Sulatustehot, vihdoinkin !

Aurinko on nyt pitkän harmaan kauden jälkeen näkyvissä ja enpä tiedä kummastako olen enemmän iloinen, auringon valosta vai sen lämmöstä. Onneksi molemmat ominaisuudet ovat saatavilla samanaikaisesti ja nuo pahuksen hirveät kinokset sulavat vääjäämättä.

Tänä aamuna oli kivikova hanki ja se kantoi koirapojat vielä iltapäivälläkin. Onhan tuossa vielä työmaata auringon tehoillekin, että taustalla näkyvä laidun olisi vihreänä ja sitä koristaisi pari ponia.

Tiirailin pidemmän aikavälin ennusteita ja sehän lupaa silkkaa hyvää. Pieniä yöpakkasia ei jaksa harmitella, päivisin kun ollaan oikein reilusti plussalla. Kyllä tuo hanki nyt vajuu ja saa kyytiä. 

Pihaan saa mättää hiekoitusrakeita ihan urakalla, ne pienet tummat papanat uppoavat auringon kuumottaessa syvemmälle jäähän eikä eilisestä hiekoituksesta ole tänään enää muruakaan jäljellä. 

Pieniä tummia papanoita on valitettavasti nähtävillä ympäri pihaa. Rusakot ja muut ristihuulet hilluvat keväthuumassaan nyt aivan mahdottomasti. Tällä seudulla partioinut ilves oli kaadettu ja sen huomasi heti, rusakot tulivat takaisin.

Hevostarhassa ne juuttaat tamppaavat ihan ruuhkaksi asti, etsivät hevosilta pudonneita heinäsilppuja. Ohikulkiessaan joku rietas on maistellut tammeakin, onneksi latvus on jo niin korkealla, ettei siihen ylety isoinkaan roikale.

Kävin varmistamassa, että tuurenpihlajan paketointi on pitänyt ja hyvältä näytti.
Poneille vein viime viikon myrskytuulten alasrepimän ison salavanoksan, Kasper varsinkin kaipaa tekemistä ja leikkiköön nyt metsuria pari päivää. Parempi sen on purkaa energiaansa raahaamalla oksankarahkaa ympäri tarhaa kuin pomppia Ottoa vasten. Kamalan ärsyttävä pieni riesa -tuumaa Otto kärsivin ilmein.

Sunnuntaina Ottokin oli jo ilman nuttua ulkona, ihan selkeästi nautti lumikylvyistä. Karvanlähtö sillä ei ole vielä kunnolla alkanut, Kasper pöllyttää villahousujaan jo kunnolla.

Viime viikko meni lähinnä sisätiloissa kärvistellessä. Flunssan jämät ovat sitkeässä eikä päivittäiseen lumipyryyn tehnyt mieli lähteä.

Tämä viikko on Torpan Abilla viimeinen rutistus, enää kaksi koetta tehtävänä. Sitten on kaikkiaan seitsemän ainetta kirjoitettu, kaksi viime syksynä ja loput viisi nyt. On se aikamoinen urakka kieltämättä. Ennakkoarvion mukaan äidinkielen ensimmäisestä osiosta olisi tulossa ihan pahuksen hyvät pisteet ja mikäli kakkososa meni yhtä hyvin, ei laudatur ole mikään mahdottomuus.

Kyllä on polvi parantunut ja muna kanaa viisaampi.

Pitäisi varmaan vähitellen ryhtyä selaamaan juhlakolttutarjontaa, en enää mahdu perillisten rippijuhlien aikaisiin leninkeihin, kaapissa kutistuneet.

On tämä mukavaa aikaa, etenkin kun kevät vihdoin edistyy täälläkin. Valoisan aika on ihan huiman pitkä jo ja aina vaan pitenee.

Mukavaa keväistä viikkoa sinulle, missä lienetkin !

PeeÄääs, viime viikolla pihasalavassa hyppelehti mustarastas, voi rakkaus !