keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Päivät päätä käännellessä



Lyhyt ja erilainen hiihtoloma loppui ennen alkuaan ja nyt on taas arki. Se tasainen ja harmaa arki josta pitäisi älytä iloita. Tänään en iloitse. Olkoonkin vaikka miten aurinkoinen ja lämmin kevätpäivä, ihan oikea, kauan odotettu kevätpäivä.

Linnut käyvät jo kiivasta huutokauppaa kesäkiinteistöjen varauksista, pitäisi siivota kaikki tilusten pöntöt. Homma joka vaatii tikapuille kiipeilyä, eli ei kuulu minun työlistalleni.
Hanget vajuvat niin, että suhina kuuluu. Aurinko tosiaan lämmittää, totesin pihalla seistessäni, että se olisi vain ajan kysymys kun ensimmäiset pisamat poksahtavat nenänpäähän. Tarvitaan vain aurinkoa ja pihalla seisoskelua.

Hanki on edelleen kantava ja niin kova, että jopa iltapäivän sohjotunneilla koirat pystyivät juoksemaan siellä kunnon rallia. Minä en sentään lähtenyt hangelle ja taatusti olisinkin humahtanut läpi kantavan kerroksen enkä olisi päässyt eteen enkä taakse. Ylös en ainakaan. Veikkaan, että kukaan ei olisi kuullut huutojani, puhelihan ei luonnollisesti kulje mukanani noilla pikkureissuilla, niillä joilla ne vahingot ja liukastumiset yleensä sattuvat. Äitikulta ei kuule ja Iso-J kuulee mitä haluaa.

Muuhun en tänään ryhtynyt. Kävin ulkona muutaman kerran, siinä se. Kuluuhan se päivä niinkin, että tarkkailee koirien kyykkäämistä ja keräilee lapiolla pahimmat pökäleet pois. Tunnelmat olivat aivan yhtä synkeät ja tympeät kuin keräämäni tuotokset.

Eilen kävin kylän terveyskeskuksessa fysioterapiassa. Suurin osa ajasta meni siihen, että fyssari takoi tietokonettaan joka oli täysin jumissa. Eli ei päässyt lukemaan tietojani tietokannasta. Lopussa sentään tein pari venytystä kyljille ja selälle. Hänellä oli jokin ennennäkemätön mittatikku jolla merkkasi selkääni taivutusten välisiä mittoja. Vaikka selkä on mitä on, se on ihmeen hyvässä tasapainossa kaikesta huolimatta.

Huomisen varaan on laskettu jo paljon enemmän. Pakko on päästä täältä vähäksi aikaa pois, aion ainakin yrittää päästä vähän jumpille, ihan rauhalliselle venyttelytunnille vain. Alkuhan se on sekin.

Aika menee aatelessa, päivät päätä käännellessä.
Toivottavasti sinulla on mielekkäämpää tekemistä, missä lienetkin!




13 kommenttia:

  1. Eteenpäin olet kuitenkin menossa, vaikka se ei siltä tunnu, sillä huominen jumppa kuulostaa hyvältä. Se normimäärä fyssaria ei riitä mihinkään, ainakaan mulla silloin kun sitä sai.

    Ja vasta takkusi sähköinen resepti, ja kotihoidossa ja -palvelussa työntekijöiden aika menee raportoimiseen. Jep. Joku tuottavuushyppelehtii jossain.

    Mikä ei tapa, se v...ttaa, niin se on. Sattuneesta syystä en ole kovin kannustava, kaikki jumissa, kroppa, työ, muutto.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääh, keväällä mielialat ja mielentilat ailahtelevat muutenkin, vielä siihen muutot, krempat ja muut riesat. Hengessä mukana!

      Poista
    2. Pitää kai luottaa siihen, että lopussa, siellä mutkan takana, jonne ei vielä näe, se kiitos seisoo, hyppii ja pomppii ja nostelee puntteja. Niin kuin sinä.

      Mulla ihan selvästi selkä reagoi, siirtelin varastossa olevia täysiä kirjalaatikoita edes takaisin, kun päätin, että kirjoja on vähennettävä. Pakkasin uudestaan ja nostelin niitä n. 20kg painavia laatikoita toistensa päälle kuin 2 kilon jauhosäkkejä, että ne saa aikanaan (prkl pian, kiitos)konttiin. Ei tullut mieleen sellainen sana kuin "disabled" siinä. Tosin piano siirtyy myös ja valurautaiset tulipesät, jos niiksen on.
      OP

      Poista
    3. Huh urakkaa, jätä nyt edes se piano siirtämättä, yksin. Eikä ehkä ole järkevää napata mitään valurautakaminaa kainaloon. Delegoi kylmästi toisille.

      Poista
    4. No kun muuttomiehet valittaa, että "sivistys painaa" .(Sanatarkkka sitaatti. Voi kun se muuttomies olisi tiennyt että juuri silloin kantamassaan laatikossa oli Agatha Christien dekkarit, pokkareina. Mulla oli vähän naurussa pitelemistä.)

