Kiitos päivästä

Huomaan otsikoineeni yhtä vaille kaikki huhtikuun päiväkirjamerkinnät !-huutomerkillä. Sen kummemmin huutamatta kysyn vaan, että kuka tämän vuotisen huhtikuun pihisti? Minusta tuntuu, etten saanut mokomasta oikein kunnolla otettakaan kun se jo on lipeämäisillään käsistä, perjantaina on jo vappuaatto ja lauantain aamuvuoro onkin jo toukokuun puolella. Huh ja hei tätä hulinaa.

Ensimmäinen sinivuokko on aina yhtä suloinen

Ajattelin purkaa tähän päiväkirjamerkintään ajatuksia meneillään olevasta ensimmäisestä työharjoittelusta ja kuvituksena käytän tämänpäiväisiä tai eilisiä kuvia kotipihalta. Maisema ja piha muuttuu näinä viikkoina niin huimaa vauhtia, että parin viikon takaiset kuvat ovat auttamatta vanhanaikaisia.

Itsestään selvää on toki se, että työharjoittelu on verottanut vapaa-ajasta melkoisen osan. Sen lisäksi muut opiskeluun liittyvät loppukiristelyt ja paniikkipalautukset pitävät ihmisen kiireisenä. Työharjoittelu vaikuttaa elämään silläkin tavalla, että tarvitsen vielä pidemmät yöunet ja muutenkin enemmän palautumista. Ai miten niin muka ikälisiä nuo tarpeet?

Ilahduttavasti levinneet 

Tähän mennessä harjoittelu on ollut todella positiivinen kokemus. Minut on otettu valtavan hyvin vastaan eikä kukaan ainakaan edessäpäin kummastele ikäistäni opiskelijaa. Ohjaajani voisi olla oma lapseni, mutta eihän se mitään haittaa. Hän selkeästi haluaa, että me molemmat suoriudumme harjoittelujaksosta kunnialla, hän onnistuisi ohjaajana ja minä saisin kaiken mahdollisen hyödyn irti.

Ilmeisesti olen jo tehnyt jotain oikein sillä minulta on jo kysytty halukkuutta tehdä heillä töitä kesällä. Luonnollisesti vastasin myöntävästi. Tänään sain kyselyn jossa kartoitettiin halukkuuttani ottaa hoitohenkilökuntaan kuuluvana koronarokote. Jo vain, työsuhde-etu kelpaa kyllä.

Tiiviöpakkaus

Pieni on kaunista

Asukkaat harjoittelupaikallani, tehostetun palveluasumisen osastolla ovat hyvin erilaisia. Osa kävelee vielä omin jaloin, osa lähtee liikkeelle nosturilla ja osa hoidetaan kokonaan vuoteeseen. Joidenkin kanssa voi keskustella aivan mainiosti, osalta muistisairaus tai jokin muu syy on vienyt puhekyvyn osittain tai kokonaan. Hoivakodin toisella käytävällä asukkaat ovat hyvinkin aktiivista elämää viettäviä senioreita.

Karvaisenakin kaunis

Minulla ei ollut kovinkaan myönteinen kuva suomalaisesta ikääntyneiden hoivasta. Kyllä taannoiset kohut läväyttivät arjen realiteetteja karulla tavalla tietoisuuteeni. Tässä hoivakodissa olen saanut yllättyä iloisesti. Vaikka eurot lasketaan varmasti tarkkaan, hoidossa huomioidaan aina inhimillisyys eikä eurojen ja työtuntien tarkka seuranta välity asukkaalle millään tavalla. 

Aina on aikaa pitää asukasta hetken verran kädestä.

Jo ovesta astuessa huomaa rauhallisen tunnelman ja tietty laitosmaisuus on saatu häivytettyä erittäin hyvin. Pihalle tulee kesäkuussa kanaparvi ja suurista maisemaikkunoista avautuu kaunis järvimaisema. Kaikkein syvimmässäkin tilassa olevat asukkaat tuodaan säännöllisesti päiväsaliin ja kesemmällä heitä voidaan viedä ulkoterasseille. Kaikkein parasta on ollut nähdä yrityksen nettisivujen lupausten toteutuminen, päivittäin.

