tiistai 2. lokakuuta 2018

Taas yksi vähän erilainen viikko

Darralooks

Oton hammashuollon jälkeisellä krapulanaamalla uuteen kuukauteen, toinen oli ihan väsyksissä. Loppujen lopuksi boksiin tarvittiin ihmistä rapsuttamaan otsaa ja sitten vasta poni suostui siirtymään päätään roikottamasta tuosta oven päältä.

Nyt on ilme kirkas ja hampaat kunnossa. Vielä tämän viikon Otto saa pitää syyslomaa, Torpan Abi lehahti aamulla Lontooseen kansainvälisyyskurssin porukan kanssa. Kotikaupungin kentällä piti olla kl. 05.00 ja Helsingistä lento lähti kahdeksan maissa.

Kaiken kaikkiaan edessä on taas yksi vähän erilainen viikko. Perikunnan nuorin joutuu vaihtamaan koulua. Nykyinen IB-opintoja (kansainvälinen ylioppilastutkinto) tarjoava Lyseorakennus on talotekniikkansa osalta finaalissa ja sisäilmaongelmat sen mukaiset. Terveys edellä tässä kuitenkin edetään ja niinpä juniori vaihtaa pikkuisen paremman ilmanvaihdon perässä eteläiseen kaupunginosaan. Toivottavasti saa jättää silmätipat, allergialääkkeet ja hengitystä avaavat lääkkeet pois.

Luopumisen tuskaa auttaa toivottavasti edes vähän mahdollisuus päästä urheiluakatemian puolelle opiskelemaan.

Kovin on alakuloista ja apeaa tämä tilanne juuri nyt. IB-tutkinto kun on ollut hänen haaveenaan viimeiset 6 vuotta.

Sen verran tilanne kirpaisee, että pari kaupungin virkavastuun velvoittamaa virkamiestä pääsee selittämään tilaongelmia, niiden syntyjä ja mahdollisia ratkaisuideoita meille. Hyvällä tai julkisuuden kautta. Tämä tilanne ja koulun pakkovaihto kun eivät mielestämme millään tavalla johdu meistä tai toiminnastamme. Jos johtuu, selityksen on paras olla merivettä pitävä.



Näissä kuvissa on taatusti raikas ja puhdas ilma. Kuvat ovat Iso-J:n syyskuiselta työmatkalta pohjoiseen. 

Huomenna keskiviikkona asettelen Äitikullan etelän junaan. Hän lähtee palosiivousta evakkoon Siskolikan luo. Savuvahinko haisee yhä, yli viikon hurisseista otsonointilaitteista huolimatta. Vakuutusyhtiö kustantaa perusteellisen pintojen, kalusteiden ja ties minkä pesun.  Tuleepahan taatusti puhdasta ja joulusiivous etuajassa.

Nasse pitäisi sovitella tänne meille ja estää turhat rähinät Peetun kanssa. Saa nähdä minkälaista päiväjärjestystä päädyn noudattamaan koiratrion kanssa. Nasse pitää ensiarvoisen tärkeänä joka-aamuista sanomalehden hakua, eli minunkin on hankkiuduttava aamuvarhain talutusremmin päähän ja vietävä Nasse virka-asioille. Varmasti viikon aikana monta muutakin uutta nassemaista metkua ja rutiinia tulee tutuksi, näillä Torpanmäen senioreilla on ihan omat systeemit ja kuviot päivittäisestä marssijärjestyksestä. Minä koetan tulkita Nassen komentoja oikein ja pitää vanhuksen tyytyväisenä.



Pihahommiakin olisi vielä. Se on aika tarkkaan seurattava sadekuurojen liikeitä ja sännättävä lapion kanssa hommiin jos vähänkin näyttää selkenevän.

Kanalan sisätilat ovat valitettavasti vieläkin samassa jamassa kuin kesäkuussa, höyheniä ja pölyä on aivan mahdottoman paljon. Onneksi tein viime syksynä isomman pintaremontin, nyt ei tarvitse kuin putsata pölyt ja vaihtaa kuivikkeet. Ihan ensiksi on kuitenkin lähestyttävä kesän tipuja rengastuksen merkeissä. Eihän niitä enää talven tullen erota toisistaan, värikoodaus on oikein toimiva systeemi eli hilut kinttuun.

Paljon on siis muutoksia tekeillä. Onneksi porukka on suurin piirtein yhes koos viimeistään sunnuntai-iltana.

Enpähän pääse minäkään tylsistymään. Jaa niin, sen verran nyt vakuutusyhtiö antoi siimaa, että jonkinlaisen työkokeilun kautta kartoitetaan tilannetta uudelleen.  Tuleepahan siitäkin vähän muuta mietittävää. Se on tämä terveys kyllä semmoinen juttu, että jokainen päivä on omanlaisensa yllätys jonka päivän kunto hyvin pitkälti määrittää. Nykyisellä lääkityksellä en todellakaan ole ajokykyinen ennen aamupäivää, pää on sumuinen ja huimaus melkoinen. Sikäli voin hyvinkin samaistua postauksen ensimmäisen kuvan ilmeeseen.

