Tropiikissa kukkii

Palava rakkaus 

Joku jalopähkinöistä, ehkä Japanin siipipähkinä

Onhan tämä ihan oikeasti aivan mahdottoman hurjaa ja hillitöntä, meinaan nämä hirmuhelteet. Auringossa palanut pihanurmi rutisee kuivuuttaan sandaalin alla ja jopa ruttojuuret nuupottavat masentuneina. Mansikat kuivuvat ennen kypsymistään ja kaikilla on kuuma.

En muista kesää jolloin hevoset olisivat olleet näin paljon sisällä. Yleensä ovat ulkona vähintään 12 tuntia per päivä, nyt ovat ulkona vain aamulla ja illalla. Mutta hyvin ne viihtyvät viileässä tallissa ilman paarmoja ja porotusta.

Kaikki kukkii, aivan hillittömästi, en ennätä kameran kanssa perässä. Kun toisessa kädessä on kasteluletku ja toisessa poni, ei kamera enää siihen yhtälöön mahdu.

Nämä neljä edellistä räpsyä ovat ratsastuskentän A-katsomosta, viime kesän kaivokselta. Ihme ja kumma, sillä kuivalla kukkulalla kasvit viihtyvät oikein hyvin. Pupujen typistämät kuutamohortensiat  aloittivat kukintansa, mielestäni vähän etuajassa.

Valitettavasti siellä viihtyvät myös rikkakasvit ja joudun tekemään varsin tiukkoja rajauksia kuviin, että varsinainen kohde näkyisi selkeästi. Kovasti minua säälittää tuo alimman kuvan kanadanruusu, kaunis, pieni ja sitkeä suloisuus. Sinnittelee voikukkien ja muiden elinvoimaisten joukossa, on kukkinut ties miten monta viikkoa.

Kuunliljat aloittivat kukintansa, samoin värililjat.  Tänä vuonna täällä riehui inhottavaa rupusakkia, liljakukkoja. Ne tuhosivat irstailullaan valtavan määrän pontevia kasvustoja. Pellavalilja ei jaksanut avata ensimmäistäkään nuppua, varjoliljat kaatuivat kesken kukinnan ja muutenkin näyttää aika inhalta. Mutta onneksi edes joku jaksaa sinnitellä. 

Kun liljat eivät tänä vuonna jaksa, ruusut ja pionit ovat kukkineet senkin edestä.

Ukonhatut ja ritarinkannukset näyttävät varsin uhkeilta. Samoin leimukukat, ne todella viihtyvät tässä maaperässä. 

Tälle(kään) kellokukalle minulla ei valitettavasti ole nimeä, sievä ja soma on kuitenkin. Uskoakseni kyseessä on Mariankello, tiedä sitten onko.

Tänään piti olla todellinen rankkasadepäivä. Noh, ukkonen jyrähti ohimennessään pari kertaa, vettä on tullut vähän paremmin. Siltikään ihan jokainen kolkka tiluksista ei ole kastunut, ratsastuskenttä pöllyää oikein komeasti. Samoin salavien alla ja kanatarhoissa on aivan kuivaa. Ja aina ponien harjaustuokion päätteeksi hampaissa narskuu hiekka.

Kyllähän sitä ollaan kiitollisia kaikista taivaalta tulleista pisaroista, enemmänkin maa imisi.

Ihmeellinen mäki tämä kyllä on, sateet ja ukkoset kiertää. Sitten kun osuvat ihan kohdilleen, saadaan aivan jumalainen näytelmä. Mikä lie muinaisen Pyhäselän kivisin karikko kyseessä.

Äitienpäiväruusut tulivat helteestä aivan hulluiksi, kumpainenkin kukkii kuin viimeistä kesäpäivää.

Sääennuste lupaa lämmön jatkuvan. Tällä hetkellä kosteusprosentti on 96 % ja ulkona lämpöä +23°.

Ihan kasvihuonelukemissa mennään, joskin kasvihuoneessa on noin +50°. Taidankin ryhtyä yltiöpäisiin koekasvatuksiin mangon, kiiwin ja paraguaion kanssa.

Heinäkuun loppupuoli näyttää varsin lupaavan lämpimältä, ei tarvitse halloja pelätä. Saskatoonin sato kypsyy hirmuisella vauhdilla ja mikäli joku satoa tahtoo, pitää tulla nousuviikolla poimimaan. Muuten räksät vievät kaiken ja käteen jää vain mustapekka ja paljaaksi syödyt pensaat.

Nyt on syytä lähteä huuhtomaan pölyt itsestään, palataan kukkakuvin ihan pian !