Kotikaupunki

Liikenneympyrätaidetta

Tänään oli hieno päivä tepastella turistina kotikaupungissa. Meillä on täällä oikea superviikonloppu tapahtumia. On iskelmää ja on poppia, on Parafest ja Elokarelian iso koiranäyttely. Oli Puolustusvoimien konsertti ja kaikenlaista muuta hulinaa,  ennätyssuuret kansainväliset suurmarkkinat tietysti myös. Myyjiäkin 35 eri maasta.

Torin paikalla on kuoppa ja siksi toritoiminnot on hajasijoitettu. Hauskaa tässä on se, että toritoiminnot ovat näillä väliaikaisjärjestelyillä parhaimmillaan. Tavallisilla viikoilla tori ja sen kippolat ja kuppilat ovat Sininen virta -nimisellä kadunpätkällä. Homma toimii ihan älyttömän hyvin ja paikka on todella sopiva. Tiivis ja kompakti. Paljon parempi kuin se lattea ja laaja, tylsä ja tapahtumaköyhä iso, tuulinen aukio. Uudelle torille on paljon painetta olla edeltäjäänsä parempi.

Nyt homma siis toimii. Kansainväliset suurmarkkinat on hajasijoitettu joen varteen, rantapuistoon ja matkustajasatamaan, Pakkahuoneen puistoon ja Rantakadulle. Kaupungintalon ympärillä on kerrankin elämää ja se on hyvä. Olin todella iloinen kun ajelin Suvantosiltaa joen yli, ihmisiä oli paljon liikkeellä.

Voi vain kuvitella miten kivalta tuo ranta näyttää illalla, ravintolalaivat valoineen ja torikojut.

Joenranta etelään, alas joensuuhun asti 

Jokiranta pohjoiseen, oikealle jää Ilosaari (remonttityömaa)

Kaupunki elää ja kehittyy huisaa vauhtia. Ilosaari on vielä pari viikkoa remontissa, siitä tulee hieno vaikka viime keväänä kaupungista kuului valtava poru ja parku, kaatoivat nimittäin remontin alta paljon puita ja mylläsivät rakkaan Ilosaaren aivan mullikolle. Laguuninkin vedet sotkivat.

Kaupunki kasvaa joen vastarannalle, kaupungin kasvuvisiona on aikaansaada symmetrisempi keskusta kahta puolta jokea. Nyt asemanseudulle, itärannalle kaavaillaan kylpylää, matkakeskusta ja tuhansia asuntoja.

On kiva nähdä kaikki tämä kehitys ja etenkin sen vauhti. Mitä enemmän nostokurkia kaupungin siluetissa näkyy, sitä elinvoimaisemmalta näyttää ja tuntuu. Eikä täällä tyhjää tilaa rakenneta, kaikelle on kysyntää. Aiemmin on rakennettu paljon laitakaupungin teollisuusalueelle. Ensimmäinen alkaa olla jo täynnä elämää, nyt rakennetaan itäpuolelle jo uutta.

Kaikkea ei onneksi uudisteta, meillä on ihan hirmu hieno kaupungintalo, Eliel Saarisen luomus:

Kaupungintalo on komea 

Viimeiset vanhat puutalokorttelit on kunnostettu upeiksi keitaiksi keskelle kaupunkia. Taitokortteli on  täällä jo käsite joulumarkkinoineen ja ympärivuotisine toimintoineen. Nyt viimeiset puutalot saavat vihdoin kunnostuksen ja niiden keskelle rakennetaan pilkuntarkalla suunnitelmalla upeita asuintaloja. 

Turha kai sanoa, että a) ne ovat kalliita b) ne myydään 90%:sti ennakkoon. Eikä niistä pelkkiä rikkaiden reservaatteja tule, siellä on seassa Wanhan kulman puoti, Perheentalo ja monta muuta toimijaa. Ilahduttavan monta yksityistä ravintolaakin, ei pelkkää osuuskaupan ketjukuppilaa.

Paljonhan täältä on purettu vanhaa ja hienoa, rakennettu tilalle sutta ja sekundaa. Surkeana esimerkkinä 80-luvulla rakennettu Poliisi- ja oikeustalo on jo homeineen purettu, uusi poliisilinnake on värkätty joen itärannalle, se otetaan käyttöön ihan lähiviikkoina. 

Nyt on myös hurja forssi päällä kehittää pyöräilykeskustaa ja pyöräilybaanoja. Moni katu kavennetaan ja päällystetään punaisella asfaltilla, niillä edetään kevyen liikenteen ehdoilla. Sekin on varmasti ihan mietitty juttu vaikka paikallislehden palstoilla on hurja pulina ja ilma epäilyistä sakena.