Näillä mennään !






6 kommenttia:

  1. Onpa hajut sitkeässä, vaan eipä sellaisessa sähköpalon käryssä voisi asua. Aikamoinen soppa syntyi yhdestä viallisesta patterista.
    Aikamoista on tämä suomalainen rakennuskulttuurikin. Lapset ja nuoret keräävät elimistönsä täyteen tautipesäkkeitä ennen, kuin aikuisuuteen pääsevät. Erään tuttuni pojan opiskelun alku on siirtynyt jo kuukaudella, kun tilat eivät valmistuneetkaan syyskaudeksi ja vanhojen tilojen sopimus on sanottu irti. Ihme touhua. Pojan pitäisi lähteä jatko-opintoihin Italiin tammikuussa, mutta sitä ennen pitäisi saada kotimaan opiskelut tiettyyn vaiheeseen.
    Toivottavasti saat itsesikin kuntoon. Tsemppiä sinne, niin ihmisille kuin eläimillekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sähköpalokäryjen siivous otti tänään aimo loikan. Äitikulta on jo etelän junassa ja asunnon ovessa punainen eristysteippaus. Sinne ei ole nyt menemistä, on niin tymäkät poistokaasutukset käynnissä. Kukat ja kaikki muu elollinen piti kiikuttaa pois, tekstiilit on viety pesulaan.

      Eipä ihan putkeen ole mennyt koulunvaihto-operaatio. Eroilmoitus on jätetty, uusi koulu ei ole vahvistanut opiskelijaksi ottoa eikä koordinaattori tai opo tee vielä mitään ennen kuin rehtori painaa vihreää nappia. Hohhoijaa. Ihan tätä tähän nyt ei olisi tarvittu, nuori on tavallaan ihan heitteillä kahden koulun välissä. Virallinen totuus ex-koulussa on kuulema "hänen täytyi lopettaa", syytä ei kukaan tohdi ääneen sanoa, vähän Voldemorttimainen tapaus tuo Sisäilmaongelmakin.

      Poista
  2. Voi surku. Nuo sisäilmajutut ovat niin epäreiluja ja kamalia. Minulle puhkesi migreeni yhdessä koulurakennuksessa, ja tiedän päässeeni helpolla. Voimia kaikille muutoksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tasan ei mene ja niin pois päin.

      Poista
  3. No kas sisäilmaongemien kanssa täälläkin on painittu - toivottavasti onnellisessa finaalissa. Pakko on lähteä huonosta ilmasta pois - siinä ei vain ole vaihtoehtoja. Onnittelut hyvästä ratkaisusta, vaikka se kirpaiseekin tavotteiden kanssa. Ehkä yksi puuttuva IB-tutkinto kuitenkin herättelee päättäjiäkin. Syytä olisi.

    Voimia myös Seniorille käryjen häädön ajaksi. Toivottavasti asumus tulee asumiskuntoon, ja Nasse pääsee taas leppoisille eläkepäiville. Siinäpä koitat kartoittaa Seniorikoiran tarpeita ja rutiineja jälleen :D

    Voimia myös itsellesi! Meillä kanat pääsivät talvikanalaan eilen. Tänään odotetusti ei ollut yhtään munaa pesissä. Pitäähän sitä totutella taas uusiin oloihin, eikä sulkasatoisena irtoa munimisintoakaan. Sen viimeisen Hy-linen viskipaukun voimin toimitin autuaammille munaamismaille. Huonojalkainen näytti olevan, eikä ole munannut koko kesänä. Talvella rupin hautaaminen on vaikeaa - nyt maalliset jäännökset päätyivät uuden ruusumaan reunoille. Kiittelin itseäni jälleen kerran - kanan lopettaminen on minulle todella vaikeaa. Mutta siihen on vain ihan pakko pystyä tarvittaessa. Siksi paukku viskiä ensin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että sisäilmaltaan terveitä rakennuksia ei enää olekaan. Paitsi vanhat kunnon hirsitalot. Ja ne entisaikojen puiset kansakoulut, lutikkalinnoiksikin haukutut. Siellä kävi veto kaikista nurkista eikä homekaan viihtynyt.

      Seniorikoira on aivan huolissaan, päivällinen on myöhässä ! Pitää hänelle semmoinen laatia nyt pikimmiten, sitten hilpaisen kanalaan itsekin. Ja otan ne rengastushilut mukaan. Enää pitäisi päättää millä värillä koodaan minkäkin porukan. Hiluja ei kaikille riitä, joten mestauskivelle päätyy muutama kukkopoika, valkoisista ainakin. Harmi, ovat niin hirmuisen komeita pikkupoikia.

      Kanan lopettaminen on kurjaa hommaa, harrastuksen varjopuoli. Mutta armeliasta on päästää itse-eläköitynyt tehotyttö tai muuten vaivainen siipiveikko autuaammille matomaille, sieltähän se huonommasta päästä elämää lyhentää.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com