmaa, juu tiedetään. Maailman kurjuuksista ja epäoikeudenmukaisuuksista huolimatta kaipaan auringon valoa ja lämpöä, ainakin silloin kun ns. teoreettinen kesä.

Tohtiikohan tässä edes toivoa muutamaa aurinkoista päivää loppukesään ja syksyyn? Vai mennäänkö tällä harmaalla koleudella suoraan lokakuun kautta räntäsateen liukkaudessa naamalleen kuralätäkköön? Nähtäväksi jää ja kun ei hirveästi odota, ei pettymyskään tunnu niin pahalta.

Ankeaa? Niin minustakin.
Ei mulla muuta, paisteita odotellessa pirteyttä päivääsi !

Helle vai halla?

Viimeisetkin pionit alkavat ränsistyä. Kukintakausi oli ennätyksellisen pitkä ja hieno,  kiitän tästä erittäin ailahtelevia sääolosuhteita. Etenkin suoraan siperian takalaidalta hönkinyt hyinen puhuri viilensi ilmaa tehokkaasti ja säännöllisesti (lähes päivittäin) saadut sadekuurot olivat kuitenkin maltillisia eivätkä kaataneet raskaassa kukkalastissa hoippuneita pioneja nurin. Keväällä virittelin innoissani pionitukia, ei mennyt hukkaan se homma.

En ole pitänyt sääpäiväkirjaa, mutta enpä muista tämmöistä heinäkuuta ihan lähivuosilta. Lupaavasti se alkoi, sitten tuli kylmä hönkä idästä. Eurooppaa käristäneet hirmunhelteet eivät meille yltäneet, vasta perjantaina lämpeni kunnolla ja lauantaina olikin todella kuuma päivä. Ulkona tarkeni iltaan asti ja pitkästä aikaa syötiinkin ulkona, harvinaista herkkua tälle kesälle.

Tänään olikin heti aamusta jo noin 20 astetta viileämpää -ja aina vain viilenee. Hallaöitä ja hyytävän kylmiä päiviä luvassa, joku tykkää, minä en.

Huomiseksi onkin syytä kaivella kaapista pitkää hihaa ja pidempää lahjetta, shortsit ja topit voi haikein mielin tunkea takaisin kaapin takaosiin.

Kieltämättä elokuun halvat lentohinnat Hipsaaniaan houkuttaisivat paljonkin,  eikä viikko joutilasta yksinoloa kirjapinon kanssa olisi yhtään huono vaihtoehto. Voisihan siinä pientä vuosihuoltosiivousta ja ikkunanpesuhommaakin vaikka värkkäillä. Niin ja pihahommia sitten auringon laskettua.

Pihahommissa kotona taitaa eniten olla käyttöä neulomalleni islantilaispaidalle.

Tässä vihreässä koleudessa eniten ilahduttavat ruusut, niille voisi povata vähintään yhtä pitkää kukintakautta kuin pioneille.

Jostain syystä jätin keväällä leikkaamatta muutamia pitkiä raippaoksia ja ilmeisesti se rokottaa kukintaa, onneksi vain kahdella yksilöllä. Pienet ja sitkeät kanadanruusuni jaksavat kukkia ja jatkavat varmasti syksyyn saakka.

Ruusuista on kyllä ihan hurjasti iloa, ihan ensimmäisistä juhannusruusuista alkaen. Lajikkeita on niin valtavasti, että valinnanvaikeus on totinen ongelma.

Kasvihuoneessa alkaa olla runsain mitoin raakileita, niin chileissä kuin tomaateissakin. Väriäkin jotkut jo ottavat. Ihmetystä herättää muutama lehtiään kellastuttava tomaatti, kasvuolothan niillä on samat. Suippopaprikan yli saa vetää henkselit, se kyhäsi yhden surkean raakileen josta ei tule kyllä suippoa eikä muutenkaan valmista, taidan kantaa koko pytyn kompostiin. Saan sitten pikkuisen lisää tilaa, alkaa olla ahdasta kasvihuoneen katon alla.

Maissisadosta en ihmeitä odota, eivät ne millään ehdi tähkää tehdä näin kylmässä. Minullahan ne ovat avomaalla eli se arpa taitaa olla tyhjä tältä kaudelta.

Lauantaina oli juhlan paikka kun kaivelin voitonriemuisena omasta maasta tämän kesän ensimmäiset uudet perunat. Miten voikin olla peruna hyvää? Lajike on 'Afra', todellinen herkkuperuna joka säilyy siloposkisena talvivarastossakin, väkevä ja voimallinen suositus !

