Talven tiukka ote jatkuu.
Viikonloppu meni lähinnä vällyjen alla yskiessä ja räkiessä. Samaan aikaan pihan lumipeite paksuuntui taas kerran parin kymmenen sentin verran. Plääh, kuka unohti peruuttaa talven tilauksen?
Säät todellakin sahaavat ärsyttävästi keväisestä kohinasta talvisiin tuiskuihin. On aika surkuhupaisaa, että pikkutirpat lurittelevat yhä piteneviä lirkutuksiaan jostain tuiskun keskeltä, ketään ei näy, mutta onneksi on ääni tallella. Kuvan kukko on tätä kirjoittaessa piilossa, ei näy eikä kuulu.
Ratsastuskenttä on aurattu, toivoakseni viimeisen kerran tälle keväälle. Nyt kun aurinko ja tuuli pääsevät kunnon tehoilla töihin, hiekan pitäisi paljastua aika sukkelasti ja kuivuakin samoin tein. Ponit ovatkin viettäneet extrapitkää talvilomaa ja etenkin Kasperi Kurittomalle tekee hyvää päästä käytöskoulun kevätlukukauden opintojen pariin.
Ponien lomailu jatkuu vielä parisen viikkoa, huomisesta alkaa kevään yo-kirjoitusten savotta ja se pitää Torpan Abin lukupuuhissa. Täytyy vain toivoa, ettei nyt päällä oleva mikälieflunssa täysin tärvele tiistain äidinkielen koetta. Perjantai-iltana haki kaiken lisäksi sormeensa tikin, superterävä fiskarissilainen on paha peli muullekin kuin tulppaanin varsille. Ei nyt enempää vastusta tarvitsisi.
Vällyjen alla köhiessä on ollut aikaa antaa ajatusten harhailla pihahommiin. Mitään isompaa piha-askaretta en ole vielä keksinyt, eiköhän entisten istutusten ja penkkien ylläpito ja fiksailu riitä. Jos talven jäljiltä on aukkopaikkoja, niihin voi aina tunkea vaikka pioneita tai jotain muita helppoja.
Keväällä, sitten kun maalis/huhtikuu maata vihdoin näyttää, yksi suurimmista iloista on löytämisen riemu. Tarkoitan kaikkia niitä uusia istutettuja jotka eivät ole vielä juurtuneet päässäni olevaan istutuskarttaan. Muistelen istuttaneeni syksyllä useammankin uuden ruusun, kahden paikat muistan, muut jäävät löydettäviksi.
Yksi ikuisuusprojekti pihalla tätä nykyä on ja se koskee pihatien reunaa. Paikka olisi loistava pitkälle ruusurivistölle tai jollekin muulle ihanuudelle. Ongelmana on -kuinka ollakaan- talvi ja lumi. Istutusalueen päälle kertyy metrinen kinos, joskin se sulaa sukkelasti. Viettävä rinne tontin aurinkoisimmalla paikalla antaa paljon mahdollisuuksia ja nielee satoja taimia jahka toteutukseen joskus pääsen.
Noh, flunssa jatkuu ja talvi myös, on aikaa ajatella ja harkita vaihtoehtoja.
Näihin kuviin ja tunnelmiin.
Ensinnäkin kovasti onnea nuorelle daamille kirjoituksiin! Pysyköön pöpöt loitolla.
VastaaPoistaLunta - tuota valkoista schaissea tuli taas lakisääteiset reilu 10 senttiä ihan tilaamatta. Sylettää jo, mutta tämä on vain niin tätä kevättalvea. Aina pyryttää. Ei auta siis edes valittaa, kun tämä on kiinteä ominaisuus maalis- ja osin huhtikuutakin.
Ruusuaidanne on ihan mahdollinen tulotien varteen - ja olisikin ihan päheen näköinen! Tervetuloa inspiratiomatkalle keväällä tänne. Esittelen erilaisia ratkaisuja aiheeseen. Meidänkin tulotien varressa on kosolti ruusuja.
Käy kurkkaamassa blogissani on sulle lupaamani kuvat ja kertomukset viitaten aiempaan postaukseesi :D
Siellä se napero nyt istuu, äidinkielen kokeessa ja valitettavan puolikuntoisena. Toivotaan nyt kuntopiikkiä näille tunneille, sitten saa huilata muutaman päivän.
PoistaSemmoinen mummokansan sanonta 'helmikuun hyvät maksetaan maaliskuussa' pitää tänäkin vuonna paikkansa. Lunta tuiskusi yöllä täälläkin, kinokset alkavat olla jo niin massiiviset, että usko niiden sulamiseen enää ikinä on kohta kovalla koetuksella.
Se ruusuaidanne pitäisi olla siisti ja siivo, kuitenkin maalaistalon pihaan sopiva. Mietitään sitten keväällä.
Katsoin kuvat jo eilen, kiitos ideoista! Kätevä toivevävy on näppärä kapistus. Onnea muorille taimikasvatukseen.
Kyllä ne ajatukset vähitellen siirtyy puutarhaan ja miten kaikki on siellä selvinnyt talvesta. Uskon ja toivon että kyllä ovat olleet hyvän ja paksun lumipeitteen alla. Minäkin istutin useampi kymmenen pionia kahteen uuteen penkkiin ja niiden kohtalo vähän askarruttaa. Meillä on myös rinteitä aika paljon, olen istuttanut vuorenkilpeä toisiin paikkoihin tuoksukurjenpolvea ja myös erilaisia angervoja ja nyt viime vuonna ruusuja ja tänä vuonna ehkä lisää.
VastaaPoistaOi, uudet pionipenkit kymmenine uusine taimineen kuulostaa aivan superihanalta! Onnea ja menestystä taimille. Minä totesin kärsiväni vieläkin ihan kamalasta ruusu- ja pionivajeesta, onneksi uudet ovat yhtä lähellä kuin lähin taimisto.
PoistaEnsi viikolle on onneksi luvattu reilusti plus-asteita ainakin tänne IV-vyöhykkeellekin, joten jospa se kevät vihdoin ottaisi talvesta voiton. Pikaista paranemista ja hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaPäivisin ollaankin mukavasti plussalla, öisin tietysti vielä pakkasessa. Hidasta on.
PoistaKevättä rinnassa on jo tiälläkin, ensimmäiset kylyvöt on taimettuneet. Kyllä se nyt jo vähän rupivaa lumia sulattelemaan, eilen kun kässäpiirissä ajelin ol pikitiellä vettä runsaasti.
VastaaPoistaToivottavasti oot tautis selättäny!
Kaupunkureissuille pitää ottaa kanootti ja kellukkeet mukaan. Ja etsiä kumppanit eteiseen.
PoistaTauti alkaa toistaiseksi laantua, yhä on paha yskä. Ja toisin päin.
Kaupunkureissuille pitää ottaa kanootti ja kellukkeet mukaan. Ja etsiä kumppanit eteiseen.
PoistaTauti alkaa toistaiseksi laantua, yhä on paha yskä. Ja toisin päin.