sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Tämän talvesta talletan

 


Vihdoin ! 

Nyt on sellainen talvinen vuodenaika josta minäkin pidän. Poissa on loputtomalta tuntuva, ankean märkä mustuus ja pimeys, rapa ja loska. Vihdoin on puhdasta, pehmeää ja hiljaista. Kylmyydenkin siedän, sillä se takaa ja tekee nämä rapean kirpeät päivät. Kaukaa ja matalalta kaiken kirkastava aurinko ei lämmitä vielä yhtään. Juuri nyt on talven stand-by hetki, talvi alkaa olla syvimmillään.



Pihalla liikkuessa reviiri alkaa kutistua lumen myötä yhä pienemmäksi. Vain kolatut ja auratut alueet ovat käytettävissä ellei halua lähteä kahlaamaan hankeen. Lunta ei vielä kovin paljoa ole, mutta lumessa kahlaajalla on suotavaa olla ainakin pidempivartiset saappaat jalassa. Tekisi mieli hankkia jonkinlaiset lumikenkätyyppiset kahlaimet sillä olisi mukava partioida pihalla laajemmaltikin.

Koiria lumensyvyys (nyt n. 20 cm) ei haittaa, ne peuhaavat korvat ja hännät heiluen puuterilumessa, jossain siellä lumipöllyssä vilahtaa keltaisen kissan hahmo. Felix on aivan oma rotunsa, ei se mikään tavallinen maatiaiskissa ole, ennemmin lynx domesticus.

Toivottavasti oikea, villimpi lynx lynx ei osu samalle nurkalle ja eilen kymmenen kilometrin päästä karkoitettu susikin otti hatkat itärajan suuntaan.



Tammikuun aurinko on aina yhtä ihana. Vaikka se onkin vain kylmä keltainen tuikku matalalta taivaanrannasta, se kirkastaa kaiken ja puhtaan lumen avulla tekee maisemaan huikeita kontrasteja.

Pakkasta meillä on nyt sunnuntaina alkuillasta rapeat -17°, öisin elohopea laskee vielä alemmas. Lauantai-iltana pakkaslukemat alkoivat kakkosella, varmaan oli jonkinlainen vuoden pakkasennätys.

Kävin siirtämässä tallin heinävarastossa majailleet sinisarjat ja muut talvetettavat peremmälle talliin ja osan varaston puolelle, daaliat ovat kököttäneet omissa paperikasseissaan rehuvarastossa jo tovin. Outoa kun talli on nyt niin kylmä ja tyhjä. Ajattelin syöttää viimeisen, kesken jääneen heinäpaalin pihassa luuhaaville jäniksille. Monta rusakkosukupolvea on nimittäin tottunut hakemaan talvella evästä hevostarhasta.



Onhan tämä kieltämättä melko ylellistä kun saa ihan omalla pihalla nauttia näin ylenpalttisesta puhtaudesta ja raikkaudesta, oikeasta talvesta. Kyllä minä kaikista vuodenajoista tykkään, mutta niiden väliset siirtymäajat ovat tuskastuttavan pitkiä, etenkin syksystä talveen. Näännyttävä ajanjakso joka pimeys ja märkyys vetää mielen matalaksi. Kevätkin on pitkä, mutta silkkaa iloista odotuksen aikaa.

Normaalisti seuraavan kuvan sinistä taivasta halkoisi säännöllisin väliajoin lentokoneen piirtämät valkoiset viirut. Nyt en edes muista milloin viimeksi sellaisen täällä näin, ehkä vuosi sitten tammikuussa?
Sana normaali tuntuu tuossa kappaleen alussa vähän koomiselta, mikä enää on normaalia? Nykyisyys, vakiintunut tilanne? Tällaiseksiko se vakiintuu?


Seuraavan kuvan keskellä on lumipalloheisi, lintupuu.
Se sirkuttaa ja pitää ääntä vuoden ympäri. Ihan tarkoituksella sen on annettu tuuhettua latvasta sellaiseksi kuin tahtoo muotoutua ja alaosasta sitä pidetään karsittuna. Ei ehkä kaunein mahdollinen muotoleikkaus, mutta linnut viihtyvät.

