Kesäkeitolla

Perinteinen Puerto Banuksen rantakävely on tehty, tarjottiin Naperoille vähän silmäkarkkia upeiden autojen ja jahtien muodossa eikä kauppojenkaan tarjontaa voi laimeaksi moittia. Puerto Banus on rikkaiden hiekkalaatikko ja me tavikset poistumme sieltä takaisin tavalliseen elämäämme. Ihan hyvä näin.

Mukava oli kuitenkin istahtaa jo tutuksi tulleen Astral Cocktail Bar -laivan penkeille ja nautiskella kesän ökyimmät drinkit. Tarjolla olisi ollut 28 €:n alkoholittomia drinkkejä ja mm. kolmelle hengelle rakennettu yhteismalja, hintaa hitua vaille satanen per pytty. Semmoisia ryystäneellä porukalla näytti ja kuului olevan todella hauskaa, maljan pohjalla piileskelleellä rommipohjalla saattoi olla jotain vaikutusta asiaan.

Meidän tiimin väkevin anti tuli minulle, kuvassa näkyvän Blanco di veranon muodossa. Valkoviiniä pitkänä. Nuoriso tilasi pöydän näyttävimmät juomat, niistä ei hedelmiä puuttunut ja makukin oli kuulema taivaallinen, arvostan sitä, että alkoholittomat drinkit olivat todella hienoja ja huolella rakennettuja.

Mukava kesäperinne jatkui eikä päivässä ollut muutenkaan moittimista.

Tepasteltiin tovi Puerto Banuksen käsityöläismarkkinoilla. Kivaa ja kaunista, kekseliästä ja piirun verran fiinimpää. Tuolla ei piraattiroinaa myydä.

Elämä jatkuu, eilen saateltiin Naperot yölennolle ja kotia kohti. Tänään vuorossa uusia juttuja ja varmaan ihan tavallista torstaista arki-iltaa kotosalla. 

Hasta pronto!

Ansaittua

Así es la vida

Napero

Kiirettähän se pitää, lomallakin. Onneksi on ns. positiivista kiirettä. Hirveesti kivaa tekemistä ja käyntikohdetta. Tavallaan aikaa on paljon ja tavallaan tosi vähän. Etenkin kun kummipojan reissu tänne kääntyi jo loppusuoralle ja heille tahtoisi näyttää vähän kaikkea. Edes ne valikoidut helmet yltäkylläisestä Andalusian nähtävyyksien aarrearkusta.

Mietin hiljaa mielessäni, että hevospainotteiset jutut säästämme kevääseen, siihen jaksoon kun Perikunnan vanhempi on täällä opiskelijavaihdossa. Sitten käydään Jerezissä katsomassa ratsastustaidetta ja syyntätään Sunshine Tour alusta loppuun, ihan kotikulmilla kun sekin on. Meillä on täällä silloin aivan superhyvä opas AAA-passeineen joten päästään varmasti ottipaikoille katsomaan ja oppimaan.

Kuluneella viikolla pyörähdettiin Rondassa, se on aina yhtä kiva kohde. Meille sattui toinen viikon pilvisistä päivistä ja lämmöt kuin tilauksesta sopivat +24, hyvällä tuulenvireellä tuuletettuina. Ensimmäinen Rondan kierros jolloin en nyykähtänyt ensimmäiseen varjoon huilaamaan.

Pyörähdettiin myös Antennivuorella, Mijas Pueblossa ja Benalmadena Pueblossa. Kivoja paikkoja kaikki, semmoisia kerran kesässä tsekattavia.

Haahka poistuu maisemasta

Talveksi aurinkoa

Palasia muistoksi

Nämä värit

Minä en ikinä väsy tähän värimaailmaan. Siitä niin haluaa tuoda palasen kotiin. Olkoon sitten pikkuruinen jääkaappimagneetti kerrallaan. Torpan tupa säilyy ennallaan perinneväreissä mutta mieli kaipaa tätä kirkasta valoa ja vahvoja ja kuitenkin luonnollisia sävyjä. Onneksi edes kerran vuodessa pääsee tänne väriterapiaan. Tuskin maltan odottaa ensi kevään kukkaloistoa Mijasin kukkuloilla, silloin saa Canuuna laulaa.

