tiistai 30. lokakuuta 2018

Lokakuun loppupuolen ajatuksia



Säätila on kylmennyt päivä päivältä, hevosten vesipalju on aamuisin tukevasti jäässä.
Lokakuu on edennyt vääjäämättä kohti marraskuuta ja kieltämättä aika alavireisellä moodilla. Harvoin on ottanut näin koville.

Tuntuu, ettei mikään määrä unta ole tarpeeksi eikä mikään maistu eikä tunnu miltään.
Toista se on Elmolla, kissalle maistuisi vähän turhankin hyvin. Muutamassa minuutissa katti repi lahjaksi saamaani mahtavaan Lindtin suklaakalenteriin melkein kissankäpälän mentävän reiän.

Yllättävän vikkelästi, ollakseen niinkin pullava ja paksu, Elmo luikahti karkuun ja minä jäin tutkimaan tihutyötä. Sen sai teippaamalla umpeen ja kalenteri pysyy läjässä toivottavasti ihan käyttöikänsä loppuun saakka.

Elmo on erityistarkkailussa, etenkin kunhan koittaa aika nostaa kalenteri esille. Voin jo nyt vannoa, että epatto on ronkkimassa aloittamaansa työmaata heti jos/kun silmäni välttää.



Syksy on antanut tänä vuonna kaunista ja hyvää, etenkin säätilojen osalta. On ollut kauniita, kuulaita ja kirpeitä pakkaspäiviä, on ollut märkää sumusäätä ja kaikenlaista välimuotoa.

Lunta ei juuri nyt ole näkyvissä ja etelän suunnalta puhaltava tuuli ei sitä lupailekaan.  Jokunen valkoisempi läntti on ollut maassa ja rakennusten katoilla, ei sen enempää. Siinä mielessä ihan hyvä näin, minulla on vielä valkosipulit laittamatta, samoin talvisuojaukset puuvartisille. 

Seuraavaksi askaroin kuitenkin sisätiloissa, meinaan tuikata ison uunin tulille. Lämmitys on aloitettu varovasti ja maltilla niinkuin joka syksy. Savupirtti-ilmiötä en ole toistaiseksi saanut aikaan, komiasti vetää hormit.  



Torpalla arki rullaa eikä suurempia mullistuksia ole näköpiirissä. Tähän voisi toki laittaa kolkkoa naurua kuvaavan hymiön, eihän sitä koskaan tiedä mitä eteen tulee. Mutta jos näin saadaan olla niin hyvä on.

Ai niin, talviaikaan siirtyminenkin on suoritettu. En minä kyllä tajua, mitä iloa näistä yhä nopeammin pimenevistä illoista kenellekään on. Minua ainakin ottaa suunnattomasti päähän tämä lisätunti pimeydessä, en nauti enkä ymmärrä sen iloja taikka ihmiselle koituvia etuja. Mahdollisesti kohta satava lumi on laiha lohtu, tokihan se tuo vähän lisää valoa mutta mieluummin nauttisin auringon valosta.

Noh, seuraavat kuukaudet ollaan kuin mörrin persiissä -pimeyden puolesta.
Onneksi uusi kasvukausi on melkein kulman takana. Tänä vuonna meidän on syytä kytistää saapuvaa postia erityisellä huolellisuudella ja tarkkuudella, joulupostin joukossa on kuulema ainakin tomaatinsiemeniä. Eikä mitä tahansa tomaatteja olekaan. Niistä toivottavasti lisempää tuonnenpana -ja mojova sato ensi kesänä. Kunhan nyt saisin ne viruteltua ensin taimiksi.

Varoitus, seuraava kuva ei ole kaunis.




Kuvassa ei ole joulukinkku eikä paranormaali ilmiö. Se on minun siro oikea nilkkani. Tuommoiseksi se iltaisin ja pitkän jalkeillaolon jälkeen muuttuu. Minulla alkaa vähitellen huumori loppua, tuo mikään kyhmyruusu ole. Koska koipi on tuosta ylöspäin vielä vistomman näköinen, en piinaa teitä enemmillä kuvilla. Sinisenmusta alkaa laimentua punaisen sävyihin, patteja on eri kokoisia ja eri muotoisia, molemmissa jaloissa. Lääkekuuri nr. 2 loppuu tänään ja vaivan pitäisi olla hoidettu.

Eniten tässä kuitenkin arveluttaa se, että turvotus senkun pahenee enkä tohdi enää iltaisin yrittääkään nousua yläkerran makuuhuoneeseen. Alastulo kun on silkkaa au-au-auh -vinkunaa ja hidasta kuin mikä.

Noh, oli mikä oli, mukana se kulkee eikä hetken rauhaa anna.
Sinnillä yritän hoitaa edes osan arjen rutiineista, tallihommissa pärjää väljissä pyjamanhousuissa ja vetelissä villasukissa, ne kun ei purista lahkeesta eikä nilkasta.

Kaupunkiin lähtö vaatisi pikkuisen enemmän panostusta pukeutumiseen -joten pysyn kotona. Ja näytän pultsarilta.

Pärjäillään !

















14 kommenttia:

  1. Tsiisös tuota kinttua! Kyhmyruusu on pirullinen seuralainen, mutta en ennen ole nähnyt sen turvottavan kinttuja tuollaisiksi. Saitko jonkun spesiaaliruusun, vai onko kyse jostain muusta ekstrasta ruusun lisäksi?

    Marraskuun alku vituttaa, sillä läpi kahlattavana on kokonainen pimeyden kuukausi. Nillitän siitä varmasti yhden postauksen verran ainakin, koska siihen meillä suomalaisilla on ikiaikainen oikeus.