Kuvia ottaessani pihassa parveili hirmuinen lössi varpusia ja usein ne lehahtivat heiden suojaan tai sieltä pois, puu elää aina ja se on ihanaa. Lintujen ruokintapaikkoja saa tankata monta kertaa viikossa mutta onpahan sitten ruokinnan myötä bongailtavaakin. Mukavahan se on aamukahvia hörppiä lämpimässä tuvassa ja katsella ruokinnalla hääriviä pikkutirppoja.



Vielä menee tovi ennen kuin pyykkipojat saavat leukoihinsa lakanapyykkiä.
Juuri nyt käsillä onkin aika jolloin saa kantaa matot, raanut ja petivaatteet ulos tuulettumaan. Villamatot ja peitot raikastuvat vähintään pesun veroisesti lumikylvyssä. Kun vielä muistaisi hakea ainakin omat peitot ja tyynyt ajoissa sisään lämpenemään. Vaikka tykkäänkin nukkua viileässä, eivät jääkylmät peitot ja pakkasessa kalikaksi kovettunut tyyny varsinaisesti lisää nukkumismukavuutta.



Tähän talviseen sunnuntaihin onkin hyvä päättää pitkältä tuntunut, mutta totiseen tarpeeseen tullut joululoma. Torpalta on siivottu kaikki joulujutut jo pois, valoja lukuunottamatta. Vielä saavat kyntteliköt loistaa ikkunoilla ja pihapensaissa tuikkia valot. Sammuttelen niitä vähitellen, sitä mukaa kun päivän valoisa aika lisääntyy ja aurinkoa näkyy enemmän.

Nyt on kuitenkin vielä talvi syvimmillään eikä auringossa riitä tehot lämmittämään. Opiskelujen vastapainoksi on mukavaa syynätä uusia siemenluetteloita ja pohtia mikä onkaan se kaikkein mehevin tomaattilajike, murein ja satoisin pinaatti tai mistä tsinnialajikkeesta pidän eniten. Aivan kohta voin rapistella ensimmäiset chilin siemenet kylvömultaan ja jännätä niiden elossa pysymistä, kohdistaa kasvilamppuja ja sumutella varovasti pieniä taimenruippanoita.


Nyt kun oikea talvi vihdoin tuli tänne meillekin, on syytä pysähtyä siitä nauttimaan. Tuvassa on ihana sunnuntainen rauha, muutama kynttilä ja leivinuunin suloinen lämpö. 

Oikein rauhallista ja mukavaa talvisen viikon alkua sinulle, missä lienetkin. Pysytään terveenä.



15 kommenttia:

  1. Ihana luonnon rauha ja lumen peitto Torpalla! "Kevätkin on pitkä, mutta silkkaa iloista odotuksen aikaa." kommenttiisi totean, että kevät on täällä hitosti pitempi ja silkan ilon sijasta on vain malttamatonta kärsimystä odottaa yöpakkasten loppumista :D

    Ihan samalla kuosilla on meidänkin lumipalloheisi kuritettu, ja hyvän näköinen se on valtavinen lumipalloineen. Sen kankeat oksat eivät ole kivoja ruohonleikkaajan kannalta, joten pidämme mekin sen alhaalta karsittuna.

    Toivotan kovasti virtaa opiskeluihin! Elämä Torpalla on kokenut aikamoisen muutoksen, mutta se tuo tilaa uusille tuulille. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä kaikkea se tuokaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä puhtaan lumen aika on parasta talvea. Talven glooriaa himmentää omassa mielessäni viheliäisen hidas alkaminen ja aivan ylimitoitetun pitkä vitkuttelu siellä kevään päässä. Mutta sitten kun kevät pääsee oikeasti vauhtiin, se on ihanaa aikaa! Ymmärrän tuskasi, teillä on se meri melko tehokas lämmönsäätelijä.

      Ruohonleikkuun takia meidänkin heisi alunperin tuohon kuosiin leikottiin, sittemmin heiden ympärille kehkeytyi hieno ympyräpenkki jolloin karsittua alaosaa tarvittiin valon takia. Voi veljet että osasikin tehdä kipeää ne oksan sivallukset !