Puutarhahommat alkavat olla tältä kesältä pulkassa. Viimeiseksi saksien hampaista sai osumaa Bougainvillea, tuo vauhkona versova hulluyrtti. Kaikki rännin yli pyrkineet versot pätkittiin ja pidettin vanhoja sidontaköysiä ohjemittoina. Kun tuon kasvuenergian saisi suunnattua kaariportin yli, olisi suunta oikea.

Monta metriä sitä hakkuujätettä kertyi ja silti jäi näyttävä ja nätti kasvusto. Olen tuota alapihaa parkkipaikan vierestä mielessäni fiksaillut ja edullisin vaihtoehto olisi viherrakentaminen. Mikäli lupa heltiää, kuokin keväällä muurin reunaan kelpo kaivannon muurimuratille. Sopivin välein laitetaan aidaksi ruukkuja joista voisi kasvaa jotain värikkäämpää. Ja ruukuilla tarkoitan semmoisia oikeasti isoja pyttyjä, niitä tuolla puutarhamyymälöissä kyllä piisaa. Yksi erityisen upea kohde on käyntitoiveissa, Guzmanin puutarha Alhaurin de la Torressa.  Veikkaan että sen käynnin jälkeen on runsaudenpula ideoiden suhteen.

Harvennusleikkaus

Lauantaiana istahdin Perikunnan Vanhemman kanssa kynsistudioon. Puolessa tunnissa loihtivat nätit ranskalaiset manikyyrit kestolakkauksella ja käpälät niin nättinä taas. Hintakaan ei ollut paha, käydään toistekin ennen kotiinlähtöä.

Mukava oli nähdä, että paikan omistava/vastaava (?) mieshenkilö ei tullutkaan vain kassaa laskemaan vaan hoiti itse yhden hieman haasteellisemmaksi osoittautuneen asiakkaan ja päästi tytöt kahville.

Mintissä

Pulu kalassa?

Mijas Pueblo

Että ei tässä vieläkään oloja valitella. Tiedän, että ensi talvena hiki virtaa spinningtyrmässä ja varmaan jotain punttejakin pitäisi liikutella jotta kaikki tämä kertynyt elämänilokilosto saadaan kuivateltua vähemmäksi. Nyt en niitä mieti vaan ihan valtoimenaan vyöryn rantatuoliin, mereen ja rantabaariin. Ja vetelehdin pokkari käpälässä koti-iltoina.

Loma se on maalaisillakin, edes yhden kuukauden verran. Muu aika pidetään maaseutua asuttuna ja kikyssä rimpuillaan sen minkä pienyrittäjän rahkeista riittää.

Tässä vielä iltavenyttelyt parvekkeelta, Rusina on sulava.

Hasta luego!

Isommat kuviot

Kukkulat länteen (kuva M.W)

Auringonlasku oli hieno, etenkin tiistaina ja kummipojan kuvaamana. Hirmuisen kiva oli saada Napero ja Tyttöystävä illalliselle tänne mummolamäelle. Aiemmin päivällä sain tuta lämpöhalvauksen äkäisen version, onneksi iltaan mennessä selvisin. Siksi tuolle auringonlaskulle melkein hurrasin.

