Vuosikatsauksia

Olen tässä marmattanut nyt monta viikkoa sitä, kuinka pitkä ja luminen talvi meillä nyt onkaan.
Kaivelenpa joutessani blogin kuva-arkistoa näiltä samoilta maaliskuun viikoilta. Ihan vaan huvikseni ja toisaalta muistiani tuulettaakseni. Jännä nähdä, millaisiin johtopäätöksiin päädyn vai liukenenko hissuksiin takavasemmalle ruikuttamaan. Ekassa kuvassa Leffe haukottelee makeasti, heräsi, käänsi kylkeä ja jatkoi uniaan.

Jees, maaliskuu maata näyttää, vuonna 2010 maaliskuun lopussa on ollut huikean lämmintä ja maata näkyvissä. Luntahan oli kuvan mukaan vaihteeksi ihan kamalan paljon, silloinkin. Tinteillä oli ankaraa kiistaa kylpyvedestä ja osuin kameran kanssa ikkunan taa aikalailla oikealla hetkellä.

Kiistaa kylpylätäköllä 2010

31.3.2010

Vuonna 2011 on ollut ihan sama virsi, lunta oli liikaakin ja kevättä ei näkynyt eikä kuulunut silloinkaan;

"Nasse Tupaterrierin tavoin etenemme hangessa ja odotamme kieli pitkällä kevättä. Nythän on jo virallisestikin kesäaika... että pitääkö tässä jo ryhtyä toimitusreklamaatiota väsäämään? Kesä tänne ja heti!
Tai jos nyt edes kevään saisi näytteeksi, kesää voin vielä tovin odotella.

Haikeana huokailin tänä aamuna torpan ikkunassa. Ulkona pyrytti sakeasti ja mittarin viiva roikkui alle nollan, pakkaslukemissa siis. Haistatan kohta pitkät positiivisen ajattelun voimalle, nyt se ei kyllä wörki.
Perin ankeaa, on! On!"
Hevoshommissa on rehkitty silloin muutaman kilometrin päässä Ponimiehen synnyinkodissa.

Tupaterrieri hangessa 2011

Niukkapipo ja nuoret hevoset 2011

Vuonna 2012 on yllätys yllätys, ollut paljon lunta ja mieli katalanmatala. Iltatallissa rapsuteltiin poneista karvoja pois, etenkin Ponimies pöllytti oikein antaumuksella. Oi niitä aikoja, minulla on ihan kamalan ikävä Ponimiestä. Niin ikävä, etten ole häntä pystynyt käymään katsomassa kertaakaan. Joka kerta, kun uusi omistaja julkaisee kuvia instagramissa, silmiin menee roskia ja kurkussa puristaa.

2013

Jokohan sitä alkaisi uskoa, että meillä on aina lunta maaliskuussa ja sitä on paljon.

Vuonna 2013 maaliskuun lopulla pihalla on näyttänyt varsin lumiselta ja hevostarhan portilla ihan samat maisemat kuin nytkin. Vain hevoset ovat vaihtuneet ja Peetu kasvanut.

Turha tässä on haikailla vielä leskenlehtiä, ei niitä maaliskuussa ole ennenkään ollut. Kurkataas vielä muutama kuva...

Mihin meni lumi 2014?

No niin. Poikkeustila ja kaikkea! Lumet poissa maaliskuussa 2014 ja penskat pellolla hevosten kanssa. Pääsiäiskukkien suhteen arvelin olevani melkein omavarainen ja läheltä se pitikin. Oi että, juuri tuommoisesta maaliskuun lopusta minä aina haikailen. 

Pitäisi jaksaa kahlata noiden vuosien postauksia enemmän, sieltähän löytyy näköjään vaikka minkälaista kuvaa ja tajunnanvirtaa.

Kevät 2014

Kevätpäiväntasaus vuonna 2015 antoi meille kukkia:

Maaliskuussa 2016 kanat olivat vilistäneet tuulettaessa livohkaan ja kukko ajoi kanasensa katolle.

Vähän on ollut silloinkin lunta kun pihan peltinen vahtikukkokin on putkahtanut ilmoille, nyt heltan päällä on vielä useampi kymmenen senttiä lunta. Tämä vahtikukko on Torpan pohjoispäädyssä ja noin vähän lunta tällä samaisella viikolla kolme vuotta sitten... vuodet eivät todellakaan ole veljiä keskenään.

Kaksi vuotta sitten meillä oli Ottoponi ja kevät silloinkin piirun verran pidemmällä;

Toistan näköjään vuosi vuodelta itseäni. Kas tässä ruikutukset vuonna 2017:

"Sen verran raportoin säätilasta, että kaikkea on saatu. Lunta tuli ensin viisi senttiä ja sitten on pysynyt pakkasella. Tänäänkin on saatu nauttia kirkkaasta auringonpaisteesta, välillä on tullut piristävä raekuuro ja sitten taas paistetta. Ihan hassua tämä kevään tulo".

Kevät 2018

Jännä, etten muista tuota viime vuotista lumikuormaa ollenkaan. No sitä toki selittää se ihana asiaintila, että vietin useita viikkoja Aurinkorannikolla ja vaikka oli sateinen ja viileä kevät, siellä ei ollut lunta.

Kotona ollessani hymähtelin vain kinoksille ja laskin päiviä uuteen lähtöön. Pitääkin kurkata vuoden takaisia päiväkirjamerkintöjä ja katsoa milloin ne lumet oikeasti lähtivät, huhtikuulla vissiin.

Tässä nyt on 9 vuoden ajalta päiväkirjaa ja lumikatsausta tälle samaiselle viikolle. Iso-J:n synttäreitä ja kesäaikaan siirtymistä, joskus jopa pääsiäistä. Vaikka historia kertoo parista hyvin varhaisesta keväästä, pääsääntöisesti meillä on aivan kamalasti lunta maaliskuun lopulla eikä varhaisperunaa todellakaan ole vielä maahanpantu. Aika harvoin on ollut edes maata näkyvissä.

Kesäaika alkaa kuitenkin ensi viikonloppuna, samalla Iso-J vanhenee ihan uskottaviin setämieslukemiin ja vähitellen siirrytään viralliseen kevätkuukauteen, huhtikuuhun.

Tähän loppuun vielä pari kuvaa andalucian keväästä, heippa !

Pihakasvit kukassa 

Viikunanlehden alla on yllätys

Kotikadun muurilta