Vanhan ajan talvi

Yöllä tuiskunneen myrskyn jälkeen on poutasää. Tai no joo, aurinko kyllä paistoi mutta hurjan purevassa tuulessa pihapolkuja ja kulkuväyliä kolattiin. Hölkällä piti mennä että kerkesi pukkaamaan käytävien lumet ajotielle ennen traktorin tuloa. Vaikka tallinmäen lumityöt ovat toistaiseksi historiaa, kolattavaa riittää laajentuneen saunan terassin takia. 

Ylimmissä kuvissa käytävä mummolan kuistilta meille päin. Kohta mummosta ei näy kuin pipon tupsu hänen kulkiessaan lumikanjoneissa.

Nämä kuvat otettu autohallin nurkalta pihaan päin, huikean kaunista ja puhdasta lunta, paljon ja paksulti. Olen jo muutamana aamuna huomannut, ettei pihalla enää olekaan rusakoiden yöllisten hilupilttuiden jäljiltä papanoita ja käpälänjälkiä. Nytkin oli aivan koskematon hanki kaikkialla. Piti oikein kipaista yläkertaan ottamaan kuva eteläpellolle päin, ei jäljen jälkeä missään. Olisiko nyt käynyt niin, että rusakoien luontainen vihollinen olisi ilmestynyt maisemiin? Susiahan täällä jolkottaa ja ilveksiä on nähty ennenkin.

Kun nyt eivät tulisi ihan pihaan asti kissoja kyselemään, minun puolestani saavat metsissä jahdata rusakoita ihan sydämensä kyllyydestä.

Alemmassa kuvassa näkymä makuuhuoneen ikkunasta etelään. Kauempana pellolla näkyy naapurin ajama latu-ura, niitä kiertelee tilusten ympärillä useamman kilometrin pituudelta. Kunhan pakkaset hellittävät, saatan itsekin puhallella pölyt ja hämähäkin seitit suksistani ja käydä jonkun kiekon hiihtämässä.

Kas tässä vielä näkymä ensin yläpihalla saunalle päin. Seuraavassa kuvassa olevan kummun keskellä on maakellari ja sen takana olisi hevostarha ja ratsastuskenttä. Ei ole vielä koskaan ennen ollut noin isoa lumikasaa tuossa. Hyvin on näkynyt hevostarhaan tuvan ikkunasta. Kuvassa tököttää mittatikkuna mummon joulukuusen latva, lunta on ihan oikeasti paljon.

Auramies tiesi kertoa, että joku alueen täsmäennuste oli ennustanut lähipäiville 27 senttiä lisää lunta, alkaa kuulema tiistaina ja sataa yli yön. Tiedän siis mitä teen keskiviikkona(kin).

Koska lumi meitä saartaa yhä tiukemmin, aktiviteettia täytyy kehitellä sisätiloihin.

Ja mikäs sen mukavampaa sisätilapuuhaa kuin pikkuisten taimien hyysääminen. 

Sain vihdoin ensimmäiset chilit ylös mullasta ja kiikutin eniten itäneen kylvöosaston valoon. Munakoiso 'De Barbentanen' itävyys oli hienosti täydet 100 %. Pesuhuoneen lattialämmityksen päällä on itämässä vielä muutama laatikko, chiliä ja tarhaorvokkia. Sipulikylvöksen hajasijoitin viileään eteiseen kun en parempaakaan paikkaa sille keksinyt.

Taimia on vielä niin vähän, että en ole viritellyt kasvivaloja ja rakennellut kissavapaata kasvatuspaikkaa, ihan kohta lienee sen aika. Maaliskuulle kun päästään, kylvöpurkkien määrä moninkertaistuu koska tomaatit ja monet muut ovat silloin vuorossa.

Ikkunalaudoilla vihertää jo enemmän, sain ruokottua ränsistyneet pelargoniat siistimmiksi ja otin vähän pistokkaita. Mukavaa, että viime kesänä hankkimani paikalliset perinnepelargoniat näyttävät jatkavan kasvuaan. Vanhimmat pelargoniat ovat aikoinaan Inkoosta hankittuja ja hienosti ovat sopeutuneet tänne itärajalle, Mårbacka (kuvan lettireunaisessa ruukussa) on yksi sitkeimmistä.

Sitkeitä ovat amarylliksetkin. 

Laittelin monta viikkoa kukkineet sipulit kesälomalle katkomalla kukkavanat. Ne saavat nyt olla ruukuissa länsi-ikkunalla ja kasvatella aikansa kuluksi lehtiä, kesällä vien ne ulos. Mutta mitä teki 'Sumatra'? No päkisti vielä yhden kukkavanan.

Kaikkein huikein kukkija on kuitenkin ollut 'White garden' niminen ostos Eurobulbin valikoimasta. Se oli aivan hervottoman kokoinen jättisipuli jossa yhden sipulimurikan sijasta oli muistaakseni kuusi sipulia rykelmässä. Marraskuussa aloitti kukinnan ja vieläkin jatkaa. 

Näitä supersipuleita aion ehdottomasti hyysätä yli kesän ja syksyn tullen vien ne kellariin latautumaan uudelleen kukintaan. 

Perjantaina ajelutan seniorikansalaisen naapurikuntaan koronapiikille. Täällä ikäväestön rokottamisen suurin tulppa on ollut rokotteiden vähyys. Ja koska ei ole annoksia, ei anneta aikojakaan. Sitten kun muutama sata annosta on varmistunut, ajanvaraus kellahtaa nurin yleisöryntäyksen takia. Osuin kuitenkin ajanvaraussivustolle otolliseen aikaan, naapurikunta oli juuri avannut yhdelle päivälle aikoja ja minä klikkasin ensimmäisen sopivan. Toki varmistin, että on ok mennä naapurikuntaan, ollaan kuitenkin samaa sotealuetta ja silloin saan ajaa vaikka Ilomantsiin rokotteen perässä.

Muuta ohjelmaa tälle viikolle löytyy lukujärjestyksestä, luentoja ja itsenäistä opiskelua. Minulle suurta turhautumista aiheuttaneet moniammatilliset ryhmätyöt alkavat nyt olla viimeistä vaille valmiit. Seuraavaksi varaan tenttiajan ruotsin tentille ja keskityn yliopiston kurssin sisätautien luentomateriaaliin.

Aina välillä käyn kurkkimassa kylvömultiin ja ihan seuraavaksi vien tunkkaisen hajuiset spanielit kävelylle raikkaaseen talviaurinkoon.

Mukavaa viikkoa, missä lienetkin. Pysy terveenä.

PeeÄääs: talvipäivän voi viettää näinkin rennosti, Leffe on vienyt vetelehtimisen aivan omalle tasolleen.