Heinäkuu 2018

Kaikkien aikojen heinäkuu ! Kyllä tämä kesä on omalla tavallaan kuitannut edellisten sadekesien ankeuden. Sata vuotta sitten tämä olisi varmasti ollut viimeinen niitti lukuisten katovuosien ketjuun, näin ne nälänhädät ja kansoja koettelevat surkeudet kai syntyvät, ihminen ei pysty kamppailemaan luontoa vastaan.

Jos nyt kuitenkin sivuutan maatalouden, marjantuottajien ja monen muun tahon totiset ongelmat ja kiittelen ihan itsekkäästi hyviä säitä. Talvella sitten maksetaan kohonneita hintoja monessakin kohteessa. Mustikoita ei ole pakkasessa vielä yhtään litraa, metsässä ei kertakaikkiaan ole kuin rutikuivia rupeloita. Mansikat kuivuivat kuumuuteen tai homehtuivat harson alle. Samoin vadelmat. Viinimarjoista näyttää tulevan kelpo sato, ihan liiaksi omiin tarpeisiin ja kirsikat olen jo syönyt.

Tomaatteja tulee paljon. Kurkkusesonki taisi olla jo, kesäkurpitsaa vielä tulee ja chilisatoa vielä odotellaan. Valkosipulia tuli pikkuisen, ei riitä mihinkään.

Peruna on hyvää ja sitä on paljon, taisimme nyt vihdoin löytää hyvän paikan perunamaalle. Enkä voi kyliksi ylistää Afra -lajikkeen makua ja upeutta.

Vettä on kaivossa piisannut kasteluunkin eikä kunta ole ainakaan vielä tiedottanut mistään rajoituksista veden käytölle. Hyvä niin.

Kaikki kukinta lehahti ja kuhahti, nyt mennään jo syysleimuissa. Joka vuosi olen istuttanut syysleimuja tupsun jos toisenkin ja nyt ne sitten kerralla ryöpsähtivät aivan massiiviseen kukintaan.

Päivänliljat ovat tänä vuonna hitaita, mikä lie syynä. Täytyy aivan ajatuksella pohtia mitä siirrän ja minne, voi olla, että syksymmällä aloitan taas yhden uuden kaivoksen, päivänliljoille ja ruusuille.

Koin myös jonkinlaisen kärhöherätyksen ja ajatus vallan villiintyi. Pysyn puuhakkaana tulevinakin vuosina.

Kanalan väestönlaskenta vaikuttaa nyt siltä, että valkoisia kääpiökochin tipuja on viisi, bobtaileja 4 pientä ja toukokuussa kuoriutuneet kukko ja kolme kanasisartaan lisäävät nuppilukua entisestään. Otan kuvia jahka pikkuisen kasvavat. Räikeässä päivänvalossa untuvikot näyttävät hehkuvilta palleroilta. Ja vikkeliäkin penteleen ipanat ovat. Ei vanha jaksa perässä.

Torpan alkuperäisistä hevosvoimista ei ole enää jäljellä yhtään, vuosikerta on vähitellen vaihtunut. Töttistamma tuottaa iloa ja harmaita hiuksia pohojammaalla, Ponimies voi hyvin täällä synnyinseudullaan. Otto ja Kasper asuttavat nyt Hirnakan mäkeä ja etenkin tämä uusin tulokas on sangen suuri persoona survottuna vähänläntään pikkuponin nahkaan. Pilkullinen pirulainen.

Tänään, heinäkuun viimeisenä päivänä Iso-J ja minä lähdimme pitkästä aikaa ihan kahdestaan reissuun. Viime viikon savon keikka ja etenkin sen aikataulut tökkäsivät niin pahasti jo Kuopiossa, että kotiin palattiin ihan samaa kiemuraista tietä kuin aina ennenkin.

Meidän piti poiketa Heinävedellä Valamon luostarissa. Tänään poikettiin. Kovasti on paikka muuttunut siitä kun siellä viimeksi piipahdin, ikää taisi edelliskerralla olla roimat 8 vuotta.

Nyt tallustelin siellä roimasti varttuneempana ja maltoin pikkuisen paremmin jopa keskittyäkin.

Valikoin itselleni matkamuistomyymälässä niin kauan tuohuksen pidikettä ja tuohuksia, että pistivät jo uuden kirkon ovet säppiin. Sinne pitää siis poiketa uudemman kerran ja meinattiin yöpyä siellä sekä osallistua laivaretkelle m/s Sergeillä.

Valamon nettisivut tässä linkissä.

Kiersimme näyttelyt (käspaikka ja metalli-ikonit), ihmettelimme kirkkoaarteita, tutustuimme vanhaan kirkkoon ja luostarin hautausmaalta löytyi useampikin tuttu, tuonilmaisiin siirtyneen nimi ristien laatoista.

Lykkään tähän loppuun joitakin kuvia sekalaisessa järjestyksessä, kohde on hieno ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Piipahdimme pikaisesti myös Lintulan nunnaluostarissa. Siellä oli huomattavasti hiljaisempaa kuin Valamossa. Yhtä kuuma oli molemmissa kohteissa.

Huomisesta alkaa jo elokuu, säiden on ennustettu kylmenevän kymmenellä asteella lähipäivien aikana. Uskoo jos näkee, muuten en.

Pentti Saarikoski

Elina Karjalainen

Tätä kuumaa ja aurikoista heinäkuuta muistan pitkään. Paljon kohtaamisia, haikeita eroamisia, hyvästejä ja iloisiakin hetkiä. Pari lopullista pistettä ja ehkä jokin uuden alku. Aika näyttää.

Annan tilaa elokuulle, olkoon se lempeä päätös hienolle kesälle.