      Pianon alla on matto, se luistelee ihan hyvin. Ja tulipesä on vanha juttu. Kuormaliinoilla ja rampeilla sekä vipuvarsilla sekin nousi ja siirtyi, isän (R.I.P) kanssa kahden, mielettömän iso.

      Mut kirjoja ei ole enää kuin 750+.
      Puolet pois.

      OP

      Poista
    5. Hiki tulee ko lukiessa. Oot sie hurja :D

      Poista
  2. Kumma juttu tuo kunnallisen puolen fyssreitten "tekemättömyys". Mulla on oma ihana yksityinen luottofyssari, jonka käsiin luottaisin kaiken, jos mulle joskus kävisi jotain - ja olen sen myös kotona sanonut. Jos meikäläinen tarvitsee kuntoutusta ja/tai fysioterapiaa, enkä itse sitä pysty kommunikoimaan, niin ainoa konsultointiosoite on hänen numeronsa. Kunnalliset saa olla kyllä mukana, mutta sinne jää sängynpohjalle, jos niiden neuvoja noudattaa tai avun varaan jää. Maalaisjärjellä ajateltuna, eikö se kuitenkin olisi kaikkien edun mukaista, ettei siellä sairaala/terveyskeskussängyssä makoiltaisi yhtään enempää, kuin on pakollista ja että sieltä ylöspääsyyn saisi kunnon eväät ja ohjeet sekä avun?

    Olis pitänyt tänäänkin raahautua liikkumaan, en jaksanut - edes hölkälle lähteä. Huomenna sitten, tosin huono omatunto vaivaa liikkumattomuudesta ja vaaka huutaa apua, mutta näytin omalletunnolle pitkät ja farkut vielä menee jalkaan. Mä alan oppia... ei aina ole pakko, jos ei halua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä fyssareissa on eroa. Paras (lue kovakouraisin) ja samalla erikoisin oli sellainen henkilö, jolla itsellään oli reuma, ja hän joutui käyttämään apuvälineitä saadakseen minut venymään - fysioterapiat muistutti sadomasosessioita, mutta sieltä kun lähti oli lihakset ja jänteet spastikolla niin irti, että tuntui, että ne olisi voinut koota lattialta mukaansa.

      Viimeisimmät kokemukset fyssareista on vähän semmoiset, että joo siinä pikkusen avittavat liikkumaan ja silittelevät. Ja paperityö vie entistä enemmän heidän aikaansa, joten ei siinä hirveästi ehdi, jos lämmitella pitää.

      OP

      Poista
    2. On niitä moneen lähtöön, niinkuin on meitä kuntoutettaviakin. Onnellista on kun kemiat kohtaavat ja motivaatiota riittää.

      Poista
  3. Niitä fyssareita on moneen lähtöön, kuten meitä muitakin sukankuluttajia. Huhuna kysely kylille ken olis hyvä/loistava ja sinne sitten. Vaatimuksena hyvä ammattitaito ja ehdoton tuloshakuisuus.

    Ja kyllä - ite kutakin vituttaa säännöllisesti. Aiheet vain vaihtelee. Ja aina ei vaan jaksa. Omissa haaveissa olis päivä ilman murheita tai vaihtoehtoisesti kunnon kalsarikänni. Viimeksi mainittu on joka tapauksessa pois laskuista, joten toivon lasken ensimmäiseen.

    Ja sitten kohti pakkasia - kevät sentään kävi näyttäytymässä hetken!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on niin täyden palvelun kuntosali käytössä, että sieltä löytyy apu kaikkeen vaivaan ja vielä hyvän mielen saa joka käynnillä. Käyn kuukausittaisella käynnillä tk:ssa ja hoidan oman kunto-ohjelman ja kehonhuollon salilla.

      Kevät kävi joo, melkein jo ostin aurinkolasit mutta nuukuus iski. Nyt tuulee ja leijui pari hiutalettakin, ei kiva.

      Poista
  4. Lopulta Wienissä paistaa aurinko, tähän saakka Suomi on napannut mukavammat säät kuuleman mukaan. Kongressi on yli puolen välin, eilen luentoja n. 9 tuntia, vääntelehdin viimeiseesä onkologia-sessiossa kuin mato koulussa. Joskin ruotsalainen onkologi piti erittäin mielwnkiintoisen luennon rintasyövästä. Tämään vielä puolentoista tunnin rutistus...Huomenna sitten ensimmäinen vähän väljempi päivä... Aika on kulunur kuitenkin nopeasti vaikka lähteminen oli takkuista...Venyttelytunti kuullostaa erinomaiselta ja miksi ei pikkuhiljaa vaikka oman tutun salin puolellekin aloittelemaan kevyillä vastuksilla. Fyssarista yritä saada kaikki irti- terveydenhuollon it on tunnettu ongelmistaan ja jäykkyydestään...aika pitäisi käyttää olennaiseen. Lähetän täältä aurinkoa Torpalle! Hugs from Nemppa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, aurinkolähetys tuli perille, paistaa jo toista päivää!
      Kongressi haiskahtaa asiantuntijajargonille joskin aihe on varmasti mielenkiintoinen.

      Venyttelytunti oli ihana. Ja kyllä, meni tunteisiin.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!