Kävi nimittäin niin, että kipitin turhan kiivaasti, turhan vähällä nesteytyksellä alas kaupunkiin. Auto piti hakea huolto/katsastuskeikalta pois ja jatkaa matkaa siitä eteenpäin, torin kautta uusiin seikkailuihin. Kun vihdoin pääsin autoon, lähti tunto käsistä ja jaloista eikä hien virtaamiseen auton serlarulla riittänyt. Sitten lähti taju ja kun se palasi, tuli paha elämä. Onneksi oli muovipussi matkassa ja osuin uudellensijoittamaan aamiaiseni. Paha elämä jatkui ja torin sijasta päädyin takaisin kämpille pimennettyyn, viilennettyyn makuuhuoneeseen kylmä rätti otsalla makaamaan. Olin aivan jääkylmä ja valuin kylmää hikeä, sen verran mitä kropasta enää irtosi. Hampaat kalisten ryystin maratoonarigeeliä ja lopulta nukahdinkin hetkeksi.

Kun siitä tokenin, googlettelin lääkitystä ja oireita ja huomasin, että eräs kiistanalainen pilleri dosetissani saattaa altistaa lämpöhalvaukselle. No saattaa ja saattaa, kyllä se sen teki. Olinhan napannut pillerin noin tunti ennen hellehölkälle lähtöä. Tästä pilleristä yritän kovasti jo vieroittautua, entisen pilleri per päivä sijasta otan vain parillisina päivinä ja yritän hilata ottoaikaa aina vaan myöhemmäksi. Seuraava askel on pariton päivä. 

Illalla olo oli hyvä ja saatiin Napero ja Tyttis kyläilemään. Ilta oli kiva ja istuttiin antaumuksella yli puolen yön. 

Aamusta etupihalla jo kalkatti, vanha kunnon Paimen siellä mekasti laumoineen.

Paimenäijä

Katras on pienentynyt vuosi vuodelta, nyt oli ennätyspienellä porukalla liikkeellä. Taitaa ukolla jo ikä painaa, oli nimittäin ennennäkemätön apupoika mukana ja vain kolme koiraa.  Ennen hurttia oli vähintään viisi ja laumakin kolme kertaa isompi. Mukava oli silti seurata aamukahvin aikana tätä näytelmää jossa ensin tuli ukko ja pari päkättiä mäkeä alas. Sitten tuli joku äänekkäämpää kelloa kantava kellokas joukkioineen alas, muutama koira ohjasi. Loppukatras tuli kun joutui ja viimeisenä könysi toinen äijä koirineen.

Kävivät vain kääntymässä tuossa mutkassa ja lähtivät takaisin ylämäkeen. Ennen ovat rynnineet puskista läpi alas kylälle asti ja siitä ties minne. Voihan se olla, että ovat jo aiemmin käyneet syömässä rännin tyhjäksi ja nyt hakivat vain maistiaisia.

No, mekin lähdettiin tyttöporukalla alamäkeen. Iso-J jäi sopottamaan rukouksiaan kun käänsin volkkarin nokan rinteeseen. Naapuri oli sopivasti poistunut tieltä, joten minun ei tarvinnut peruuttaa tuota ränniä alas, sain ajella herraskaisesti nokka edellä. Huomatkaa, että tuolla keskellä näkyvän keltaisen muurin kohdalla pitää kääntyä erittäin jyrkästi vasemmalle, alamäkeen. Semmoinen neulansilmä. Kadun yhteinen kissa, Rusina hiippaili reitillä,  mutta älysi onneksi loikata naapurin portista turvaan. Huomasi kattiparka, että nyt on ihan uusi kuski kadulla. Ja loikkasi turvaan.

Meillä oli suuntana naapurin portin sijasta Marbella.

Antaa mennä kun on alamäki vaan!

Kuolemankurvi

Kohteessa

Ostosparatiisiin, La Canadaan päästiin oikein sukkelasti ja nätisti. Sain parkkipaikan melkein pääoven edestä, suoritus johon välttämättä edes onnekkain Hannu Hanhi ei ekalla kerralla pysty.

Melkoisen reteästi askellettiin sisään ja mieli teki kätellä vartijat, olinhan ylittänyt taas yhden henkisen rajan ja siirtynyt isompiin ympyröihin kun kurvailin ensimmäiset kilometrini Hipsaanian maaperällä. Silloin kun ajelin Napolin ja Rooman ja erityisesti Sorrento-Positano alueen teitä, olin perheetön ja sillä tavoin huoleton, autokaan ei ollut perheen. Nyt oli vähän enemmän suorituspainetta ja vastuu isolla V:llä painaa äiti-ihmisen sydäntä paljon. Kaikki sujui kuitenkin nätisti.

