Hui hai Heinäkuuta !

Ihan on maailmanlopun meininkiä nämä nykyiset säät. Tuntuu niin valtavan hassulta katsoa puhelimen sääsovelluksesta kuinka lämpötilat alkavat järjestään kolmosella ja symbolina killottaa keltainen aurinko. Totuus lävähtää kasvoille heti kun nokkansa pistää ovesta ulos, siellä on hikisen nihkeää jo aamuseiskalta.

Onhan se toisaalta semisti ristiriitaista, että näillä säillä viihdyn mieluiten sisätilojen mukavasti ilmastoidussa +19° viileydessä,  kun noin kymmenen kuukautta vuodesta huomaan naukuvani kylmyyttä ja märkyyttä ja pimeyttä.

Tallissakin on mukavan viileää ainakin niin kauan, kun ovet ovat visusti kiinni. Ponit muuten nukkuvat koivet oikosenaan karsinoissaan, osaavat nekin nauttia viileydestä.

Onneksi Torpalla on useampi oma kaivo ja lähdekin tontin nurkalta löytyy. Kukkapenkkejä ja uusimpia istutuksia on joutunut kastelemaan, jopa ruttojuurikasvusto nuupottaa kallella kypärin, niitä ryökäleitä tosin ei kastella, selviytykööt. Kasvihuone, ryytimaa ja kasvilavat saavat huolellista kastelua aamuin illoin.

Turha mainitakaan, että lämmöstä ja kosteudesta riehaantuneet kasvit rehottavat aivan julmetun kokoisina.

Kohta täällä ei kuki enää mikään, kun jopa syysleimut ovat aloittaneet kukintansa. Sitten kun se on ohi, joutuu varmaan istuttamaan kanervia ja krysanteemeja koristeeksi, hullua.

Kuivuus on aiheuttanut myös sen, että salavat pudottavat kiihtyvään tahtiin keltaisia lehtiä, haravoisin jos jaksaisin heilua pihalla yhtään pakollista askelta enempää. Koivut kellastuvat hurjaa tahtia myös ja pihlajassa marjat punertaa. Viinimarjat kypsyvät, samoin karviaiset.

Kattitrion kuulumisista pikaisesti; Oscar hakee jännitystä elämäänsä vilistämällä koipien välistä ulos aina tilaisuuden tullen. Leikkiin kuuluu, että suuri seikkailija pitää etsiä ja kantaa kotiin. Piilo on aina sama ja tuo uuvatti vielä auttaa etsijää naukumalla surkeasti raparperipuskista.

Elmo on poika pullava, lihoi konsulttijengiin liityttyään ja on nyt ankaralla dieetillä.

Felix on tuottanut huolta ja murhetta. Käytiin lihottamassa eläinlääkärin lompsaa mojovan laskun verran. Otettiin kevyt päiväkänni, verikokeet sun muut. Ainoa mikä löytyi oli kaksi elävää korvapunkkia ! 

Jotain Felixillä kuitenkin on murheena. Se on jotenkin arka ja apea, vetäytyy omiin oloihinsa pikkuiseen piiloon eikä tule vaikka kutsutaan. Eilen se vihdoin koki uuden sosiaalisen heräämisen ja tuli tupaan nukkumaan. 

Odotellaan vielä kilpirauhasarvoista tietoa ja pohditaan sitten eläinlääkärin kanssa kuinka asiassa edetään.

Ponimieskin oli piipahtanut klinikalla ja vointi on edelleen hyvä. Oli saanut luvan aloittaa liikunnalliset harjoitukset. 

Mantsuriankärhö

Mitäpä vielä? Tipulaskennan tulos vaihtelee hieman, koska ne mokomat vilistävät sisäverkkojen välistä eivätkä kunnioita väriryhmiä.  Valkoisilla on käsittääkseni neljä valkoista tipua ja kaksi bobtail -väristä. Bobtailmammalla on 2 omanväristään tirppaa ja yksi onneton hautoo aina vaan. Hällä hautomisvietti on kovempi kuin hoivavietti ja kuoriutuneet tiput litistyvät munavuoren alle. Jos siellä nyt ei ala kohta tulla valmista hautomaurakasta, poistan kaikki munat. Onhan se niin surkeaa poistaa kuolleita tipuja munakasan alta.

Kanalan väkeä helle ei haittaa. Ne kaivavat päivä päivältä syvempiä poteroita ja makaavat niissä siivet levällään. Ja onhan kanatarha hyvin varjostettu isojen salavien ansiosta.

Tämmöistä täällä, pakolliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan ihan lomalla.

Ainoa joka tälläkin hetkellä opiskelee on Kasper, hänen oppimääränsä aiheesta 'Asiallinen poni' -ei ole vielä lähellekään valmis. Uusin lempinimi on Mr. Sassypants.

Hauskaa perjantaita !

Kuva: NT