Ladies, start your engines

On keskiviikko, helmikuun kymmenes päivä. 

Ulkona on riuskat -17° pakkasella ja tupakin kaipaa leivinuunin lämmitystä. Pihalla on häkellyttävän kaunista puiden saatua höttöisen hattarakerroksen umpiunessa nukkuville oksilleen. Pihalla liikkuvat vain ruokintapaikoille pyrähtelevät pikkulinnut. Niitä onkin valtavan paljon, vain kaipaamiani punatulkkuja ei ole vielä tänäkään talvena näkynyt.

Pehmeää ja puhdasta lumikerrosta pitkin risteilee yö yöltä lisääntyvät rusakoiden ja jänisten jäljet. Toistaiseksi ne roistot ja muut matalamieliset tihueläimet eivät ole yrittäneet tunkeutua pensasmustikkatarhaan. Usutan spanieleita juoksentelemaan mahdollisimmaan laajalla säteellä pihalla, mutta eiväthän ne mamsellit suostu umpihankeen menemään, pakko lähteä itse tamppaamaan ja hajujälkiä jättämään.

Voi tosin olla, että on aivan turhaa yrittää niitä pelotella ihmisen hajulla. Portaille asti kun sinkoavat papanoitaan, eivät ilmeisesti ihmisen tai koiran hajuja pelkää. Että tuurilla sitten seilataan tänäkin talvena ja toivotaan, että rusakot tyytyvät jyrsimään metsästä 'jotain' muuta.

Päivän valoisa aika on pidentynyt huomattavasti. Ylläoleva kuva lintujen turvapuusta on otettu joskus iltapäivällä, päivän jo käännyttyä laskuun. Vielä kuukausi sitten tuohon aikaan olisi ollut säkkipimeää. Lisääntyvän valon kanssa lisääntyy myös kylvöä odottavien siemenpussien määrä.

Vaikka miten ja kuinka usein kävisin hakkaamassa otsaani jäisenä kuutiona kököttävän kasvihuoneen oveen ja toteaisin sen jälleen kerran olevan varsin pienenkin, en ole oppinut taaskaan mitään.

Minulla on kaksi arkistolaatikkoa kasvien ja kukkien siemenille. 

Toisessa ovat edellisvuosien jämät ja pussinpohjat sekä itse kerättyjä epämääräisiä nyssäköitä. Uusille siemenille varasin taktisesti pienemmän laatikon, sillä ihan oikeasti minä yritin rajoittaa kevään kylvösten määrää. No, eihän sekään mennyt suunnitelmien mukaan. Tyhjästä aloitin ja nyt on jo kantta myöten täynnä.

Jo pelkästään tuoksuherneitä Cecilialta on seitsemää sorttia. Viime keväisiä siemeniäkin on jäljellä, joten se on taas mietittävä uusia köynnösseinämärakennelmia ja vilkuiltava luentoja kuunnellessa myös Pinterestin gardening-teemaisia tilejä. 

Olen muuten oppinut pelaamaan aika näppärästi kahden selaimen välilehtien kanssa. Yhdellä selaimella on etäluento auki, muilla välilehdillä moodlekursseja ja muita opiskeluun liittyviä. Sitten on mosaiikkinäytöllä myös liuta muita, välituntiaineistoksi nimittämiäni virkistyssivuja omalla selaimellaan.

Sen verran minulla sentään vielä on selkärankaa, että yhtään verkkokauppaa en avaa päivisin luentojen aikaan.

Joo-o, vahvasti näyttää ensi kesän vapaa-aika piha- ja puutarhapainotteiselta.

Nyt on kuitenkin mitä talvisin talvipäivä ja vielä ei isommassa mittakaavassa kylvetä eikä kynnetä. Seuraava joutohetki on syytä viettää pelargoneja siistiessä ja pistokkaita leikellen. Vähän voi kuitenkin jo mopon konetta koekäyttää ja käynnistellä, kohta jo kaasutellaan kylvösten merkeissä ja sitten kevään oikeasti koittaessa keulitaan horisonttiin.

Suomen surkeimman taimikasvattajan tittelin velvoittamana suoritin tänään chileille (vain kaksi lajiketta !) kolmannen uusintakylvön. Minä en kertakaikkiaan ymmärrä mikä niitä penteleitä jurppii.  Mokomat kasvattavat vain kalpean, ruipeloisen varren ja pitävät siemenen kuorihatun tiukasti päässään, ensimmäistäkään sirkkalehteä ei näy. Hittoon kuukalenterit ja muut, chilit pitäisi kiireesti saada kasvuun.

Tähän loppuun jälleen kerran Felixin terveiset, hän on erittäin zen ja ymmärtää, että nyt on talvi.

Iloisia ja valoisia asioita viikkoosi !