Kun vielä sattui ostohousut jalkaan, sain hoidettua monta 'joskus sitten parempana aikana' -ostosta. 

Perikuntakin sai monta rastia ostoslistoihinsa, joka vuosi järkevämpää hankintaa. Nyt matkaan tarttui lenkkaria ja tennaria ja muuta vuoden aikana tarpeelliseksi tiedettyä asiaa. Kun vielä huomioidaan massiiset alennusmyynnit, voidaan katsoa kierroksen ollen superhyvän.

Tyttöjuttui

Ahkeruuskahvit

Kotiinlähtöä varten kuitattiin rohkaisuryypyksi Ahkeruusakahvit (isävainaan lempisanontoja) ja todettiin, että tähän Amorinoon pitää tulla uudelleen. Niin hyvä kahvi, niin houkuttava jäätelö- ja kakkuvalikoima, varsin järkevään hintaan.

Käytiin vielä kierroksella huonekalukaupassa, melkein kannettiin mukaan ihana lintutuoli. Olisi siellä ollut myös pihakalusteet aurinkopeteineen kaikkineen, mutta eipä nyt lähdetä touhuamaan. Tuoli on kyllä upea.

Kikkailin volkkarin läpi kahden kiivaan liikenneympyrän aina moottoritielle saakka. Pikkuisen kaipasin kytkimen käryssä oman Hopianuoleni mäkilähtöavustajaa mutta kaikesta selvittiin. Näköjään hyvään tottuu ja nöyryyttä ihmisessä ei ole koskaan liikaa. Volkkari ei kuitenkaan sammunut yhteenkään rinteeseen eikä kukaan edes töötännyt meille tai puinut nyrkkiä eikä edes nähty keskisormia. 

Kotimatkan lasettelin jo melkein rutiinilla ja viimeiset neulansilmäjyrkänteetkin tultiin ylös hienosti. Iso-J:llä oli ihmeen kiire autonpesuun, tarkasti kaikki puskurit ja pellit naarmujen varalta. Niitä ei ollut, pisteet ropisivat Armon laariin, ähäkutti.

Rinta kaarella tepastelin loppuillan, nyt vielä viimeiset röyhistelyt ja sitten unille. Huomenna viedään Team Napero Rondaan. 

Hasta pronto!

Melkein...

PeeÄäs:

ja se soi: https://www.youtube.com/watch?v=FwjFIJ6lD9U

Shakira: Me enamor (behind the scenes)

Savotassa

Paineessa

Enpä olisi tätäkään päivää uskonut näkeväni.
Ihan pantiin karjalan likka pystymetsästä harventamaan yhden sitruunapuun kokoinen pihasavotta. Harjoittelin takapihan muurinvälyksen orjantappuralla (riivin ranteet auki, kirjaimellisesti) ja tänään pienillä oksasaksilla varustautuneena lähestyin sitruunapuuta.

En minä siihen muuten olisi kajonnut, mutta hirmuisen täyteen versonut pikkupuu alkoi homehtua sisältä päin. Hedelmät kypsyivät varjossa huonosti ja kukkaterttu peittyi valkeaan 'homeharsoon'. Päättelin, että puun sisäinen ilmastointi on tukossa ja versoja pitää vähentää. Etenkin kun isoin osa näytti olevan pelkkiä 'vesioksia', niitä joutavia versoja joista ei ikäpäivänä heru muuta kuin isoja lehtiä.