Alkavalla viikolla vaihtuu kuukausi, asia joka näin kesällä yllättää joka kerta. Kesäkuukaudet kuluvat aivan liian nopeaan, ainakin verrattuna talvisiin. Onneksi niihin on vielä aikaa.

Tämmöistä tänään, ilta hämärtyy ja mittarissa on nyt huimat +9°. Tästä ankeudesta on vaikea löytää jotain mielekästä positiivista sanottavaa. Jätän tämän nyt vaan tähän, +9°....

Joy of missing out

Mikäpä onkaan halvinta kaikkien aistien terapiaa? No ihan vaan kukkakävelyt eri vuorokauden aikoina omalla pihalla tietenkin.

Näinä kukkeina kesäpäivinä en haluaisi oikeastaan olla missään muualla kuin kotona. Media toitottaa helteitä, meillä on ollut vähän reilu +20° mittarissa ja aina välillä on saatu sateitakin. Huonompi juttu heinäntekijöille, laiskalle puutarhurille aivan passeli sää.

Ei ole liian kuuma kitkemiseen, kasvihuoneen huoltohommiin tai muuhunkaan ulkoilma-aktiviteettiin. Ruohonleikkuria pukatessa kieltämättä hiki tippui nenänpäästä, se johtui kyllä enemmän huonosta kunnosta ja maastonmuodoista. Eilen ajelin päältäajettavalla koneella tilusten tasaisempia alueita, villasukat jalassa.

Niin kivaa kuin reissaaminen ja aktiivinen elämäntapa onkin, juuri nyt en kaipaa mitään enkä oikeastaan ketään, kotona on kiva.

Pionien huima kukinta on kääntynyt viimeisiä nuppuja vaille finaaliin, viileä jakso venytti pionikauden ennätyspitkäksi. Liljat ovat kukkineet jonkin aikaa, päivänliljoja saa vielä odotella. En nimittäin muistanutkaan, että ne ovat yllättävästi melko myöhäisen kesän kukkijoita.

Ilokseni huomasin, että viime vuoden loppukesän helteillä siirtämäni päivänliljat tykkäävät uusista asuinsijoistaan ja kukkia on luvassa. Olen ihan tarkoituksella ryhmitellyt niitä isompiin kokonaisuuksiin. Olkoonkin, että kukintajakson ulkopuolella on vähän vaisumpaa, kukinta-aikaan odotus palkitaan ruhtinaallisesti. Ja heti päivänliljojen perään alkavat syysleimut oman näytöksensä.

Kasvimaalla ja yrttitarhassa on vallan villi meno, pioniunikot ovat levinneet komeaksi kasvustoksi. Harmillisesti kaikki valkoiset ja pinkit yksilöt näyttävät kadonneen ja tumman lila versio rehottaa yksinään.  Kivaa kerroksellisuutta tuovat kehäkukat ja ruiskaunokit, kaikki perinteisiä kasvimaan kukkijoita, mielestäni.

Yrttejä pitäisi kiireen vilkkaa leikata kuivumaan, yrttimaalla tuoksu etenkin iltaisin on paksu ja muhkea.

Mansikkamaa heruttelee viimeisiä marjojaan, jättikokoisia vadelmiakin on jo saatavilla. Aamuisin on mukava koirapoikia ulkoiluttaessa kerätä aamupala suoraan puskista. Tarjonta lisääntyy viikottain, ihan kohta valikoimaan tulee karviainen, kirsikat ja saskatoonit. Kaikki parhaimmillaan puskista syötyinä.

Karviaisten suhteen saa pitää puolensa, koirapojat ovat oppineet puskaherkuttelun ilot ja käyvät päivittäin tarkistamassa marjojen kypsyyden, ryökäleet tyhjentävät puskat jos tilaisuuden saavat.

Räksät ja muut rastaat viihtyvät näinä aikoina saskatoonkasvustoissa, syökööt vain vaikka itsensä tainnoksiin, satoa tulee hillittömästi yli oman (vähäisen) tarpeen.  Jahka alaoksien marjatkin sinistyvät, on saletti, että pihakukko ja rouvansa löytyvät samoista pusikoista.

Naapurista saatu makea luumu ja Torpan ylioppilaan nimikkopuu tekevät molemmat satoa tänä kesänä, ensimmäistä kertaa.

