Sateessa

Palava rakkaus

Monta ihanan aurinkoista ja lämmintä päivää saatiin kotiintulon kunniaksi.
Tänäänkin oli hieno aamu, mutta heti kahdeksan jälkeen alkoi pilvimassa pakkaantua ja paksuuntua. Sitten se jämähti paikoilleen peittäen auringon ja sinisen taivaan kokonaan. Ja vähän yli.

Sadetta on saatu. Ei mitään raivoisia rankkasateita, tasaisen tylsää ropinaa koko harmaan päivän.
Eipähän tarvitse vedellä kasteluletkuja eikä retuuttaa kannuja. Olisi nimittäin tänään ollut kastelun tarvetta jos aurinkoiset säät olisivat jatkuneet.

Eilen pakkauduttiin iltapäivällä Hopianuoleen ja karautettiin Savonmualle. Mukaan lähti Perikunnan lisäksi Siskolikka ja Äitikulta. Uskaltauduin ihan sinne Mualiman navan kulmalle, piti yhdessä tietyssä kaupassa käydä. Onneksi nuo puhelimen karttasovellukset ovat fiksuja ja opastavat kohteeseen jopa savolaisuuden ytimessä. Äitikulta intoutui toisessa kaupassa sovittelemaan adidaksia ja tepastelee nyt tyytyväisenä uusissa tossuissaan. Ei kuulema kipeydy polvi eikä särje lonkkaa.

Selvittelin meidät ulos kaupungista ja seuraavaksi sukellettiin ikealaisuuteen. Perikunnan Nuorempi tarvitsi uuden petauspatjan ja pari muuta juttua.

Pyörähdettiin pakollinen tsekkauskierros myös hevostarvikemyymälään ja lähdettiin kotimatkalle. Tulihan siinä päivälle pituutta, mutta saatiin mitä tarvittiin.

Kaikki kukassa

Kotiinpalussa kivaa on ollut se, että nähdään kesän paras kukkaloisto. Myöhässä tullut kevät ja kolea kesä ovat hidastaneet kukkien tahtia. Viimeiset pionit kukkivat vielä, nuppujakin on. Niistä ei varmaan ole näiden sateiden jälkeen paljoa jäljellä, kerään huomenna loput surutta kotiin maljakoihin.

Tänä vuonna yllätyksiä on löytynyt valtavasti. En esimerkiksi tiennyt, että meillä on niin valtavan vahva harjaneilikkakattaus. Niitä löytyy aina uusista paikoista ja kaikki eri väreissä. Yhtään en ole itse tänne hankkinut, vanhoja peruja ovat. Toinen ihastus on Palava rakkaus, sitäkin löytyi tänä vuonna aivan uusi esiintymä ja ihan passeliin paikkaan. Luulin ko. paikan olleen ikuisesti menetetty rohtosuopayrtille mutta yllättäen tänä vuonna vanha kunnon saippuakukka hävisi taistelun ja katosi. Tilalle pompahti leimuavan punaiset kukinnot.

Toissatalven jäljiltä kuolleeksi julistettuja perennoja on noussut uudestaan henkiin. Kasvit ovat yllätyksiä täynnä.

Alkukesän kaivokseni ja istutukseni ovat lähteneet hyvin kasvuun. Pikkuisen on joku tuivio ruskistunut A-Katsomossa, pari kuunliljaa samalla osastolla näyttää närkästyneeltä, mutta kaikki muut näyttäisivät voivan hyvin. Kasvaneetkin ovat.

Kanadanruusuissa on elossa 2/3 ja kukkiakin meinaavat, nuppuja on. Ehkä minä sitten pystyn tekemään jonkinlaisen lajimäärityksen. Itoh -pionit ja tämän kesän uudet ruusut näyttävät nekin hyvinvoivilta ja jos säitä riitää, saadaan jokunen kukkanäytekin.

Tänään ihan vaan piipahdin aamulla Hankkijan taimipihalla ja mukaan tarttui kaksi nyyttiä. Oli jotain kampanjakasveja tullut ja minä pääsin ekana apajille. Horina aikaisesta linnusta ei ole ihan turhaa puhetta.

Elokuun lopulla pitää kuokkia muutama kasvi ylös ja kiikuttaa uusiin paikkoihin. Hommaa siis riittää jos vain nyt säitä olisi.

Ensin pitää kuitenkin siivota ja maalata talli ja aidata loppukesän laidunalueet. Paksut pojat pitää saada kotiin, ikävä jo on. Hyvällä laidunlomalla ne epatot ovat olleet, työtä ja lepoa on ollut molemmille sopivassa suhteessa. Otto on osoittanut esteponin elkeitä ja toimii maastossa kuin enkeli. Ponimies on entisellään ja kuulema täysin starttivalmis pikkuisiin kisoihin, kiemurakuvioihin ainakin.

Kanalian asukkaat ovat kasvaneet. Paljonhan niitä helttapäitä on, mutta vain kolme munii. Muut ovat taas lakossa eivätkä nuorimmat vielä ole aloittaneet. Jättikochpariskunta partioi pihalla ja rouva munii jonnekkin jemmaan. Uskon pihaan ilmestyneen siilin iloitsevan apajista ja pitävän tiedon sijainnista visusti omana tietonaan. Nimittäin yhtään munaa tai munankuortakaan ei ole löytynyt, jemman on siis oltava hyvä.

Tällä viikolla meinataan rakentaa yksi uusi ulkotarhan osasto niin, että tukkapäätkin pääsevät ulos.
Kanalakin on siivottava huolella, meinasin kalkkimaalilla hosua hirret vanhassa kanalassa. Uuden kuljetus ei ole vielä sovittu, sitä odotellessa kitostellaan vanhoja paikkoja kuntoon.

Hommaa riittää ja ensi viikolla vielä vähän lisää kun PK:n vanhemmalla alkaa koulu. Nuoremmalla vasta puolen kuun paikkeilla. Lukiokirjojen osto potenssiin kaksi, gnnnnh. IB-linjalla on isolta osalta täysin omat ja erityiset kirjansa, vain muutama viime lukuvuonna ostettu kirja kelpaa.

Näillä mennään viikkoa eteenpäin, toivottavasti huomenna sade taukoaa ja pääsen laidunhommiin.