Yksi tärkeä tavoite oli raivata puun alunen niin auki, että ruohonleikkurilla pääsisi tuskitta tuikkaamaan ympäri. Naapurikasvina rehottaa hillittömällä kasvulla huonekasvina tuttu rahapuu. Se saa vettä ilmastointilaitteen poistoputkesta ja osansa pihan kastelujärjestelmästäkin. Rahapuuta ilmastoitiin eilen. Sekin oli osittain homeessa sieltä mihin kasteluvesi töhöttää ja mihin läpiveto ei käy. Koska tukossa.

Alkujäykistelyiden jälkeen alkoivat sakset louskuttaa tarmokkaammin ja rohkeammin. Lajittelin hedelmät kahteen läjään, basuraan (biojäte) ja kypsytettäviin. Lopputuloksena oli reilu kymmenen kiloa potentiaalisia limoncellositruunoita likööriä ja kyökkikäyttöä varten, toinen mokoma keskenkasvuisia tai muuten ruppanoita päätyi roskapussin kyydissä biojätteeseen.
Puuhun jäi kypsymään valoon ja tilaan vielä toinen mokoma.

Loppujen lopuksi oli pakko nakata sakset pois ja lopettaa homma kun vielä ehti ja puuhun jäi oksia. En siis vielä aloittanut typistämään Bonsaipuuta.

Tein myös löydön, en tiedä mikä tuo köynnöstävä kasvi on, kukinnon muoto puhuisi passifloran puolesta mutta ne kärsimyskukat jotka meillä on joskus ollut, eivät muistaakseni ole olleet köynnöksiä. Laitan varmaan kyselyn paikalliseen FB-ryhmään ja toivon saavani tunnistusapua. Hassun hedelmänkin oli ryökäle kasvattanut:

Jos joku lukija tietää mikä tämä sydämenmuotoisin lehdin kasvava siro köynnös on, kertokoon oitis. Jätin sen sijoilleen kun en tiennyt mistä yrtistä on kyse. Helppo on nyppiä pois jos ihan riesaksi paljastuu.

Lakaisun ja roskien poisviennin jälkeen olin ihan tyytyväinen. Jos ja kun tein törkeitä leikkausvirheitä, ne varmasti korjaantuvat nopeasti, täällä kaikki kasvaa kiihkeästi ja vahvasti. Eivät ne hedelmät ainakaan tänä kesänä homehdu enempää.

Savotassa tuli lämmin vaikka muuten onkin ollut aika viileää. Tai siis no... viileää ja viileää. Aurinko kyllä toimii ihan hyvin ja lämmittää, mutta joku outo tuulensuunta on tehnyt päivistä varsin raikkaita.

Muilta osin pihahommat alkavat olla tehtynä. Huomenna leikon ruusuja ja kitostelen köynnösruusut aitaan kiinni, toivoisin niiden kasvavan eteen ja ylös, ei alas. Lannoitteet saivat jo tänään.

Hirveen kiva päivä, aamulla viedään auto katsastusta varten laittoon ja sitten ollaankin sormet ja varpaat ristissä. Kummipoika tulee huomenna tänne lomalle ja muutakin mukavaa luvassa, odotettavissa kelpo maanantai.

Hasta luego!

Hipsaania

Tämmöistä Hipsaania-analyysiä vuonna 1821

Pikainen päivitys.

Aurinko on tallella mutta oudon viileä tuuli puhaltaa jostain Atlantin suunnalta. 

Käräytin vatsanahkani eilen rantsussa, napa onkin lähinnä aurinkoa joten rasvata saa ahkerasti. Dieetti alkaa syksyllä.

On tavattu serkkuja ja sukulaisia, syöty hyvin ja nautittu elämästä.

Tänään vuorossa kampaaja, Ikeareissu ja ihan vaan rento koti-ilta pokkarin parissa.

Huomasin, että täällä on vähemmän turisteja kuin aiempina vuosina. Todennäköisesti tämä on joku väliviikko ennen heinäkuun sesonkia ja elokuun megasesonkia. On vaan niin outoa kun rantapaseolta saa parkkipaikan melkein helposti ja rannalla on enemmän tyhjiä patjoja kuin täysiä. Ravintoloissa on väljää ja kauppakeskukset kumisevat tyhjyyttään. Omituista.

