Pyhäillan pikaiset

Vielä jaksaa pionit kukkia. Tämänkään tuoksuvaisen kaunokaisen nimeä en tiedä, passaa hienosti jättikuunliljan viereen.

Pikainen yhteenveto Torpan helteisen viikonlopun kuulumisista, hellepäivät vaativat veronsa ja uusi alkava helleviikko vaatii kunnon yöunia.

Perikunnan nuorin palasi Ilosaarirockista. Oli #kesänparasviikonloppu ja muutenkin ihanaa kuulema. Hän yöpyi kaverinsa luona, aivan liki Laululavaa, joten huoltokäynnit kaverin kotiin olivat helposti toteutettavissa. Minä varoittelin auringonpistoksesta ja muistutin juomaan runsaasti vettä. Kävin hakemassa nuhjuisen ja hikisen naperon kotiin iltayöstä ja ilmeisesti kokemus on ollut huippu. Oi nuoruutta ja intoa!

Perikunnan vanhin mittailee hoitokoiran kanssa Espoon rantoja ja pänttää syksyn yo-kirjoituksiin. Espanja on kirjoituskieli ja sitä siellä siis hiotaan.

Ponimies on täysin oireeton. Ulkoilee pitkää päivää tarhassa, ensin rajatulla alueella ja illan viimeisen tunnin koko alueella, Otto tulee silloin laitumelta kaveriksi. Yhdessä imuroivat rikkaruohoja ja muita maastapuskevia  itusia, tärkeintä on kuitenkin kyhnyttelykaveri. Sydän sulaa niitä kahta katsoessa.
Ensi viikolla -jos hyvin käy, joukkueeseen liittyy pilkkuinen pikkuinen. Alkuviikon ohjelmassa onkin tarhan sähkölankojen uudelleen asennus ja todennäköisesti kolmannen langan virittely. Ei sitten yhtään ärsyttävämpää puuhaa hellepäiviin?

Perhonen selässäni. Tämmöisen lepattajan iltatuuli toi illallispöytään lauantai-iltana. Turha kai erikseen mainita, että ruoka tuli viikonloppuna grillin kautta ja syötitiin ulkona, takapihan Tavernassa?

Ilmeisesti kuumaa hönkää idästä puskeva rintama työntää tänne myös kaikenlaisia harvemmin nähtäviä perhosia. Tämä on pikkuhaapaperhonen, mutta Seniorikansalainen oli nähnyt kanatarhassa jonkun sangen eksoottisen ison lepattajan. Perhostietokannasta ei aivan lyhyellä haulla löytynyt yhtään tuntomerkkeihin sopivaa.

Suurta luksusta on hakea kasvihuoneesta kurkku ja raastaa se tsatsikiin. Samalla reissulla nappaa mukaan salaattitarpeet ja yrtit. Kauaa ei tarvitse odotella omia tomaatteja, pinaattia, herneitä eikä muitakaan antimia. Kasvunkohina on jokseenkin tolkuton.

Nurmikonleikkuu kesti tällä kertaa kaksi päivää, ei sitä kerralla tee hullukaan. Iso-J:n nurmikkograndioosi kasvoi taas pykälän verran, leikkasi meille koivukujan.

Mikäli helteet jatkuvat vielä pitkään, nyt leikattu nurmikko kärventyy eikä kasva mihinkään. Täytyy kohta harkita sadettajaa.

Kanatarhassa hautovat mammat alkavat saada urakkaansa finaaliin. Kaikkiaan viisi kanarouvaa on linnoittautunut haudontapesiin ja ensimmäiset tiput ovat jo ulkona kuorista. Suoritan lähipäivinä jonkinlaisen väestönlaskennan ja koetan saada kanakirjanpidon ajan tasaiseksi.

Kalle (taustalla pullisteleva komistus) sai lisää kaitsettavaa. Omat rouvat lymyävät hautomassa järjettömän isoa munakasaa joten Kalle oli ihan virkaheitto joutomies. Siirsin tähän saakka sisäkanalassa asustaneet teinit (valkoiset kukko ja kana) samaan tarhan. Hetkeä myöhemmin nämä bobtailit olivat livahtaneet mukaan. Minulla oli nuorisoa sisäkanalassa ja kun tämä helle viimein räpsähti ns. tulille, siirsin junnut ulos. Bobtail -kakarat oli tarkoitus ujuttaa toisten bobtailien sekaan. No eiväthän ne siellä pysyneet, mielivät isompien kavereidensa mukaan ja sinne päätyivät.

Loppui Kallelta pulina ja potpotus, nyt tepastelee suurperheen isänä kun kerralla sai kuusi ipanaa. Ja rouvat hautoo lisää.

Ja viimeiseksi kuvaksi aikaisempi kirsikka, nyt sitä marjaa sitten tulee. Toinen, vanhasta mummolasta kuokittu iänvanha kirsikka kypsyttelee marjansa hitaammin. Jännä nähdä ovatko samanmakuisia kuin silloin lapsuudessa. Muutenkin marjasato näyttää lupaavalta. Tyrniä tulee ilmeisesti ihan pakastettavaksi asti ja se on hyvä.

Mukavaa viikon alkua !