Muistiinpanoja

Tähän alkuun vähän synkempiä sävyjä, viimeaikaiset uutiset meiltä ja maailmalta eivät ole millään tavalla mielialaa kohentaneet ja taivaalta vihmova vesi omalla tavallaan tahdittaa murheenpieksämää mieltä. Aurinko pimeni Barcelonassa ja seuraavassa hetkessä mustuus iski Suomen Turkuun. Maailma on rikki, nyt pitää koota sirpaleet ja jatkaa elämää.

Enempää en tästä sano, mielestäni on sanottu jo liikaakin. Nyt tarvitaan tekoja eikä sanoja. Viisautta päättäjille ja voimia kaikille muille.

Tuo ylläoleva ruusunnuppunen on (muistaakseni) nimeltään Hope for Humanity, kanadanruusujen kestävyyskokeilun testiruusuja. Sopii nimeltään oikein hyvin tähän aikaan jolloin toivoa ei saisi menettää vaikka usko onkin koetuksella. Erityisesti usko ihmisyyteen.

Teen täällä varsinaista kestävyyskoetta, ihan epävirallista mutta sitäkin rankempaa, ruusujen kannalta. Viime syksynä unohdin kolme ruusunreppanaa koirien kustavaksi purkkeihinsa, vähän ennen routaa kaivoin niille hätäpäissäni pienet poterot ja peittelin lehdillä, turpeella ja lannalla. Ihme ja kumma, keväällä niitä punnersi valoa kohti ja nyt on kukittu jo monta viikkoa.

Lajikkeet ovat Hope for Humanity, Aspirin ja (muistaakseni) joku Mrs. Cabot. (Tita, auta!)

Tämä nuppunen onnistui keplottelemaan läpi hyttysverkkojen ja parkui pihamaalla. Ensin kylläkin havahduin kukkapenkkiin eksyneen Oscarin surkeaan ujellukseen, tämä roisto oli jo lyllertänyt kauemmas. Mitähän siitä olisi tullut jos Felix olisi survonut paksun persauksensa aitan kissanluukusta ja törmännyt siellä majaileviin siileihin? Tai naapuruston kissoihin jotka paiskivat ylitöitä ja kuutamokeikkaa myös meidän pihalla kun eräät kuorsaavat saunanlauteilla ja näkevät hiiriä korkeintaan painajaisissaan.

Kissakysymys on juuri nyt vähän akuutti. Nimittäin havahduin siihen, että minä siivoan näiden ronttien sotkuja ja kannan ruokaa niiden pohjattomiin viemäreihin vatsoihin. Eikä kumpikaan katti edes ole minun. Tiedäthän, sillä tietyllä tavalla minun henkilökohtainen kissani? No nyt on sitten olemassa Elmo -niminen killinpentu ihan joutilaana ja uutta kotia vailla. Se olisi justiinsa minun kissani. Mutta koska eräs jarru nimeltä Iso-J on niin pahuksen suppea ja rajoittunut, hän ei minulle edes kissaa suo (tihihhii)... Oi jospa salama iskisi sen miehen päähän vähän järkeä ja suopeutta.

Talli koki vuotuisen kasvojenkohotuksen Perikunnan vanhimman toimesta. Ryönät ja roiskeet on kuurattu pois ja pinnat maalattu. Vielä olisi maalattavaa ennenkuin otetaan kuivikepaalit sisään ja tarjoillaan poneille ensimmäinen iltapuuro sisätiloissa.

Ne ryökäleet ovat olleet kotona jo viikon. Toistaiseksi ovat päivät laitumella ja yöt tarhassa. Totutelkoot kuivaheinään ensin ulkona niin pitkään kun säitä riittää ja sitten otetaan uuden sadon paalit syöttöön ja ponit sisään.

Ponien kotiinpalusta ei irronnut minkäänlaista draamaa. Ne marssivat traileriin kiltisti ja kotona lampsivat laitumeen niinkuin aina ennenkin. Päät alas ja syömään. Ei villejä ilopukkeja, ei niin ensimmäistäkään. Ponimies taisi päästää pitkän pierun.

Laidunreissu oli tehnyt hyvää molemmille, ne nimittäin tekivät töitäkin reissullaan. Eli eivät ihan valtavia silavapalleroita sentään ole.

Toki 24/7 pellossa eläminen näkyi jouhissa ja karvoissa, yksi jos toinen paikka repsotti ja tasainen rapakerros löytyi kummankin nahkasta. Huolella on hankauduttu mutakuoppaan ja kirputettu toisiaan.

Molemmilla helisee takakengät viittä vaille irti joten aivan ykkösluokan akuuttiasia onkin soittaa kengittäjä paikalle. Sitten pestään ja puunataan ja esitellään vähän varusteitakin, töitä pitäisi kumpaisenkin aloitella.

Syksyn urakoista suurin on Oton uuden satulan etsiminen.

Muita juttuja:

Koulut ovat alkaneet ja meillä on jälleen ekaluokkalainenkin. Tämän ekaluokkalaisen aapiset ovatkin aivan uutta kokoluokkaa, englanninkielisiä opuksia. Lukion IB-linja on tässä Torpassa aivan uusi tuttavuus.

Siskolikan pojat kävivät pikavisiitillä mummolassa, tänään kumpikin vaihtoi Suomen sateet Skotlannin vastaaviin, toisella alkoi jo kolmas vuosi, toisella ensimmäinen.

Leffe osui trimmeriin ja kuosi muuttui taas sileäksi. Tässäkin oli asialla Perikunnan vanhin jonka vastuulla alkaa olla Torpan väen ulkomuodon fiksaaminen lähes kokonaan. Vain kampaamopalvelut on (toistaiseksi) ulkoistettu.

Peetulla oli treffit ja seurauksia odotellaan.

Tätä kaikkea ja paljon muuta, tästä se on vaan jatkettava arkea eteenpäin !