Luminen laskiainen

 

 

Että osaakin olla kaunis talvi!

En tiedä johtuuko se siitä, ettei nykyisin ole hevosrutiineja päiviäni kirittämässä, mutta nyt suhtaudun talveen ennen näkemättömän rennosti. Ei tarvitse huolehtia juomavesien sulana pysymisestä, ei aurata tallinmäkeä tai kenttää eikä pukata lantakärryjä lumipolkua pitkin lantalaan. Jää aikaa lämpystää pihalla koirien perässä ja ihastella kaunista lumista maisemaa. 

Ja lunta, sitä totisesti riittää, vaikka joulun alla vähän pelkäsin tulevan taas yhden uuden vähälumisen (lue: kasvien tappotalven) nykyversion talvesta.

Viikko aloitettiin sakealla lumisateella ja lumityöt piti tehdä kahdesti ennen kuin auramies pyörähti pihaan.

Tänään tiistaina on ollut kaunis, aurinkoinen talvipäivä ja hieman kaihoten olen kuikuillut ikkunasta ja samalla osallistunut etäluentoihin.

Viikkoon kymmenen kalenteroitu hiihtoloma menee näillä näkyminen aloittamista vaille valmiina olevien kurssikokonaisuuksien suorittamiseen. Hiihtoloman teema on tänä vuonna ruuhkan purku. Onneksi ruuhkan purku pitää sisällään myös kylvöhommia. Olen vähän lajitellut siemeniä optimaaliseksi oletetun kylvöajankohdan mukaan ja suurin suma seisoon maaliskuun nipussa.

 

Pihalla partioidessani olen huomannut jänisten vilkkaan yöelämän jättämät jäljet. Iltaisin ei tarvitse kauaa ikkunan edessä kyylätä kun ensimmäinen pitkäkorva loikkelehtii laiskasti pihatietä pitkin. Ja heti perään toinen. Se, että ne juuttaat ovat oikein polkuja itselleen talloneet, meinaa sitä, että väki viihtyy pihallamme. Kertooko tämä myös siitä, että pihamme tarjoaa yökulkijoille erityisen makoisan ruokalistan, onkin suupielet mutruun ja otsan kurttuun vetävä ajatus.

Erityisen suosittu tanssiareena rusakoiden ja muiden ristihuulien keskuudessa näyttäisi olevan suunnilleen keskellä 'takapihaa' olevan lumipalloheiden ympärys. Lumen suojissa talvehtii 'Kotiliesi' -ruusujen lisäksi iiriksiä, pioneita, loistosalviat ja viimeiset jalohortensiani. Sekä muutama kilo multaan jemmattuja kukkasipuleita. Saa nähdä talvehtivatko muualla kuin toiveissani, kuvista näkyy että tampattu on.

 

 

Koskapa torpan koirista ei jäniksen ajoon ole, pitää usuttaa kissa asialle. Eikä mikä tahansa kissa. Nämä jänisten jäljityshommat ovat Felixin heiniä. Se ottaa vainua papanoista ja katselee tallattua maisemaa hyvin analyyttisesti. Välillä se katoaa hankkeisiinsa pidemmäksi aikaa ja silloin se partioi jänisten poluilla miinoittamassa niitä ns. biologisilla aseillaan.

Viime viikolla Felixille kävi hieman nolosti. Se nimittäin vilisti seniorikansalaisen vanavedessä vanhasta karjakeittiöstä tehtyyn 'huolto- ja varastotilaan' ja jäi sinne jumiin lukkojen taakse monen tunnin ajaksi. Nälänhätä oli pistänyt kissaan vipinää ja se oli kiipeillyt ikkunlaudalla ja kaappien päällä etsien vaihtoehtoista poistumisreittiä. Turha varmaankaan mainita, että varastossa säilytettyä tavaraa oli putoillut vähän sinne ja tänne, tuloksena tolkuton sotku ja kaaos. 

Kyllä osasi olla nälkäkiukkuinen kissa kun se vihdoin pääsi pinteestään pois. Sen otsankurttuja piti kauan silitellä ennenkuin ne oikenivat.

 

Vaikka lumihanki paksuuntuu ja talven ote on vielä napakka, kevättä on jo ilmassa, ihanaa. Kello tulee ihan pian viisi ja ulkona alkaa vasta nyt hämärtää, päivä on alkanut pidentyä nyt oikein uskottavasti.

Minä aion ottaa tästä talvi-illasta ilon irti ja kunhan saan opiskeluhommat säälliseen malliin, otan parit spanielit kainaloon ja kellahdan sohvan mutkaan selaamaan telkkarikanavien antia. Iso-J pyörähti reissulleen ja nautin nykyisin melko harvinaisesta vapaaillasta.

Leppoisaa laskiaista !