Kultainen sunnuntai

Maailma on juuri nyt kuin kullalla silattu. Harmikseni en ehtinyt hakea kameraa taannoisena aamuna jolloin auringonnousu oli punaistakin punaisempi. Olisin saanut vähän väriä näihin keltaisiin sävyihin.

Lokakuun versio 2018  on ollut mainettaan parempi ja tänään on rikottu kaikenlaisia lämpöennätyksiä. Meilläkin oli mittarissa vähintään +17° ja se on kyllä mahtava lukema näin myöhäiselle syksylle. Vuosi sitten näinä päivinä on satanut roimasti lunta, kertoi Äitikullan vuotuinen ajantieto.

Kävin nykäisemässä lavasta porkkanat ylös ja siellähän oli huilakat pari kiloa porkkanaa. Pikkuisia naperoita Kasperin kitaan ja isompia pötkylöitä Otolle. Näillä ei kuitenkaan talvea pärjätä ja pitääkin taas kaivella porkkanakuskin numero esiin.

Lellu oli taas kerran nopea ja näpisti ainakin neljä isoa porkkanaa, en tiedä montako Peetu ehti kähveltää. Kumpainenkin koira on aivan lääpällään porkkanoihin ja erityisesti hevosilta pihistetyt ovat kaikkein makeimpia ja parhaita.

Koirapojat humppasivat virantoimituksessa ahkerasti ja varmasti saivat päivän liikuntapisteet täyteen ilman remmilenkkiä. Laidunpelto tuoksuu ilmeisen ihanalle, myyrät ja hiiret, rusakot ja kauriit papanoivat ja jättävät kiintoisia hajuja joita on ihan pakko Ällin ja Tällin seurata.

Yksi suhari, Felix oli jossain aamun ruuhkatilanteessa harhautunut pihalle ja purjehti aitasta hirveästi parkuen kotiin. Yhtään en tiedä kauanko kattipolo joutui viettämään aitassa hämähäkkien ja muiden vipeltäjien piinattavana. Vasta iltapäivällä se rohkaistui sieltä ulos ja kuten jo sanoin, parku oli surkea.

Oscar piti tänään reissuvapaan eikä livistänyt kertaakaan. Elmo yritti olla atleettinen ja hypätä pyykinkuivaustelineen päälle. Seurauksena julmettu kolina, kaatunut teline ja hirmuisen nolo kissa. Felix on ulkoilunsa jälkeen juurtunut hyvin tiukasti keinutuoliin eikä osoita minkäänlaista mielenkiintoa mihinkään aktiviteetteihin. Vain uunista leijailleen pannukakun tuoksu sai sen hetkeksi hereille.

Viikonloppu on muilta osin sujunut hyvin perinteisen kaavan mukaan. Perikunta viipottaa omilla teillään ja onneksi tulevat kotiin parkumatta, toisin kuin muuan katti. Totesin tänään, että jatkossa riittää pikkuisen pienemmät paistovuuat, eikä makaronilaatikkoon tarvita enää kiloa jauhelihaa. Tämänpäiväisestä riittää pakkaseenkin. Pannaria olisi riittänyt puolikas annos.

Minulla on kuluneella viikolla ollut varsin kehno ruokahalu -sinänsä ihan tervetullut asia. Mutta kun se johtuu ihan upouudesta vaivasta. Jokunen aika sitten vasempaan kinttuuni nousi pahkuroita ja hirmuisen kipeäksikin se herkesi. Siinä vaiheessa kun nilkka turposi niin, että sukka suunnilleen imeytyi sinne pöhön sisään, soitin lääkäriin. Kävin näyttämässä ja kyhmyruusuksi kehuivat. Sinänsä ihan vaaraton vaiva, ainakin tohtori Googlen mukaan. Oletettavasti olen kyhmyni ja ruusuni saanut syyskuun flunssan aiheuttaneen streptokokin ansiosta.

Loppuviikosta kyhmyjä alkoi tulla toiseenkin jalkaan ja tuntui kuin sääriluu hehkuisi sisältäpäin äkäisen kiukaan tavoin. Soitto lääkäriin ja äkkilähdöllä kokeisiin. Huomenna saan tulokset ja kenties jatkoa varten toimintaohjeet. Koska koipi on terveenäkin aika rujon näköinen, en laita kuvaa.

Sen sijaan tämä mikälieruusu jaksaa puskea aina vaan uusia nuppuja. Yhden kerran olen jo kaikki nupulliset varret leikkonut maljakkoon.

Tämmöistä tänne. Alkava viikko on Perillisillä syyslomaa ja Iso-J kurvaa reissuun ainakin alkuviikoksi.

Iloa ja valoa viikkoosi, lomalla tai missä tahansa oletkaan !