sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Sadepäivän aktiviteetteja

Pitihän se arvata, että eilisen shortsikelit vaihtuivat aamupäivän aikana reilusti viileämpään suuntaan. Siispä raappahousut jalkaan ja pihahommiin.

Vatukko siivottiin nokkosista ja muusta ryönästä, Perilliset haravoivat roinat kasoihin, minä tein kuormat ja kuskasin pois. Nuorimmaisen paino riitti (vihdoin) ruohonleikkurin kuskin paikalle (joku istuinlukko) ja kohta hän jo pöristeli ympäri pihaa suu korvissa. Nurmialueet on nyt sliipattu golfversioon ja pienemmät alueet viimeistelty pienemmällä leikkurilla.

Minä siirryin askaroimaan pihapensaiden ja kukkapenkkien pariin, näytti nimittäin pahasti siltä, että syysleimut ja päivänliljat kasvavat varjossa vinoon. Ensiavuksi otin järeät puutarhasakset ja kuritin puskia oikein tunteella.

Jokuhan voi nyt ihan aiheesta kysyä kuka käski istuttaa angervot ja perennat liian liki. En se minä ollut, se oli joku edellinen asukas. Minä kyllä laajensin penkkejä ja istutin reunat täyteen monivuotisia. Angervothan ovat siitä helppokasvuisia kasveja, että rehottavat hoitamatta ja kun saavat lähistölle hevosenpapanoita, ne suorastaan ryöpsähtävät hillittömään kasvuun.

Sakset napsuivat ja angervon valta-asema väistyi. Vielä olisi paljon saksille hommaa, mutta jääköön huomiseen. Tai jollekin muulle päivälle, ensiapu on nyt annettu. Seasta löytyi monta liljaa, kultapallo ja ne leimut.

Tuvan ikkunan alla oleva ruusupuska-perennapenkkiyhdistelmä sai samaa katkaisuhoitoa. Ruusua kurittaessani päätin, että koko räähkä lähtee tänä syksynä muualle, vaikka tulevan uuden hevostarhan aidan luo. Laitan tilalle jotain sopuisampaa kasvia. Onhan se ihan kiva, että ruusu tuoksuu tuvan ikkunan alla, mutta ehkä rosae-suvusta löytyy jotain maltillisempia vaihtoehtoja. Kirjoapteekkarinruusu kituu isompien varjossa, se saa varmasti jäädä.

Korjattiin yksi futispallosta osumaa ottanut sadevesiränni, Iso-J katkoi salavan liian matalalla roikkuvia oksia ja jotain muutakin pientä on tehty.

Nyt voisi vähitellen survoa itsensä joogatrikoisiin, me lähdemme Nuorimmaisen kanssa kohta kaupunkiin venyttelemään. Voi olla, ettei mitään superelastisia sotureita tänään irtoa, mutta jostainhan se on aloitettava.

Kuntosalin puolelle siirryn vähitellen, käyn ensin ottamassa vauhtia aineenvaihduntaan ryhmäliikuntasalin jumpista.

Kuten jossain aiemmin totesin, ns. kevätkireä kuntoni on mystisesti kadonnut. Jotenkin se Hipsaaniassa ilmeisesti lämpölaajentumisen ansiosta pehmeni ja ... noh... laajeni. Vähän niinkuin talipallo plösähtää auringossa.

Ja koska on niin hiton harmaa ja sateinen päivä, en laita kuviakaan. Kameralla on vielä kymmeniä räpsyjä reissusta ja kotipihaa en ole kuvannut vielä yhtään.

Kaikki aikanaan.
Hyväksi lopuksi kaikkein tärkein:

Hyvää syntymäpäivää Rakas Nemppa-Kuomaseni, missä lienetkin!


4 kommenttia:

  1. Kiitos Rakas Kuoma-Ystäväni<3, Nemppa on laskeutunut jälleen kotiin vietettyään laatuaikaa Alfredon ja Violettan traagisen tarinan ja Verdin niin ihanan musiikin parissa Maailman Parhaan Siskon kanssa. Kiitos vielä kerran aamun yllätyksestä. Pikapyrähdykseen mahtui paljon, hyvää ruokaa, rentoa oleilua ja ihania elämyksiä. Nyt kuitenkin Nemppalassa pesukone hurisee, ulkona sataa. Huomenna odottaa kolopallojahti ja harjoittelua sekä aamuinen juoksulenkki. Yritetään löytää aikaa rupatella puhelimessa viimeisimmät kuulumiset. Kummikoiralle paljon tsemppiä Talon Tavoille paluuseen. Yritän löytää kalenterista sopivan raon remmikävelyille. Miss You All:) Hugs from Nemppa P.S Oscarille ja Felixille järkeä päähän ulkoiluun

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa aikataulu joustanut niin olsin hankkiutunut aamiaiselle seuraksi.

      Vielä vähän haetaan talon arkisäätöjä mutta onneksi koulujen alkuun on vielä muutama viikko, ei heti huomisesta lävähdä arki naamalle.

      Näihin muutamaan viikkoon voisi ehkä sommitella tapaamisen, katsotaan miten käy.

      Poista
  2. Angervot innostuvat kovasti, kun saivat saksista :D Edessä on vuodesta toiseen toistuva kuritus, jossa kuulut häviäjiin lopulta.

    Myös täällä on kitkeminen ollut päivän sana. Olisikin sievää pinsettiotteella nyppimistä, mutta kun niihin vesiheinäntureisiin iskee juuresta repimällä niin saa koko neliön kerralla kouriinsa. Ei mitään pientä piiperrystä! Mutta jälkeä syntyy kieltämättä.

    Loivaa laskeutumista arkeen sinne Karjalan suuntaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä on hakattu ja harvennettu nyt kuusi vuotta... pysyy aika hyvin kuosissa mutta vaatii järeitä välineitä joka toinen vuosi. Ihan kivasti se tuossa Torpan edessä estää suoraa näköyhteyttä tieltä portaille.

      Kyllä tästä vähitellen arkeen asetutaan.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!