Vaikka ajatus hetkittäin karkaa välimeren maisemiin, siirrän mielelläni (ja osittain kyllä pakostakin) matkaa myöhemmälle ajankohdalle. Kahdessa edellisessä kuvassa pientä lievitystä  Andalucian ikävään, sieltä tuomani pieni lyijykukan ruippana kukkii ja suurin odotuksin istuttamani sinisarjan juurakot pusertavat näköjään yhden kukinnon. Tuskinpa pääsen viikunasadon kimppuun tänä vuonna,   kunhan haikailen.

Juuri nyt en kuitenkaan halua lähteä yhtään mihinkään. Luvassa on täysimittainen helleviikonloppu tällekin maankolkalle. Viikonlopun ohjelmassa on vain yksi sovittu meno, konfirmaatiokahvit sunnuntaina. Muuten saa hommailla omassa rauhassa. Tai no melkein omassa rauhassa, Iso-J palasi eilen kotiin ja tuo oman (äänekkään) panoksensa Torpan äänimaailmaan.

Leppoisaa loppuviikkoa, missä lienetkin. Minä pysyn kotona. Ja ihastelen erityisen huimasti kukkivia kuutamohortensioitani.

Monenlaista matkailua

Espanjalaisten vieraidemme ansiosta sain minäkin pienen kierroksen omassa maakunnassa -ja se oli kyllä kiva juttu !

Sää ei meitä juurikaan suosinut, harmaan tuhnuisessa ja sateisessa säässä ei kansallismaisema ollut upeimmillaan. Toisaalta, näköalapaikalle pääsi jonottamatta. Vieraillemme viileä (hyytävän kolea) sää oli yksi mukava kuriositeetti kaiken raikkauden ja vihreyden lisäksi. Meillä ei ole esitellä muinaisten roomalaisten ja maurilaisten rakennustaidon näytteitä, sen sijaan meillä on puhdas luonto ja maailman paras juomavesi, se ei olekaan ihan vähän.

Joku oli sitten edellisen Kolilla käyntini ihan varmasti kammennut näköalapaikalle vieviä kiviportaita jyrkemmiksi, puuskutin kuin höyryveturi ensimmäisen nousun jälkeen.

Ajoimme 'joulumökin' kautta, sen mökin jossa vietimme yli kymmenen joululomaa ennen tänne maalle muuttoa. Olisipa mukavaa viettää siellä viikonloppua kesäaikaan, tiedä vaikka saisi yhdistettyä pitkästä aikaa issikkavaelluksen ja mökkiviikonlopun.

Kolin reissulla käytiin myös Juuan Nunnanlahdessa ihmettelemässä vuolukiven moninaisia muotoja, on meillä upeita aarteita ihan jalkojen alla !

Pielinen beach

Vieraat siirtyivät etelämmäs, Evitskogin mökille ja minä jäin käytännössä yksin Torpan hiljaisuuteen. Iso-J kurvasi pohjoiseen, Perikunta hajaantui omille menoilleen. Eipä heitä kyllä kotosalla paljoa näkynyt muutenkaan, Ilosaarirock on kuitenkin 'kesän paras viikonloppu'.

Tällä viikolla hukattiin ystävän kanssa yksi sateinen iltapäivä kotiseutumatkailussa Kiteelle. Pakollinen käyntikohde on Marimekon tehtaanmyymälä/Outlet, tehdas tosin lopetettiin jo aikaa sitten. Kiteellä on myös komia kirkko ja kun turistina oltiin, paukattiin sisään. Opastuskierrostakin olisi ollut tarjolla, mutta tyydyttiin vain kurkkaamaan.

Kirkkopuisto siellä on aina ollut valtavan hienosti hoidettu, niin nytkin. Erityisen paljon ilahduin sankarihautojen tyylikkäästä kukituksesta. Vähän vaihtelua niille iänikuisille begonioille ja samettiruusuille.

Kiitos nykytekniikan ja WhatsApp -puheluiden, olen kurvaillut muutamana päivänä pohjoisen lapin maisemissakin. Se jos mikä on ilmastoystävälistä matkailua. Iso-J asettaa puhelimensa kameran menosuuntaan ja minä tiirailen kotoa maisemia.

Eilen kurvailtiin mm. Inarin raitilla, tänään matkattiin kohti Utsjokea.  Hetki sitten ihmettelin Norjan puoleista kuun maisemaa, jäämeri pilkisteli sumun ja sateen välillä. Välillä on pakko kurkata karttasovelluksesta missä reitti milloinkin kulkee. Karua ja kaunista maisemaa, toivottavasti tilanne sallii joskus apukuskiksi lähtemisen.