Nyt pitää mennä, morienttes!

Lomalla viimeinkin (voin ottaa iisimmin)

Muovigourmetia

Päällä pilvien

Harvennushakkuuta tiedossa

Aivot lomalle

Buenas dias!
Olemme saapuneet hyvässä järjestyksessä tänne Pacosin mäelle ja kaikki on oikein mainiosti. Laitan tähän muistiin viimeisen vuorokauden käänteitä, enempää ei nyt oikein jaksa vääntää.
Kunhan saadaan muutama pakollinen homma hoidettua, voidaan kääntää kokonaan loma-asetuksille ja seuraavat viikot (viisi, kehehehe) elellään astetta rennompaa elämää.

Kanadan kunniavieraat tulivat ja päätyivät kyydissämme Espooseen. Oli niin kiva kun heidät meille saimme, kiitos kaikesta.

Juhlat on juhlittu ja kivaa oli. Rentoa ja mukavaa, vailla pönötystä. Päivänsankarin täysiä kymmeniä ei kukaan uskoisi, täyttä terästä vailla ruostetta.

Mökillä paleltiin kaksi päivää (ja yötä) ja tsempattiin sateessa ja kovassa tuulessa toisiamme paremman huomisen varmuudesta.

Iso-J:n auto jätettiin ilman kyyneleisiä jäähyväisiä autokaupan omaisuudeksi, uusi on kuulema Antwerpenissä matkalla Suomeen.

Kenttäkiemuroista selvittiin rutiinilla ja sujuvasti. Kone lähti melkein ajallaan. Lento sujui nätisti ja eväät olivat taattua ylihintaista muovipussisapuskaa. Tilaamani antipastolautanen oli kaikesta nihkeydestään huolimatta yllättävän maistuva. Viiniäkään en sylkenyt pois, oli aivan liian kallista siihen.

Tavarat löytyivät hihnalta ja taksi toi kotiin.

Syötiin lähiravintolassa myöhäinen iltapala ja jatkettiin taloksi käymistä.

Rusina tuli rääkymään nälkäänsä ja sai ruokaa.

Ensimmäinen kauppareissu sai taas kerran hymyn maksajan kasvoille, se on aina riemu kun ostaa perustarvikkeet ja vähän ekstraa ja saa vielä vaihtorahaakin.

Itsepuristettu appelsiinimehu ON aina yhtä hyvää.

Iso-J on pessyt Saharan hiekat ja pölyt pois pihalta ja parvekkeelta, kalusteilta ja laatoilta.

Ja kyllä, aurinko on yhä olemassa!

Kotonakin kuulema kaikki hyvin, Peetu nauttii Jumppa-Annelin masuvahtina ja hevoset leveilevät jättimäisellä laitumellaan rajanaapureille. Leffen edesottamuksista en vielä ole saanut raporttia.

Oikeastaan juuri nyt minulla ei ole mitään lisättävää.
Hasta luego!

🙋

Juhannus 2017

Puhelin on punainen. Se on kaunis ja siinä on riittävästi muistia. Osa hinnasta menee hiv-tutkimukseen. Homma kunnossa.

Ponit kuskattiin tänään kesäleiritykseen. Ne menivät ensin tarkkailuun pihatarhaan (jumalattoman kokoinen mäkitarha) ja siitä sitten siirtyvät metsälaitumeen ruunaporukkaan. Jos eivät sopeudu, saavat oman lohkon. Homma kunnossa.

Pääsin istumaan auton sikaosastolle eli takimmaiselle penkkiriville. Kerrankin oli auton koko penkkikapasiteetti käytössä. Auto lähtee vaihtoon parin palvelusvuoden ja 108000 kilometrin jälkeen. Sekin homma kunnossa. 