Taitokortteli ja Surakan pihaa

Kuvat eivät ole missään loogisessa saati järjellisessä järjestyksessä. Johtuu ihan siitä, että seilattiin rantaa edestakaisin ja näpsin puhelimella kuvia moneen suuntaan. Enkä nyt jaksa niitä veivata sen ihmeemmin kunnon järjestykseen.

Nämä pari kuvaa (alempana) ovat joen itärannalta, Penttilänrannasta. Siellä oli ennen teurastamo, makkaratehdas, tukkuliikkeitä ja kaikkea muuta teollisuutta, mm. saha ja kaiken keskellä ratapiha. Nyt massiiviset maaperän puhdistukset on tehty ja uutta rakennetaan vimmatulla vauhdilla.

Jostain syystä kuvista on jäänyt pois kaupungin korkein kukkula, Tikkamäki sairaala-alueineen. Tuolla taustalla se kuitenkin olisi jos olisin älynnyt kuvata paremmin. Valtavan iso ja kuitenkin ihmisenkokoinen asuinalue tuonne kehittyy. Siellä on myös iso ammatillisen koulutuksen kampusalue.

Yliopisto valtaa alaa kaupungin länsilaidalta, siellä alkaa hirmuinen myllerrys aivan lähiaikoina.

Entinen teurastamon alue, nyk. Penttilä

Penttilänranta 

Tätä kaikkea muutosta ja myllistystä seuratessa on hetkittäin pysähdyttävä muistelemaan menneitä. Olin itse poissa tästä kaupungista parikymmentä vuotta. Siinä ajassa muuttui paljon. Jos lukijakunnassa on vanhoja, poismuuttaneita joensuulaisia, tulkaa nyt kiireesti katsomaan. Kohta ei nimittäin muista eikä tunnista vanhoja paikkoja.

Vauhti ja tahti on hurja. Lännestä päin tultaessa saa olla tarkkana, että hoksaa vanhat kulmat Linnunlahden kohdalla, kohta siellä on muuri asuinkerrostaloja edessä. Idän puolella maisema on kehätien ansiosta muuttunut valtavasti ja uutta rakennetaan niin, että pian ei erota Pyhäselän ja Joensuun vanhoja raja-alueita toisistaan.

Pakkahuoneen katto ja torikojut

Kreikkakin tuli kylään

 

Aiemmin tällä viikolla on tapahtunut kaikenlaista.
Kirjakaupasta kannettiin lukiokirjoja kotiin ja pääsen lempipuuhaani, päällystämään kirjoja. Odotan kuitenkin, että myös Perikunnan nuoremman koulu alkaa ja opettajat vahvistavat kaikki kirjat.

Taloon on myös saapunut yksi uusi läppäri lisää, nykyisin kun lukio-opintoja ei voi suorittaa ilman kannettavaa. Meillä on nyt omenakoneet kaikilla paitsi Iso-J:llä, hänen toimistohuoneensa onkin nykytekniikan museo nokialaisine puhelimineen ja kaikkine windows -vehkeineen. Minä sanoisin kauhukabinetiksi ellen pahemmasta tietäisi...

Siskolikka on saateltu tänään junaan ja lienee jo laskeutunut kotiinsa. Olipa mukava viettää yhdessä kiireetöntä aikaa. Käytiin pari kertaa mustikassa. Saatiin suut ja näpit sinisiksi ja pakkaseen muutama kilo puhdasta marjaa. Eiväthän ne vielä riitä, pakko on ottaa kontaktia torikauppiaisiin nousuviikolla ja kysellä muutamaa laatikkoa.

Jokirantaa

Säät ovat olleet mitä sattuu. On tullut vettä, tuullut ja tottavie on tarjennut pihalla shortseissakin.
Se mitä kovasti ihmetellään on räkättirastaiden kato ja sääskien vähyys. Paarmoja saadaan varmaan ensi viikolla kun hevoset tulevat kotiin.

Sääskien vähyyden selittää ennätysmäinen pääskysten määrä, niitä on monta pesällistä ja välillä saa väistellä ettei osu suoraan poikasten lentoreiteille. Ovat aika huimia ja lentävät mielellään isojen salavien alapuolelta.

Tänään muuten syötiin ekan kerran tälle kesälle Takapihan Tavernassa !

Huomenna mieluisia vieraita ja muuta kivaa, adios taas.