Henkilökunnan vaihtuvuus on vähäistä, useimmat ovat tehneet koko työuransa samassa paikassa ja paikkaan tulee uusia ihmisiä lähinnä vain eläköityneiden tilalle. Ruoka tulee kaikille omasta keittiöstä ja jaetaan sieltä osastojen omiin jakelupisteisiin. Harjoittelijalle talo tarjoaa ruuat ja tästä edusta olenkin erityisen iloinen, ruoka on erinomaisen hyvää, kuin tavallista kotiruokaa. 

Jouluruusun karua kauneutta

No entäs se hoitotyö sitten? Ensimmäiset viikot olen tehnyt päivittäistä perushoitoa ja opetellut kunkin asukkaan erityisjuttuja. Koulussa ehdittiin tehdä jotain ergonomiaopintoja ja kiistämättä niistä on ollut apua. Eritteet toki haisevat, mutta se on asia jolle ei mitään mahda ja meistä kaikista niitä irtoaa. Työvuoron jälkeen tuntuu, että omakin iho lemahtaa vienosti ammoniakille. 

Lääkehoitoon minulla ei vielä natsat riitä, siispä annan asukkaiden lääkkeet valvovan silmän alla ja niinhän sen pitää mennäkin. Ihan sama onko kyseessä kalkkitabletti tai vahva kipulääke, valvonnan on oltava niin aukoton kuin mahdollista. Jossain vaiheessa perehdyn lääkejakeluun paremmin, sekin on harjoittelun tavoitteisiin kirjattu.

Valkosipuli vahvassa nousussa

Vuokkopioni aikoo olla ekana kukassa

Työvuoroja minulla on ollut laidasta laitaan, teen nimittäin ohjaajani työvuorojen mukaan. Yhden yövuoronkin saimme mahdutettua tälle pätkälle vaikka ohjaajani ei niitä lähtökohtaisesti paljoa teekään. 

Olisi kiva tietää paljonko askeleita työvuoron aikana kertyy, veikkaan että päivittäinen tavoite kymppitonnista napsahtaa helposti täyteen. Tietynlaista aamukankeutta on liikkeisiini tullut ja pihapaljusta on tullut mitä mainioin terapia-allas. Viimeksi eilen siellä liotin väsynyttä kroppaa ja elvytin kipeää selkääni. Arvostukseni hoitoalaa kohtaan on vakaassa nousussa, korkeasta lähtötasosta yhä ylös päin.

Kaikki hyvin mustikkamaalla

Ruttojuuri töpöllään

Kaikkinensa jo tässä vaiheessa harjoittelua voin sanoa, että innolla odotan koulutukseni jatkumista syksyllä ja tiedän tehneeni aivan oikean valinnan alan koulutukseen hakeutuessani. Aiemmin en olisi varmaankaan ollut valmis tähän, piti ensin itse jalostua ihmisenä. Väitän, että omat kokemukseni ja historiani sotepalveluiden suurkuluttajana  tasoittavat tietä ja antavat tarpeellisia eväitä, erityisesti ihmisten kohtaamiseen.

Loppu jää nähtäväksi.

Myyrä ei löytänyt näitä!

Onnistuneen talvehtimisen jälkeen

Kuvia ottaessani huomasin kevään ottaneen mahtiloikan. Lähes kaikissa ensimmäisen talvensa täällä viettäneissä kasveissa on havaittavissa elämää. En julista kuolleiksi toistaiseksi vaisuja hortensioitakaan, vastahan ne lumen alta paljastuivat. Osa on saanut osansa rusakon hampaista mutta uskoisin niiden juurten olevan täysin elossa.

Kasvihuone on edelleen pesemättä ja purkkiarmeija siellä lisääntyy päivittäin. Nyt pitäisi älytä olla harkitsevainen ja hillitä himonsa Hankkijalla ja muissa alan liikkeissä asioidessaan. Äkkiä sitä kertyykin kaikenlaista heräteostosta mukaan vaikka ihan vaan lannoitepurkkeja kävisi hakemassa.

