Pientä säätöä

Veli Milton näyttää tyyneyden perikuvalta. Minä en. Uusista ihmevoiteista huolimatta huolikurtut senkun lisääntyvät ja harmituksen ryppy otsalla alkaa syventyä presidentillisiin mittoihin.

Arjen pikku pikku yllätykset, mitä ne sitten itse kullakin ikinä ovat, olisi varmasti keveämpi kantaa jos edes sää olisi ihmiskurjan puolella. Mutta ei.

Mikä ihmeen kevät tämä oikein meinaa olla? Harvinaisen hankala ja äärimmäisen turhauttava.
Juuri kun hankien hupeneminen alkoi päästä hupaisiin vauhteihin, tuli lisää lunta. Tuli räntä ja tuli loska. Entisestään märkä maa on nyt yhtä tutisevaa hyytelöä, kurasellaista.

Niin varovasti ei voi pihalla autoa kääntää, etteikö roina ropisisi torpan seiniin saakka. Ja kuka kertoisi sen lähettifirman kuskille, jätkä jurnuttaa mäkeä ylös tunteella. Ja rapa lentää.

Elukoiden tassut 12 kpl ovat kohta ruvella ainaisesta hankaamisesta ja Nasse viettää enemmän aikaa takaeteisessä kuin tuvassa. Siellä on tassujenkuivatteluosasto myös kissoille.

Ja silti rapatassun jälkiä on kaikkialla. Onneksi Iso-J on reissussa sawon pimeillä perämailla eikä näe aivan kaikkea...

Vielä se näidenkin aika koittaa

Tänään lähdemme nuoremman perillisen kanssa kumisaapasostoksille. Ne ovat laskujeni mukaan jo toiset vuoden sisään. Ei sillä että koipi kasvaisi vaan kun nekään peevelin kengät eivät nykyisin kestä mitään. Ainakaan vettä.

Paljon mieluummin minä ostaisin hänelle ne ihanat turkoosit conssin tossut mutta nyt ostetaan kumikengät.

Pientä säätöä on tehtävä myös pukeutumisen suhteen. Juuri kun olin sopeutunut toppaliivien aikaan, pitääkin kiskoa niskaan öljykangasta ja untuvaa, yleensä saman päivän aikana tarvitaan molempia. Ja useampi vaatekerta. Villasukkiahan kukaan hullu ei jemmaa edes kesäksi, ne ovat aivan pakollinen vakiovaruste vanhan torpan asujalle. Mutta kyllä minä jo niin mielelläni pistäisin pipot ja lapaset kirstuun kesän ajaksi.

Märän lapasen hajuun tympääntyy viimeistään huhtikuun viimeisillä viikolla.

Perillisille pitää hommata jo nyt uutta jokasään takkia, yleensä hommaan ne syksyllä, että saan edes hetkeksi sopivat. Nyt entiset ovat hihoista vajaat joten eikun uutta kehiin. Nämä nyt hommatut eivät välttämättä passaa enää syksyllä, venyvät ja viruvat mokomat kakarat kesän aikana ihan mahdottomasti.

Käy kalliiksi tämä kesän odottelu. Ovatkohan viekkaat kaupan keskusliikkeet tehneet jonkin diilin säidensäätäjän kanssa?

Tuossapa muuten perillisistä oivallinen otos. Kuva on vuodelta... ööh 2008? Kuvauspaikka saattoi olla Hotelli Keurusselän poreamme tai sitten se oli joku muu lomareissun levähdyskohde. Itsellä on suunnilleen samanlainen ilme ja asenne juuri nyt.

Parasta tässä viikossa on toistaiseksi ollut tieto siitä, että lätkän mm-kisoja silmällä pitäen torpalla on kaikki valmiina. Mertaranta selostaa meidänkin televiissorissa ja kanavat on viritetty valmiiksi. Enää pitäisi löytää ne sinivalkoiset hurmoslasit, missähän nekin piileksivät?

Muilta osin jatkan tätä mököttämistäni. Minä ja kevät emme ole väleissä. Emme minkäänlaisissa.

Parempia aikoja odotellessa, pärjäillään. Pakkohan se on. Perhana!