Torpalla Kunniavieraat pääsivät pihahommiin. Kitkemissormia kuulema syyhytti ja meiltä löytyy siihen vaivaan työmaata. Kyytiä saivat vuohenputket ja muut roinat. Julmasti levinnyt kanadanvuokko koki massiivisen harvennuksen, samoin kävi parille muulle turhan elinvoimaiselle kasville, värikurjenpolvi on yksi kurituksen kohteista.

Nyt näyttää paljon paremmalle. Homma kunnossa.

Pihapuuhien lomassa syötiin hyvin, ruoka kulki grilliparilan kautta ja maistui kaikille. Ruuan jälkeen pihaurakointi jatkui. Pikkuisen maisema muuttui ja silmä haki turhaan hevosia horisontista.

Nyt on oikeastaan ihan järkevä aika hankkiutua yöpuulle, huomenna pitäisi pakata ja hoitaa loput rästiasiat ennenkuin siirrytään etelän suuntaan.

Tältä päivältä homma kunnossa.

Leppoisaa Juhannusyötä!

Kesä on parasta aikaa

Sotku-Potta

Vaikka maailmalta kantautuu uutisvirrassa aina vaan surkeampia uutisia, yksi asia on varma. Kesä on parasta aikaa. Joka päivä jokin uusi tuoksu tai kukka tai lehti tunkee tajuntaan ja vie ainakin hetkeksi ajatukset pois kiireistä ja murheista. Mansikkakin kukkii jo hienosti, ajatus kesän ensimmäisistä oman maan mansikoista on suloinen. Mieluisampi se on kuin tieto siitä, että kesän muotiasuste ei olekaan vyölaukku vaan pommivyö tai räjähdereppu.

Tänään sain tietää, että Kummipoika sai ajokortin, onnea napero!

Yö on nyt Pohjolassa valoisimmillaan ja toivottavasti lämpeneekin. Meillä yöt pimenevät ja päivät lämpenevät konkreettisesti viimeistään vajaan viikon kuluttua, toivottavasti täällä Suomessakin edes lämpenee.

Tänään oli koleampaa kuin pitkiin aikoihin, mutta ei tainnut sataa isommin. Ainakin meillä pysyi tontti kuivana ihan koko päivän ja lähipäivinä askaroitavien hommien kärkeen kiiruhtikin kasteluletkujen vetäminen maisemaan niin, etteivät vaivalla maahankuokitut taimet vallan kuivetu ja ettei Seniorikansalaisen kesä tärväänny kastelukannujen kantamiseen.

Hevosten suihkupaikaksi on tullut pihan pihlajien alusta tallirakennuksen nurkalla. Siinä on hyvä suihkutella työssä hionnut poni puhtaaksi ja päästää sitten kiiltävin karvoin laitumeen. Katso ylin kuva miltä juuri pesty poni näyttää.

Huomenna on kiva päivä, kesän kunniavieraat istuvat nyt lentokoneessa ja ylittävät yön aikana mm. Grönlannin eteläkärjen. Välilasku on Reykjavikissa ja Suomen maaperälle lento saapuu aamulla. Iltapäivällä haetaan rautatieasemalta. Niin jotta Tervetuloa Suomeen ja meille !

Leffe ja Peetu odottavat myös innolla uusia tuttuja, kumpainenkin suittuna ja kammattuna. Leif kävi parturissa eilen, Peetu tänään. Vielä kun saan ajan Nasselle, on koiratrio taas edustuskelpoinen. Ponimies on aina. Hällä on kesäkarva teflonia, ei tartu lika eikä muta vaikka miten hankautuisi märässä mullassa.

Ja valehtelisin jos väittäisin, ettei huomenna loppuva puhelinkurjuus (vanhan Nokian retrohypetystä en todellakaan ymmärrä) ilahduta. Toivotaan nyt, että rahtirekassa riittää diiseliä ja kuljetus saapuu ajoissa.

Nyt avaan makuuhuoneen ikkunan ja annan yölaulajien hoitaa tuutulaulut. Moikka.