Kevään kiinnostavin työpöytä

Kevät jatkuu ja ihan kohta siirrytäänkin toukokuulle. Kyllä tämä on ihmisen parasta aikaa !

Vappuni on tänä vuonna kirjaimellisesti työn juhlaa, minulla alkaa silloin aamuvuoro 06.30. Ilolla menen. 

Lopuksi haluan kertoa taustaa otsikosta. Harjoittelupaikassani on tapana kiittää työkaveria vuoron jälkeen ja sanoa hänelle: Kiitos päivästä! Kaunis tapa jonka toivoisin leviävän laajemmaltikin, ellei jo ole.

Voi hyvin, missä lienetkin.

Kuvia huhtikuulta

 

Huhtikuu on hurjan nopeiden muutosten kuukausi, aina ja poikkeuksetta.  Se riehuu, tempoilee ja oikuttelee. Toukokuussa jo vähän rauhoittuu ja kevät etenee hieman maltillisemmin, mutta edelleen hyvin määrätietoisesti.

Maisema näyttää päivä päivältä erilaiselta, äänimaailmakin muuttuu. Tajusin oikeastaan ensimmäistä kertaa, kuinka äänekkäitä lokit ovat. Ne tulivat tuulten mukana ja metakka on melkoinen ympäröivillä pelloilla. Meren rannalla asuessa lokit olivat aivan yhtä olennainen osa kuin ainainen tuulikin, ei niihin oikeastaan kiinnittänyt silloin mitään huomiota. Veneiden mastoihin nakuttavat köydet ja lokkien kirkuna olivat arkea, ääni kuului aina kun ikkunan tai oven aukaisi.  Nyt lokkien mekastus on aivan erityinen kevään merkki. Enpä tullut ennen ajatelleeksi koko asiaa. 

Västäräkitkin ovat tulleet ja viipottavat pyrstöt keikkuen pitkin pihanurmea.

Huhtikuussa säät vaihtelevat. Eilen yhtä, tänään toista. Sosiaalisen median kuvista tajuaa, kuinka pitkä ja monimuotoinen tämä maamme loppujen lopuksi on. Toisaalla bongaillaan pääskysiä ja toisaalla potkitaan kinoksia. Meille satoi viime yönä räntää joka sittemmin muuttui vesisateeksi ja sulatti hyhmän pois. 

Alemman kuvan paikkaa koirat ja Felix nuuhkivat hyvin antaumuksella sillä siellä kohtasimme pari päivää sitten roiston. Vanha ja vaivainen paksu vesimyyrä lyllersi syreenipuskasta pensasmustikoiden suuntaan (☜ vasemmalle). Jostain syystä Leffe oli erittäin rohkeana ja nappasi myyräpoloisen suuhunsa.  Olin jo nähnyt, että kyseessä ei ole vaaraton kontiainen ja annoin koiran pitää saaliinsa. Kohta myyrä olikin hengetön, ilmeisesti se säikähti niin paljon, että henkikin pakeni. 

Leffehän ei missään nimessä ole saalistava koira, se ahdistuu jo vinkulelujen pilleistä ja hoitaa pehmolelujaan suurella hartaudella ja hellyydellä. Joskus se on kantanut löytämäänsä kananmunaa hyvin keskittyneesti suussaan ja laskenut sen maahan äärimmäisen varovaisesti.

Spanielit kävivät kevään kunniaksi kauneussalongissa. Ne trimmattiin kesäkuosiin, pestiin ja föönattiin puhtaiksi ja hyvänhajuisiksi. Kauneus on kuitenkin katoavaista ja tuttu maanläheinen perustuoksu on täällä taas. Kuvassa Muikkeli kerrankin asiallisena ulkosaunan terassilla.Vällyt ovat joskus palvelleet Perikunnan vaunuissa ja rattaissa, nykyisin ne jatkavat palvelustaan penkinlämmittiminä ja kissojen päivystyspatjoina.  

Kissasta puheenollen, Felix kävi puuhaamassa paljun kaminan lähituntumassa.