    Meidän kissavahvuus palasi ensilumen myötä täyteen kuuteen kattiin. Hattaralla oli neljän kuukauden vuorotteluvapaa, mutta lumen tullessa se tuli ihan muina kissoinan kotia. Olin jo varma, ettei se tule ikinä. Hyvässä kunnossa ja entisillä kujeilla, paitsi tosiaan neljän kuukauden rapsutukset on hoitamatta. Kahdessa tuurissa sitä nyt rapsutellaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otin tänään muistoksi lisää kuvia. Voit vain kuvitella tuohon parin viikon sängen :D

      En ole minäkään koko tautia nähnyt aiemmin enkä todellakaan tiennyt tuommoisesta turvotuksesta. Jos minä olisin lääkäri, minä kyllä tutkisin turvonnutta aluetta tarkemmin. Mutta kun en ole.

      Hieno homma, että kattivahvuus on täys kesän rientojenkin jälkeen ja kaikki ovat yhes koos. Siinä taas latzia kuluu ja muroja saa kantaa kaupasta kylki kipeänä.

      Poista
    2. Höh - mun säärikarvat on ajeltu viimeksi kesäkuun yksiin juhliin. Ei haittaa, kun ikänäkö korjaa kosmeettiset virheet :D

      Kissanruokaa saa nykyään isoissakin säkeissä. Jeah!

      Poista
    3. Mikäs se takan ja kynttilöiden hämärävaloissa on säärikarvoja kasvatella, kukaan ei näe edes. Ja aina voi syyttää kissaa, irtokarvoja pthyi.

      Tänään kannettiin ensimmäiset talipalloämpärit Torpalle. Lintulaudalla käy julmettu kuhina. Tulisipa tulkkuja, niitä punarintaisia <3

      Poista
  2. Felix on parantumaton, joten on ehkä parempi että kuukaudeksi siirrät ihanan Lindtin lukolliseen tilaan ja joulukuussa sijoitat sen kattimatin ulottumattomiin. Marraskuu on erehdys vai kuinka se menikään. Jalka ob kieltämättä hurjan näköinen, mikäli ei helpota pian, on syytä haastaa diagnoosi. Kyhmyruusu ja ruusut ( vyö- sellainen) ovat tosi ikäviä. Tsemppiä hurjasti, älä anna periksi. Laita Torpan ihana uuni tulille, sytytä pöydälle tuikkuja, istu keinuun ( heitä ensin kissa alas) tai käperry Torpan nojatuoliin ja ota kirja käteen ja vaikka toiseen glögimuki. You are worth it:)Hugs from Nemppa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Felix on ihan viaton kullanmurunen, se oli Elmo joka roplasi Lindtin nurkan rikki.

      Marraskuu on todellakin neljän viikon pituinen erehdys.

      Diagnoosia on paha haastaa kun se tuntuu olevan kiveen hakattu potilastiedoissani.

      Pärjäillään !

      Poista
  3. En oo kuullukkaan kyhmyruususta ja hurjan näkönen on nilikkas! Toivottavasti paranis ja oisit suanu tepsivät tropit. Ruusu kuulostaa pahalta tauvilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se alkaa kuule olla jo nähtävyys, ainakin tällä laidalla Pyhäselkää ;-)

      Poista
  4. Voi :( Tuollaista ruusua en kellekään puutarhurille tai muillekaan toivoisi :(

    Älä muuten ihmettele, että blogisi ei näy minun luettelossani. Tai siis ihmettele vain. Samaa ihmettelen minäkin. Olen yrittänyt kaikki temput.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatti ihmetellä. Keksin vielä yhden tempun ja nyt blogisi näkyy :)

      Poista
    2. Oi kiitti, kiva.
      Minä ihmettelen edelleen sitä, miksi en pääse kirjautumaan omalle tililleni niin, että myös profiiliini näkyisi. Nyt kommentoin omiin juttuihini anomuumina.

      Poista
  5. V*** mun kommentti katos.

    Pohdiskelin vain, että vailla mitään asiantuntemusta ja kyhmyruususta koskaan kuullukkaan, mutta sun tautihistorialla tuli vaan mieleen, että kai ne on edes tarkistanu laskimot ja sydämen toiminnan tai voiko joku lääke aiheuttaa tollasta. Vaikka kai se lääkäri tietää...

    On tuosta talviajasta se hyöty, että aikaseen töihin menevät raksamiehet näkee enemmän valkeutta työpäivän aikana.

    -Marra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole tällä kertaa syynätty pumppua eikä putkistoa. Pikkuisen olen asiaa itsekin miettinyt, mutta betoniin valettu on näemmä tämä kyhmyruusudiagnoosi.

      Raksamiesten kannalta varmaan ihan jees järjestely ja muillakin jos työaika on esim. 07-15 ulkohommissa. Meillä iltaharrastajilla tämä on ihan syvältä.

      Poista
  6. Huh, millainen turvotus. Sattuu jo pelkkä kuvan katsominen. Kaukenlaisista ruusuista olen kuullut, mutta kyhmyruusu on ihan uusi vaiva. Toivottavasti turvotus laskee ja jalka paranee, jotta pääset ruusuttomilla tanssimaan.

    Marraskuu on taatusti pimein ja ankein kuukausi. Täällä sataa kaatamalla, eikä päivä ole valaistunut laisinkaan. Yhtä harmaata aamusta iltaan. Onpahan syy sytyttää tuli takkaan ja muutamaan kynttilään. Ei vaisinkaan, ei kynttilöihin. Hoidossa on kaksi kissaa, joista toisen uteliaisuudelle ja kekseliäisyydelle ei ole mitään rajaa. Nytkin toinen katti makaa puoliksi näppiksen, puoliksi työpöydän päällä.

    Mukavaa ja kivutonta viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com