tiistai 5. maaliskuuta 2019

Olosuhteiden uhri !



Näin särmänä (yläkuva) olivat taimilaatikkoni tomaatin kylvön jälkeen (helmikuussa) ja eilen maanantaina oli juhlallinen siirtoistutus isompiin purkkeihin. Kaikki oli ihan hyvin ja iloissani kannoin purkit eteläikkunalle hyvään valoon.

Aamulla näytti tältä:



Joopa joo ja niinpä niin. Se oli varmaankin Felix joka ei huomannut purnukoita ajoissa, vasta sitten kun ne rojahtivat kaikki kerralla lattialle. Ilmankos se keltainen roisto loikki yläkerrasta silmät lautasen kokoisena ja pysytteli sen jälkeen visusti tuvassa. Tai sitten köntys oli Elmo, se pönttö ei tunne häpeän käsitettä.

Joka tapauksessa, tuhon tunkioon olivat tomaattini tuomitut. Jälleen kerran.

Mutta periksihän en ihan helpolla anna, niinpä tänään ei aloitettukaan uutta islantilaisneuletta, vaan kun muilta hommilta ennätin, piti kylvöpuuhiin ryhtyä uudemman kerran.

Samat lajikkeet siellä on kakkoskylvöksessäkin, kanadalaisia siemeniä tosin ei enää ole ja sekös harmittaa. Nyt pelasin kissavarmaa peliä ja kiikutin neljä purkkia Seniorikansalaisen hoteisiin. Suurin osa on kuitenkin itämässä pesuhuoneen lämpimällä lattialla ja jahka sieltä taas niskalenkit näkyy, pitää kehitellä jokin äärimmäisen kissaturvallinen ratkaisu.

Niin että kyllähän minä taimia kasvattaisin, mutta olosuhteet ovat haasteelliset.

Pitkää ikää tomaateille !


Muilta osin tämän vuotinen laskiaistiistai sujui ihan sutjakkaasti. Mielessä käväisi islantilaisneuleen sijaan kissannahkarukkastaitelijaksi ryhtyminen.

Siemenpakkaamollakin pyörähdin, nyt on kanasilla evästä kevääksi. On kauraa, vehnää ja ohraa. Nokkikoot sieltä mieleisensä. 
Keskiviikolle on luvassa heinätoimitus, ennen pahimpia rospuuttoja otetaan varastoon ainakin pari paalia. Ei niillä ihan laidunkauteen päästä mutta toivottavasti aika pitkälle yli kelirikon. Silloinhan meidän heinämies ei kuskaile mielellään mitään.

Sitä saakin sitten askaroida tovin jos toisenkin, ennenkuin tallin pariovet saa leväyttää auki. Lunta kun on kuitenkin jonniin verran sinnekin kertynyt vaikka auramies pyörähtää tallipihallakin aina käydessään. Tänään hain pöntöllisen sulatussuoloja, niillä pitäisi jään pehmitä sen verran, että pystyy hakkaamaan petkeleellä pintaa rikki.

Huomiselle en toivo enää yhtään uusintakylvöä. Kostoksi aiemmista rötöksistään survon Elmon taas kerran kylpytakin hihaan ja leikkaan kynnet. Tiikerin karjuntaa luvassa.

Toimeliasta keskiviikkoa !









11 kommenttia:

  1. Vai kynsien leikkuuta! Meillä koiran kynsien leikkuu menee hyvin, olen sen pennusta siihen opettanut. Kissat lienevät eri maata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kynsienleikkuu on aina ollut kaikille lemmikeille asia, joka tapahtuu ja jota ei kannata vastustaa. Ihan pennusta pitäen ovat niin kissat kuin koiratkin siihen tottuneet. Mutta sitten on Elmo, kissa jolla on Tahto. Olenkin päätynyt pudottamaan Elmon paksun kylpytakun hihaan ja tassu kerrallaan kaivelen kynnet leikkiin käsittelyyn. Voi sitä mylvintää!

      Poista
  2. Voi juku noita taimia. Monesti miekin koin tuota, vaikka ei ollut kissaakaan. Enkä sitten kylvänyt enää liian aikaseen, koska ei ollut lisävaloa, jotta ois tullu tanakoita taimia (ei nekään kestä tietty tallausta :) Älä lannistu vielä kasvatuksessa, ehtii ne kasvaa vielä.
    Mutta onpa hienot tulppaanit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kehnosti kävi. Toivottavasti toinen kerta on onnekkaampi.
      Tulppaanit ovat niin ihania, nuo löytyi cittarin ämpäristä.

      Poista
  3. Voi ei! Minulta taitaisi sitkeys loppua tuossa vaiheessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Periksi ei anneta, pakkohan se on yrittää kun on hommaan ryhtynyt. Haukkana saan kyllä vahtia viiksiniekkojen edesottamuksia.

      Poista
  4. Minäpä otan kuvan kissavarmasta taimikasvatuspaikasta, kunhan käyn äiteen luona. Hänellä on Tiuku The EvelCat, jonka into kaikkeen kasvillisuuteen on kova. Piti kehitellä kovan luokan suojaukset. Naurat kun näet... laitan joko kännykkääsi tai blogiini pikapuolin.

    Perjantaina ajattelin laittaa tomaatinsiemenet itämään. Vien suojakelillä sitten vanhan äitini hoivaan. Mulla niistä kyllä itää taimet, mutta siihen kasvu näivettyykin. Ovat parhaassa tapauksessakin kesäkuussa ensimmäisillä kasvulehtiparilla varustettuja kääpiöitä. Ei ole mun laji! Mutta jos saan ne kasvariin istutettua edes jonkin kokoisina, niin kyllä niistä sitten tulee ansiokkaita tomaatteja. Ihan ihme taitolaji tuo siemenkasvatus. Varmaan helpommalla kudon islantilaisneuleen kuin saan kasvatettua kunnon tomaatintaimet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki niksit otetaaan kiitollisuudella vastaan.
      Hienohelmasta muuten ei ole kuin ranka jäljellä, hyvin maistuu Felixin vihreän kaipuussa.

      Onnea tomaattikylvöksille, sielläkin muutama apukäpälä on hämmentämässä. Onneksi on äiti 😄

      Mulla on jo uusi malli katsottuna, huomenna sitten puikoille. Tämä päivä meni vähän harakoille.

      Poista
  5. Käypäs köpelösti siun taimille. Onneks on vielä aikoo kylyvee uuvet siemenet.
    On teillä hommat eissä kissan kanssa. Oon kuullu ennenvanhaan turkin hihhaan kissan pantavan kun poikakissa salavetaan! Hurjalta kuulostaa. Hyvin ovat siitä toipuneet. Sianporsaitten leikkuussa miekin oon ollu. Tulpas nyt raju vastaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä pitäisi olla aikaa näille kylvöksille.
      Elmo salvottiin vuosi sitten, eläinlääkäri lyhensi hännän alustan palleroita. Kynsien leikkuu on piirun verran helpompaa kun kissa ei kynsi ja pure,nyt se vain karjuu ja kiemurtelee froteen sisällä.

      Poista
  6. Hyvää Naistenpäivää! Voi Elmo sun kanssas. Nemppalassa on ahkeroitu Wordin parissa kyllästymiseen saakka. Mitään arkea kummempaa ei kuluneina viikkoina ole juurikaan ollut kehissä. Toki nyt on matka varattuma Hispaniáan, joten on mitä odottaa. Terkkusia Torpalle!

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com