Kasvien sinnikkyys on huhtikuussa aivan omaa luokkaansa. Nämä suloiset lumikellot pistivät päänsä ylös lumisohjosta ja seuraavana päivänä ne olivat jo täydessä kukassa. Vieressä majaileva jouluruusu alkaa myös nostella päätään. 

Tätä kirjoittaessani tämänkin kuvan kukkapenkki on jo sula ja risuista siivottu. Se ja kaikki muut istutusalueet odottavat kevyttä uuden mullan kerrosta päälleen. Silppusin suurimman osan viimevuotisista perennoiden varsista suoraan penkkeihin ja jätin sinne maatumaan. Kun koko sotkun peittelee kevyellä multakerroksella kaikki näyttää nopeasti hyvin siistiltä ja pintaan puskeva vihreys korostuu entisestään. Valitettavasti pintaan puskee myös rikkakasveja eli kitkemissesonki alkaa aivan pian.

Nassen haudalle talveksi jätetty patsas kertoo karulla tavalla puutarhasomisteiden laatueroista. 

Meillä tämä oli ihan tietoisesti testimielessä tehty kokeilu, sillä tiedämme halvimman kiinanbetonin "laadun".  Kannattaa ihan oikeasti tutkia tuotetietoja ja tarvittaessa kysyä henkilökunnalta soveltuuko esine Suomen sääoloihin ympärivuotisesti. Yleensä hinta kulkee käsi kädessä laadun kanssa. I rest my case.

Koirat puuhaavat mukana pihahommissa ja nuuhkimista riittää. Kuvan kaivauksella jalohortensiat ovat tulleet elinkaarensa päähän ja nyppäisen ne ylös heti kun maa sulaa kunnolla. Periaatteeni mukaisesti paikkaan niiden jättämän aukon pioneilla.

Rusakot ovat  typistäneet viime keväänä istutetut revontuliatseleat. Elossa ne kuitenkin ovat, jokunen lehtisilmu näkyy kaikista joten ihailemme kyseenalaisen näköisiä tikkuja tämän vuoden ja syksyllä niiden suojaukseen panostetaan kunnolla.

Kasvihuoneella on ollut mukava puuhastella lämpiminä ja aurinkoisina päivinä.  Tuoksuherneet on nyt yhtä purkkia lukuunottamatta koulittu omiin poteroihinsa ja niistetty latvasta muutama sentti pois. Kesäkuussa istutan ne säleikköihin ja obeliskeihin.

Huhtikuisiin viikkoihin kuuluvat olennaisena osana mielenkiintoiset postilähetykset. Tammikuun pimeinä iltoina nettikaupoista klikkaillut ostokset saapuvat. Luottokauppoihin ei tarvitse koskaan pettyä, vaan saan aina hyvin elinvoimaisia ja pulskia juurakoita. Erityisen kiitosmaininnan saa Bulbi.nl sillä tämä paketti tuli viikossa tilauksesta. Kyseessä on pieni täydennystilaus koska talliin talvehtimaan jättämäni juurakot paleltuivat lähes kaikki. Ei ollut hevosia lämmittämässä ja helmikuun pakkaset viimeistelivät tuhon.

Enää on yksi pionitilaus saapumatta, sen toimitusaika onkin vasta toukokuussa. Eli aivan pian, jippii!

Pihapuuhastelussa on nykyisin pakko käyttää hanskoja sillä koulussa ei multaisia kynnenalusia hyvällä katsota. Ensimmäinen harjoittelujaksokin alkoi ja lähden tämän julkaistuani iltavuoroon. Kynnenaluset ovat puhtaat mutta käsivarsissa risujen ja oksien jättämiä naarmuja, näyttää melko karulta.

Harjoittelupaikkani on yksityinen ikäihmisten hoivakoti lyhyen pyöräilymatkan päässä ja toistaiseksi olen viihtynyt siellä erinomaisesti. Osa asukkaista on hyvinkin omatoimisia, osa täysin vuoteeseen hoidettavia. Uskon edessä olevan erittäin mielenkiintoisen ja opettavaisen jakson. 

