Talviunilla aina vaan

Hiljaiselo jatkuu -ja jatkuu muuten ihan niin kauan kun taivaalta rätkii räntää ja äkäisiä ämmiä. Tänään on virallinen kevätpäivän tasaus ja päivä on taas piirun verran pidempi, vakaasti tässä kesää kohti kuljetaan. Tosin kevääksi en uskoisi ellen kalenteriin katsoisi, ulkona talvi jatkuu.

Päivittäin sataa senttejä uutta lunta, märkää sellaista tosin. Että kylläpä se varmaan vanhoja kinoksia alaspäin painaa, näkyviä merkkejä hankien vajumisesta ei täällä Torpan tiluksilla vielä juurikaan näy.

Kaupungilla ajelin tänään varsin masentavan likaisen lumen keskellä. Harmaata ja mustaa penkkaa vilisti ohi ja liikennevaloissa oli aikaa sitä ihastella vielä lähemmin. Väripilkkuina näkyi röökiaskeja ja muuta roskaa ja sitten ihmiset ruikuttavat koiranpökäleistä. Kumpikohan se maatuu ensimmäisten kevätsateiden myötä?

Tosin aika taukki on sekin, joka jättää taajamamerkin vaikutusalueella koiransa päästöt keräämättä.

Kun kukkapenkkien päällä on vielä massoittain lunta, ostin kukkakaupalta tänään ensimmäisen pienen ruukkunarsissitötsän. Sinne oli tullut myös ihastuttavia helmililjaistutuksia ja kaikenlaisia muitakin ihanuuksia. Keltaisia hyasintteja ei vielä ollut missään. Eikä mimosanoksia. Molempien saatavuudesta esitin vienon toiveen.

Jäin oikein miettimään, mitenkä se ottaa tänä vuonna niin mahdottoman koville tämä kevään odotus. Sitten muistin, ei aurinkoterapiavisiittejä Hipsaaniaan sitten ensimmäistäkään ! Vakava puute, jonka korjaamistoimenpiteisiin ryhdyin oitis. Pynttäsin itseäni sen verran, ettei kalliit vehkeet säry ja kipitin passikuvaan. No, kuva oli valitettavasti mallin näköinen, mutta kaipa ne minut ainakin maasta pois päästävät semmoisellakin passilla. Toivoa sopii, että joku välimeren maa vastaanottaisi, passikuvasta huolimatta.

Olen tässä ihan semivakavissani pohtinut hakevani turvapaikkaa Hipsaaniasta. Meinasin vedota  vakavaan auringonvalopuutokseen ja kaikkinaiseen ankeuteen.

Passia ja henkilökorttia odotellessa voi kiduttaa itseään selaamalla lentoyhtiöiden sivuilla, lennot alkaen 39,90 per suunta... ai että... Ennenkuin havahdun ruoskimaan itseäni ilmastonmuutoksella, muistutan, että itse olen paha ilmapiirin saastuttaja tämänhetkisessä auringonvalopuutostilassani.

Viikot matelevat eteenpäin, ihan sitä tasaista ja turvalliseksi havaittua arkea. Ylioppilaskirjoitukset rytmittävät viikkoja, tänään oli vuorossa pitkä oppimäärä englannin kielestä, vaikeaksi moitti abikansa koettaan. Urakkaa riittää tälle viikolle lisää ja ensi viikolla viimeiset pinnistykset. Paljon on ollut puhetta myös jatko-opiskelupaikoista, kauppatieteet kiinnostavat tällä haavaa eniten. Yhteishaun ensimmäinen päivä oli tänään ja kohta pitäisi pistää rastia ruutuun. Toivon abille viisaita valintoja ja istumalihaksia pääsykoekirjojen parissa.

Saa nähdä, mihin kaupunkiin muuttokuormaa syksyn tullen kyörätään. 

Jännitystä elämään on luvassa kevään myötä. Haettiin Iso-J:n kanssa kumpikin opetusluvat, että saadaan Perikunnalle ajokortit. Kumpainenkin pystyy ajattamaan naperoita ja toisaalta turvataan jonkinlainen kotirauha, jommallakummalla venyy hermo aina myös kriittisen pisteen yli ja toinen voi koota itseään. Iso-J hoitaa auton käsittelykoulutuksen ja omalla pihalla onkin hyvä harjoitella. Iso-J:n tuntien pennut oppivat ainakin ketterästi parkkeeraamaan ja peruuttamaan vaikka kahdeksikkoa.

Minä saan varmaan sanoa hyvästit autolleni, mutta olenkin kovasti suunnitellut siirtyväni pyöräilevään kansanosaan.

Tipuja ei muuten tullut orppien koehaudonnasta. Kokki oli kelvoton kukko, vaikka komia olikin. Ei tämä nykyinen mustakaan kovin kummoinen ensirakastaja vaikuta olevan. Lähinnä hyppii sen kaikkein resuisimman rouvan niskassa, eikä siinäkään saa aikaan jonninjoutavaa kosiotepastelua kummempaa. Niinpä tilasin kanssaharrastajalta kennollisen orpin munia. Niiden pitäisi saapua samoihin aikoihin uuden hautomakoneen kanssa. Saksasta tilasin ja säästin satasen.

Pikkuhiljaa voisin myös kanalan hautomaintoisten pikkuisten antaa lässähtää muniensa päälle. Juuri nyt ketään ei kiinnosta hautominen eikä muniminen, mutta jahka aurinko taas näyttäytyy, siellä parkkeerataan kurnuttamaan munakeon päälle.

Aloittelin uuden islantilaisneuleenkin kun näyttää siltä, ettei haravoimaan pääse vielä ensi viikollakaan. Valkoisella pohjalla ihana mimosankeltainen ja muutama tehostesävy lisäksi.

Taimikasvatushomma etenee, kiikutin tomaatit Äitikullan kissavapaille eteläikkunoille. Käyn niitä siellä koulimassa ja ruukuttamassa aina tarpeen tullen. Chilin taimia on neljä ihan tanakkaa pikkuista ja lankesin ostamaan lisäksi jonkun valmiin kylvönappisetinkin. Jos ne itää, meillä on perusvarman kyökkichilin lisäksi kahta uuttakin.

Ainoat mullaksi jääneet ovat toistaiseksi keijunmekot, ne eivät edes itäneet. Onneksi niitäkin voi ostaa valmiina amppeleina puutarhalta. Kokeilin myös suippopaprikaa, rapsuttelin siemeniä multaan suoraan paprikasta. Yksi iti ja sitten kuukahti.

Röyhelöreunainen Rococo -orvokki iti 110%:sesti, niitä pitää heti huomenna ruukuttaa isompiin. 

Että on tässä kaikenlaista pientä värkättävää ennenkuin pääsee virittelemään painepesurin letkuja kasvihuoneen suuntaan ja pesemään lattiaritilöitä. Mikäli yltiöpäiset tomaattikokeiluni elävät kasvihuonekauteen saakka, pitää miettiä millaisiin pyttyihin niitä istuttaisin. Tallinvintillä olisi isot läjät käytöstä poistettuja hevosten ruokapyttyjä ja vesipaljuja, ne saattaisivat toimia tomaattiastioina? Pitää vain porailla muutama reikä pohjiin. Osa vuotaa valmiiksi kun Ponimies tykkäsi seisoa hokkikenkineen tyhjässä puurokupissa.

Tämmöistä tänne, ihan tavallista ja turvallista perusarkea. Kaipa se aurinko joskus tännekin muistaa paistaa ja ikiroudaksi uskomani talvi joskus loppuu.

Valoa viikkoosi !