Eikä tässä vielä kaikki.

Mikäli tekee kovasti ikävää välimerelle, laitan vain kumpparit jalkaan ja sadetakin päälle ja kipaisen kasvihuoneelle. Siellä on melkein trooppinen lämpö ja tunnelma. Sateessa eivät sääsket haittaa ja kasvihuoneessa on lämmintä puuhastella. Raakileita on jo aika paljon.

Tämä on tämmöistä hyvin pienellä budjetilla matkailua, kukin reissaa mahdollisuuksiensa mukaan.

Leppoisaa viikonloppua, missä lienetkin !

Viilenee, viilenee

Heinäkuussa ei helle helli, ainakaan kuluvana kesänä. Onneksi sentään sade on toistaiseksi pysynyt ihan kohtuullisissa määrissä, ei mitään nonstop -kaatosadetta kuten pari vuotta sitten. Viime kesänähän sadetta välillä jopa toivoi, lämpöä ainakin riitti.

Toista se on nyt. Poissa on käristekupoli, nyt on siperian kolea tuuli ja mikälie pakkashattu Suomen päällä.

Ja jos suinkin voisin, vilistäisin ketkaravilla kohti lähintä lentokenttää ja liihottaisin pois täältä kylmyydestä.

Oreganokin kukkii, maissi kituu kylmässä 

Äitienpäiväruusu vm-2017

Säille ei voi mitään, pitää siis yrittää sopeutua ja vetää villasukkaa jalkaan.

Hieman säälittää huomenna Suomeen laskeutuvat Espanjan talon naapurit, heillehän tämä on vihreä talvi, tämän päivän +13° lukemat eivät kovin kesäisiä ole.

Oma perikuntakin saa kaivella Ilosaarirock -vaatetustaan kaappiensa takaosasta, tuskinpa on helletopeille tarvetta.

Pihalla on vähän stand-by -tilanne, pionit vielä kukkivat ja muut myöhäisemmät vielä kasvattelevat puskiaan, syysleimuista veikkaan aika upeaa näkyä muutaman viikon päähän.

Kasvimaita meillä reunustaa kunnon rivistöt perinteisiä maalaispihan kukkia, malva on ihana aina.

Köynnösruusu 'Flammentanz' 

Ruusujen kukinta jatkuu ja mikäli jaksan käydä katkomassa ylikukkineita pois, saan nauttia ruusuista pitkälle syksyyn. Tämä seuraavien kuvien kanadalainen oli tovin ilman nimeä kunnes Toveri Tita sen tunnisti. Minä muistelin nimeksi 'Maiden's Blush' mutta ei se sitten ihan semmoinen ollutkaan. Muutaman kirjaimen heitto. Hurjan herttainen ruusu se joka tapauksessa on, kasvanut jo oikein somaksi puskaksi. Oikealla reunallaan sulohelmipihlaja, yksi ehdottomista lempipuistani.

Kanadanruusu 'Morden Blush'

Onhan näissä viileissä jaksoissa puolensa, kukinta kestää pidempään.
Eikä mansikoita tarvitse ihan joka päivä kerätä. Saan nimittäin inhottavan päänsäryn jos kyykin liian kauan pää alaspäin. Kertyy vissiin liikaa (neste)painetta silmien taakse. Tai jotain.

Kasvihuonettakaan ei tarvitse päivittäin kastella, tomaatit pärjäävät isoissa laatikoissaan vähemmälläkin kastelulla. Minä menen kyllä silti mielelläni lämmittelemään kasvihuoneeseen ja ihmettelen joka kerta sinne astuessani valtavaa kasvun voimaa, on se hurjaa kohinaa.

Kuunliljat aloittivat kukintansa

'Champagne wishes' 

Pioniryöppy  

Köynnösruusu 'John Davis'

Loppuviikko taitaakin mennä lähinnä turistioppaana, riippuu toki vähän vieraiden aktiviteettitarpeista. Uskoisin kanojen, koirien, kissojen ja ponien pitävän nuorison säästä riippumatta pihalla. Itsellä olisi toiveissa päästä piipahtamaan Kolin kansallispuistossa, edellisestä reissusta onkin jo muutama vuosi aikaa. Ei aikatauluteta kuitenkaan liikaa, ähkyhän se tulee turistille jos liikaa kaikkea tarjoilee.

Nyt on syytä vihdoin aloittaa muutaman ikkunan pesu, kaikki tekosyyt homman lykkäämiselle on nyt käytetty.

Kesä jatkukoon !