Muutama iso tentti oli ja meni, anatomian tentin arvosanaa vähän jännitän, läpimenosta ei sentään tarvitse huolta kantaa.  Kouluhommia riittää harjoittelujaksonkin ajaksi ja täytyy olla tarkkana, ettei deadline pääse yllättämään. En nimittäin haluaisi kesälukukaudelle mitään ylimääräistä rästinselvittelyä.

Hoivakotiinkin on tulossa kesäksi kanoja, niiden katselu onkin varmasti asukkaille mielenkiintoista. Iso-J:n siipikarja, brahmat, vilistivät kanalan tuuletuksen aikana pihalle ja melko rohkeasti ne tutkivat partiointialuettaan. Virallisesti kanojen ulkoiluaika alkaa vasta 1.6. kun lintujen kevätmuuton katsotaan päättyneen ja lintuinfluessan riski vähentynyt.  Meidänkin kanalassa pysyvät luukut visusti kiinni vielä muutaman viikon.

Jännä muuten nähdä osaavatko valkoposkihanhet pysähtyä lepäämään niille varta vasten varatuille pelloille vai hyödyntävätkö surutta kaikki vihertävät pellot mitä reitille sattuu.

Postinjakajalle luvassa jännitystä kun tämä trio pelmahtaa vastaan.

Hyvää huhtikuun jatkoa, missä lienetkin!

On siis kevät !

Kun maa oli sulavasta lumesta litisevän märkä, Felix laajensi reviiriään ylös.

Keltainen salama kipaisee hyvin syöneen sisäkissan sulavuudella salavan rosoista runkoa pitkin korkeuksiin ja kikkailee siellä ihan vaan huvikseen. Harakka saa istua muutaman metrin päässä aivan rauhassa ja ihmetellä kissan edesottamuksia. Niitähän riittää kun Felixistä on kyse.

Alkuviikko täällä meillä on ollut hieman kolea ja viileä vaikka aurinko on paistanut sulatusteholla liki päivittäin. Lumet todellakin sulavat kohisten, isot alat nurmialueita ja peltoja on jo valmiina uuteen viherrykseen. Kasvihuoneessa on suloisen lämmintä ja siirsinkin tarhaorvokit sinne tuuhettumaan, samalla piilotin multiin ensimmäiset daalian juurakot, vähän leinikkejä ja ruostekukkia.

Tallissa talvehtineet daaliat nakkasin paleltuneina suoraan lantalavalle, laventeleille annoin vähän enemmän armonaikaa osoittaa elonmerkkejä. Hollannista on jo lähtenyt ensimmäinen täydennysdaalioiden setti kohti Suomea ja toinen lähtee aivan näinä päivinä. Ruukutettavaa riittää.

Kulunut viikko on ollut kiivastahtinen lähiopetusviikko, viimeinen ennen ensimmäistä harjoittelujaksoa.

Päivät ovat pitkiä kuten aina lähiviikolla ja oman lisänsä tuovat erilaiset portfoliotehtävät, tentit ja muut hommat. Tällä hetkellä suoritan omien opintojeni lisäksi kursseja kahteen muuhun oppilaitokseen joten tekemistä riittää. Vieläkään en valita, ihan tosi mielenkiintoisia juttuja tässä saa opiskella. 

Tänään tenttiinluvun lomassa kuikuilin kesälukukauden kurssitarjontaa ja ainakin yksi viiden opintopisteen kurssi kiinnostelee niin kovasti, että taidanpa kuitenkin ilmoittautua.  Jos tässä vielä käy niinkin riemukkaasti, että kesällä pääsee Hipsaanian talolle, kurssi kulkee mukana.

Kissa puussa,  kuvassa keskellä

Pihahommiin en ole vielä ryhtynyt. Vähän vain käyn fiilistelemässä ja ihastelemassa kaikenlaisia nystyjä ja nypyköitä joita kukkapenkeistä ylös punnertaa. Onneksi iltaisin on jo niin pitkälle valoisaa, että ehdin hyvin.