Viikonlopun askelmerkeistä

Joo, aasinsilta Oton tahtiin.
Viikonloppu alkaa olla ohi, kohta siirrytään maanantaihin. Iso-J pötköttelee sairaalanmäellä tarkkailussa, ei onneksi mitään hirmuista mutta tutkimisen arvoista kuitenkin. Hyvä kun tutkitaan nyt eikä tarvitse arvailla kotona.

Viikonloppuun mahtui niin hikihellettä kuin vesisadettakin. Ei sentään tulta eikä tulikiveä eikä ukkosta, lunta, räntää tai rakeita. Kirsikka varistelee pikku hiljaa terälehtiään ja onhan se kaunista katsella ikiomaa hanamia.

Edellinen postaus taisi päättyä lauantaisaunaan. Kuokin kaivoksella rivakan iltaurakan ja tänään oli kiva palata työmaalle kun ensimmäinen urakka oli raahata kaikki istutukseen kaavaillut ruukut ja purkit asemiin. Paikalle kuskattiin toki kärryllinen lantaa, turvepaaleja, multasäkkejä ja uskollinen pistolapioni ynnä rautahara. Perikunnan vanhin tarjoutui vapaaehtoisena avuksi, hänellä nimittäin on melko ilmiömäinen avaruudellinen hahmotuskyky ja kyky nähdä kokonaisuuksia.

Homma joutui.
Tehtiin urakka osissa jakamalla alue (se vapaasti hoiperteleva kaivos) pätkiin. Kunnostettiin maaperä ja kuopattiin taimet. Välillä satoi, välillä piti seurata ruunaduon edesottamuksia ja sitten taas istutetiin. Tai siis Pv heilui lapion kanssa ja minä könysin istuttamassa.

Keskeneräistä työtä ei pitäisi esitellä, mutta esittelen kuitenkin. Tästä puuttuu vielä reunukset, katteet ja kiviasetelmat. Synttärilahjaksi saamani aurinkokello tulee tuonne kukkulalle myös, se idea jalostui tänään.

Syksyllä tuonne jemmataan runsaasti laukkoja (tietenkin) ja valkoisia tulppaaneja, se Suomi100 -tulppaani on pakko saada.

Otan kokonaisuudesta kuvia kunhan ruoholaatat on saatu pois, nyt ne on rajattu pois eikä kokokuvaa oikein saa järjellisesti otettua. Pitää ehkä hommata tikapuut kuvaamista varten. Titalle tiedoksi, kasvien etäisyys on reilu, eihän se noissa kuvissa näy.

Kasviluettelon meinasin myös laatia. Olkoon se seuraavan kahden vuoden projektini.

Nyt hyvää yötä.

PeeÄäs: vaikka kukaan ei kysykään, kerron vähän. Tässä on lähdetty siitä, että on muutama iso Hahmo, ne ovat Hopea/Sinikuusi, Mustakuusi ja jotain muuta (en just nyt muista nimiä). Sitten on pari tähtiyksilöä, mm. riippuvaoksainen lehtikuusi Puli. Muutama pensasryhmä joiden arvo on erityisesti vaihtelevanvärinen lehdistö (Kuutamohortensia ja se toinen jota en nyt muista), joitakin ainakauniita kuunliljoja, jaloangervoja, pari hienoa erikoisperennaa ja punalehtinen Hurmehappomarja.

Lisäksi soppaan pääsivät Italiankello, Pallesorvarinpensas ja Mongolianvaahtera.  Kokoavana tekijänä on lamokasvuinen Tuivio, se niputtaa nämä pienemmät ryhmät yhteen.
Kun vielä saan ne laukat (siniset ja valkioiset) tuonne sekaan ynnä jotain lemmikkiä (sinistä ja valkoista) siirtona omista penkeistä, alkaa olla melko kiva kattaus.

Vähän sinivalkoista jonka ruskavärit tekevät revontuleksi. Tai jotain. Mie tykkeen.