Savua, tulta ja muutama pönttö

Il fuoco

Paluumuuttajan suurta hupia, roskien poltto.
Kaikki ne vuodet, jotka olemme tällä tuulisella mäellä asuneet, olemme koonneet risukasaa.

Ja tänään risukasa sai viimeisen voitelun jerrykannusta ja stidin perään. Wuhum sanoi tuli ja leimahti.

Koska risukasa on vuosikertaa ja tähän kurjaan kevääseen vedoten myös märkä, pohjalta ehkä jopa jäinen, se myös savutti.
Kerrankin oli tuuri myötä ja tuuli kaakkoon, pois meiltä, ei suoraan naapurin silmille vaan siitä välistä, tuulitunnelia pitkin pois.

Kaukaa viisaasti en tällännyt pyykkejä narulle enkä jättänyt torpalla ikkunoita auki. Ja palokunnallekin tehtiin ilmoitus, etukäteen.

Naapurin pappa kurvaili fillarilla kaupunkilaisten touhuja vahtimaan ja totesi, että hommahan on hanskassa. No oli oli kun kerrankin valmisteltiin homma huolella.

Nyt kun risuista ja roskista alkaa olla työvoitto, voidaan tuikata jätepuut tuleen. Niitä on jokunen kuutio. Mätiä kuormalavoja ja sen semmoista ällöä törkyä jota ei viitsi lahosienineen viedä puuvarastoon, eikä niiden lämpöarvo ole sen vertaa, että saunanpesäänkään moista sontaa kukaan viitsisi pilkkoa. Eikun roihuun vaan.

Parikymmentä vuotta vanhat heinäpaalitkin voisi hyvin tuikata samaan roihuun.

Palopiällikkö

Onnistuneen polttopuuhastelun jälkeen oli aika siirtyä pönttöpuuhiin.
Kaikki ne täällä asutut vuodet olen mäkättänyt linnunpönttöjen vähyyttä ja niiden vähäisten kurjaa tilaa.

Tällä päivämäärällä sekin asia voidaan kuitata korjatuksi.
Äitikulta värjäsi millälie mustikkamurskalla puuvalmiit pöntöt hienosti sinertäviksi. Muutama kevätaurinkoinen päivä ja ne haalistuvat aivan uskottaviksi. Luulisi kelpaavan asuntopulassa kärvistelevälle västäräkkipariskunnallekin.

Neljä näitä yhteensä on mutta Iso-J ennätti kiidättää yhden jo koivuun kun minä vasta virittelin kameraani osumatarkaksi. Eiväthän nuo nyt mitään designpönttöjä ole eivätkä muotovalioita vallankaan. Kukapa meistä olisi...

Kun en ole birdlifen kurssittama enkä edes aktiivipönttöilijä, piti käyttää ihan maalaisjärkeä. Ai missä? No optimaalisen sijoituspaikan suhteen tietenkin. On huomioitava aurinko, kissat ja pönttöjen asukkaiden elämän seuraaminen.

Päädyimme sijoittamaan pöntöt jos nyt ei suoraan pohjoisen puolelle niin vähintään sinne päin. Ettei päiväaurinko polttaisi munia kokkeliksi, etteivät poikaset nääntyisi kuumassa kopperossa janoon, etteivät kissat pääsisi roplaamaan pöntön elämää ja että pöntön elämää voisi kauempaa vähän kytistääkin.

Kaksi pönttöä pääsivät etupihan koivuihin, yksi riihen pohjoisseinustalle vanhan ja vinoon vinksahtaneen pöntön tilalle ja yksi tallin päätyyn.

Ei puhalla paha tuuli ja on suojaa rakennuksesta. Olisipa hyvä näin.
Jäämme jännityksellä odottamaan kelpaavatko uudet yksiöt kenellekään.

Onnistuneen pönttöoperaation jälkeen alkoikin aivan överiksi mennyt ulkoilmapuuhastelu tuntumaan jäsenissä. Ja kurisemaan vatsassa.
Siispä sauna tulille ja läskit grilliin.

Tallihommien jälkeen oli melko luksusta laahustaa pihasaunaan pesemään savunkatkut pois nahkasta.

Käytiin me Vanhemman Perillisen ja Tamman kanssa pikku lenkilläkin, minä varmistin maasta ja tenava keikkui hevosen selässä. Tamma töhötti tyytyväisenä käppäillessään pellonlaitaa, siitä tulee vielä oiva maastomopo. Ei me mitään mönkijää tarvita, meillähän on kaksi kauralla käyvää nelivetoa tallissa.

Harmillista vain se, että maastoreiteille pitää siirtyä yleisten teiden reunoja pitkin. Harmilliseksi homman tekevät muutamat hevosia pelkäävät lenkkeilijät jotka ovat jo yhden naapurin hevosella liikkumisesta valittaneet.

Olisihan se turvallisempaa kipsutella hevosella jalkakäytävän piennarta pitkin. Kun nuo autoilijat eivät oikein sisäistä hevosvoiman mahtia ja kiihdyttelevät melko törkeästikin. Viis nopeusrajoituksista, meidän kohdalla on liian houkutteleva loiva kurvi jossa kaasuläpykkä imeytyy auton lattiaan kuin itsestään...

Toivottavasti homma pysyy kaikkien kannalta turvallisena eikä yksikään pahoittaisi mieltään turhasta.

Nyt pitkän päivän uurastus, ulkoilu ja aherrus alkavat painaa silmäluomia. Olisi viisasta ja aiheellista asetella raihnas kroppansa vaateriin.

Huomenna käytän Äitikultaa silmäleikkauksen preop -käynnillä ja kauppareissuakin pukkaa. Grillin kitaan uppoaa Vapun aikoihin ällistyttävä määrä kaikenlaista lihaa ja höystettä. Savustuslaatikko olisi kiva mutta ei nyt tähän hätään saatavilla. Muilta osin Vappu tulee torpalle vähällä hösäämisellä.

Päivän bonuksena vielä ensimmäistä kertaa torpalla kukkiva mummolasta tuotu sinivuokko. Se kukkii sittenkin! Sinivuokko, kevään tuoja. Ihana ja kaunis.

Toinen bonus tulee siitä, että Lumppu-Ellikin on turvallisesti torpan seinien sisäpuolella. Paikallistin joustavamoraalisen kissaneidon aitan alta ja sieltähän se jahtimakkaralla houkutellen saatiin tupaan. Kelpasi ruoka ja kelpasi uni, kelpasi myös hiekkalaatikko. On se, poispilattu.

Veli Winstonin bonus meinasi olla kuovi. Raahasi semmoisen eteläpellolta pihaan ja laski sen hetkeksi maahan. Kuovi näytti olleen hengetön. Mutta se hämäsi. Heti kun katti laski irti, se syöksyi kuin sukkula takaisin taivaalle ja kattiparka, maan vanki jäi parkumaan paistinsa perään. Tasan eivät käy nallekarkit edes Winstonille.

Nähdään taas!