Aivan pian kukkapenkit ovat sen verran kuivahtaneet, että pääsen leikkelemään viime kesän kukkavarsia pois ja rapsuttelemaan roskia. Veikkaanpa, että samalla saan nyppäistä ensimmäiset, elinvoimaiset vuohenputketkin.

Ohjelmassa on myös jonkin verran oksasaksihommia, sillä talven jänistuhot alkavat vasta paljastua. Mustikkamaalle ne riettaat eivät onneksi menneet, vierestä ovat syöneet kirsikan oksia. Jopa karhunvatukka näkyy maistuneen.

Viiniköynnöstäkin pitäisi kai uskaltautua saksimaan mutta annan sen herätä rauhassa ensin.

Lintujen kuoroon liittyy koko ajan enemmän uusia lurittajia. Häpeäkseni en voi kertoa lajeja kun en ole tähän ikään oppinut tunnistamaan kuin muutaman, lauluäänestä vielä vähemmän. Tänään olin näkevinäni ruokintapaikalla västäräkin, mutta se oli niin nopea pyrähdys, että viimeinen varmistus jäi saamatta. 

Mustarastaat ainakin viheltelevät isollakuorolla ja iltataivaalta kuuluu jo ylilentävien hanhien kaakatusta, naapurin pellon takaa huutelee kurki. Saa nähdä hoksaavatko valkoposkihanhet nyt parkkeerata sallituille pelloille vai tuhoavatko entiseen tahtiin viljelyspeltoja.

Eilisen pikaisella Savonmuan pyörähdyksellä näin useammankin kurjen ja joutsenia, ovat ne vaan niin vaikuttavan näköisiä lintuja. Kumpikin sortti. 

Kuva eiliseltä, tänään jo lumeton

Lavakauluskasvimaa pompsahti esiin ihan muutamassa hetkessä. Ainakin timjami on talvehtinut hyvin, mikäs hätä sillä on lämpimässä lavassa hevonpskapatjalla lumen alla talvehtia. Toivottavasti muutkin rakkaat yrtit ranskanrakuunasta lähtien ovat elossa. Valkosipuleita pitäisi löytyä kahdesta paikasta. Laitoin niiden pääjoukon syksyllä uuteen sipulipenkkiin maahan ja verrokkiryhmän lavaan. 

Vielähän tässä hetki menee, että maisema vihertyy. Tuomi taitaa olla tänäkin vuonna se, joka ensimmäisenä lehtensä  saa lehtensä leväytettyä auki. 

Lehtikuusi ja kävyn alut

Sisätiloissa viherpuuhastelua on jo jonkin verran, tomaatit kurkkivat kasvihuonelle päin ikkunalaudalta mutta eivät pääse sinne vielä moneen viikkoon. Tänään muistin kurkata tuoksuherneitä ja niistä muutama lajike oli hypännyt yläpystyä ihan kunnolla. Niinpä rohkaisin mieleni ja nipsaisin pisimmiltä hujopeilta reilusti latvaa lyhyemmäksi.  Kiitos vaan Kivipellon Sailalle rohkaisusta.

Viikonloppuna kiikutan kaikki tuoksuherneet kasvihuoneeseen sillä ne pärjäävät hyvin viileässä.

Lumien sulaminen palautti aikaisiin aamuihini metsälenkit spanielien ja Felixin kanssa. Niitä ehtikin talven aikana  tulla ikävä. Kaikki kolme kaahasivat lähes laitonta vauhtia pitkin metsänpohjaa nuuhkimassa märän sammalen ilmeisen ihastuttavia aromeja.

Oravayhdyskunta on mellastanut kuusikossa ja silpunnut käpyjä ja oksankärkiä aivan urakkatahtiin, ilmankos eivät joutaneet pihalle. Koko talvena näin piharuokinnalla oravan vain pari kertaa, taisi olla hyvä käpyvuosi.

Tämä keväisen, heräilevän luonnon seuraaminen on valtavan kivaa aikaa. Vielä ei rasitu pihan töissä eikä pääse kirimään kiinni rakennusten korjausvelkaa, on reilusti aikaa ihmetellä ja ihastella.

Ilo irti, se on kevät nyt !

Aamuaurinko 9.4.2021