Kerran vielä kaikille Nassen lähdön eri tavoin, eri kanavilla huomioineille, teitä on paljon ! Tästä voi myös päätellä, että Nassella oli paljonpaljon ystäviä.
Jos joskus pohdit oman koirakaverin hankintaa, säänkestävä borderterrieri saattaa hyvinkin olla ratkaisu aika moneen kysymykseen. Itse sain aikoinaan (toki jo koiran hankittuani) jossain 'mikäkoirarotusopiisinulle' -hömppätestissä vastaukseksi juurikin borderin.
Verrattuna moneen turkkirotuun borderi on sangen helppo. Sen turkki on säänkestävä ja 'likaahylkivä', kotirekun trimmaus (nyppimällä) noin neljännesvuosittain riittää. Kun karva on ns. kypsää, se irtoaa helposti ja trimmaustarpeen huomaa mm. sohvasta, autonpenkeistä ja lattialla ajelehtivista irtotupsuista.
Ulkonäöllään borderi ei koreile. Se on aika arkisen näköinen kaveri. Mutkaton ja rehti. Helppo nostaa suunnilleen suoraan tunkiota kaivamasta näyttelykehään.
Vaikka kyseessä on terrieri, borderi ei ole ns. perinteinen terrieri. Se on paljon enemmän ja silloin riittää vähemmän ärinää, rähinää ja jonninjoutavaa egonpönkitystä.
Tämä koira sopeutuu niin hevostallille katsomokoiraksi, pihahommiin piällysmieheksi, lenkkikaveriksi ja sohvalle, kaikissa se on kuin kotonaan. Eikä se MTV3:n studiokoirakaan näytä olevan milläskään.
Mikäli oman borderin hankinta joskus kiinnostaa, laita ihmeessä viestiä. Voin ehkä kertoa jotain vinkkiä mistä lähteä tietoa etsimään. Itse odotin Nassea reilun vuoden, halusin juuri yhden tietyn kasvattajan pennun. Riemu oli suuri kun sain syliini hieman palaneen sämpylän värisen pennunpullukan!
Tähän vielä linkki yhdistyksen kotisivuille: http://www.borderi.fi/borderterrierikerho/sopiiko-rotu-sinulle
Mä niin muistan Nassen suurena herrasmiehenä, joka Torpan pirtin pöydän äärellä tuli istumaan viereen seurustelemaan elegantisti ja hienostuneesti. Eikä muuten kerjännyt yhtään, vaikka pöydässä oli tarjoilut. Hän tuli keskustelemaan kanssani, kuten kohtelias talon herra.
VastaaPoistaNasse oli minun kokemuspiirin mukaan todella upea borderi. Agilitypiireissä enempi tutuksi tuli nämä supertättähäärä-kiljukaulat samaa rotua. Nasse oli ylivertaisen fiksu.
Keveät mullat ja voimia kaikille surutyöhön. Sitä minä vain mietin, että miten seniorikansalainen pärjää nyt ilman jokapäiväistä juttuseuraansa?
Semmoinen se Nasse oli. Ei kerjännyt vaan seurusteli. Toki otti jos tarjottiin.
PoistaAgilityssä pärjäävät juurikin helposti viritettävät ja vähän ylikierroksilla käyvät koirat, ainakin oman kokemukseni mukaan. Nasse ei oikein innostunut hosumisesta, hölkkäsi Herra Harmaan perässä maneesin hiekalla tasaista ravia.
Seniorille viedään nykyisin päivähoitotarpeiden ajaksi pikkupojat (Peetu ja Lellu) jotka ottavat kaiken ilon irti mummolan sohvasta ja keksilautasen antimista. Ja kuuntelevat kiltisti kaikki mummon tarinat.