      Kiitos, virtaa kyllä tarvitaan ja vielä tämä muuan kehno virus hämmentää opetuskuvioita. Uskon kuitenkin, että kevätlukukaudesta tulee mielenkiintoinen.

      Iloa ja valoa sinunkin tammikuuhusi!

      Poista
  2. No mutta, ihan huikean kaunista. Luminen maa on niin kaunis ja auringon valo vielä korostaa luonnon kauneutta. Hyvää talven jatkoa ja onnea opintoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli. Oli todella kurkkua kuristavan ja henkeä salpaavan kaunista, puhdasta ja rauhallista. Lumi pehmentää niin tehokkaasti.
      Oikein mukavaa talven jatkoa sinne teillekin ja iloisia asioita uuteen elämänvaiheeseenne!

      Poista
  3. Ihanat kuvat! Kyllä nyt on talvi kauneimmillaan! Täällä oli eilen ne kakkosella alkavat pakkaslukemat, tämän päivän aikana on kivuttu kymmenisen astetta lämpimämpään suuntaan ja illasta on satanut välillä luntakin. Tämä -10 astetta sopii itselleni ihan hyvin, vaikka kipakampi pakkanen tietäisi aurinkoisempia päiviä.
    Joulujuttuja olen itsekin siivoillut jo paljon pois, mutta kaikki ulkovalosarjat ovat vielä päällä. Pari naapuria on jo sammuttanut omansa, mutta vielä ainakin yhdessä talossa on täysi valaistus päällä. Ehkä etupihalta voisikin pian ottaa valot pois, mutta takapihalla niistä on vielä iloa itselle.
    Siemenkuvastoja en ole selaillut, mutta ensimmäiset kylvöt jo tein. Kasvukausi korkattu käyntiin!
    Iloista alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti vielä palata saman tien takaisin, kun huomasin, että olit samaan aikaan lukemassa omaa postaustani kun minä naputtelin täällä kommenttia :D

      Poista
    2. Kyllä vaan, nyt antaa talvi parhaintaan. Ennusteiden mukaan etelään pukkaa ihan kunnolla lunta, meille maltillisemmin. Mukavahan se on lumitöitä tehdä jos sellaista pöyheää puuterilunta vaan sattuu satamaan.

      Jotenkin on vielä niin iso osa vuorokaudesta pimeää tai hämärää, että lisävalot tulevat tarpeeseen. En minä ainakaan malta napsauttaa niitä veks heti pyhien päätyttyä.

      Kävin jo kurkkimassa tutuiksi tulleiden siemenkauppojen antimia, Impectalle jätin mojovan kokoisen tilauksen. Satuin nimittäin unohtamaan yhden siemenlaatikollisen kasvihuoneeseen ja tuskinpa sieltä montaakaan itävää siementä pakkaskäsittelyn jälkeen löytyy. Pakkaskäsittely on ilmeisesti pitkä sillä kasvihuoneen ovi on jäätynyt lukon kohdalta kiinni enkä raaski sitä renkuttaa rikki. No tulee nyt kerralla uusittua siemenvarastot, halvemmaksi se tulee kuin kasvihuoneeseen uusi ovi.

      Poista
  4. Kauniit lumimaisemat, joita kyllä katselee ilokseen.
    Tämän pidempään en nyt kommentoi. Pitää mennä tekemään lumityöt, jotta pääsee pihasta äidin muuttohommiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinkoiset tammikuunpäivät ovat harvinaisia, onneksi kykenin vilistämään pihalle ja kerrankin puhelimen akku kesti pakkasessa kuvaamisen. Mainiota muuttoa!

      Poista
  5. Kaunista on nyt mehässä ja pihassa. Hyvä kun sato lunta kasveille suojaks, ennen kovia pakkasia. Tuolla muatilallakin ol susi käyny joulunseutuun pihapiirissä ja männy mänöjään, lie vaikka sinne teille tullu. Siemeniä en vielä oo kylyväny, kohtahan ne ensimmäiset pittää laittoo itämään! Siihen se teijän joululomakin luiskahti ja opiskelut ja harjottelut alakaa, tarmoa siihen hommaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se lumi tosiaan tarpeellinen on kasvien suojana. Toivottavasti ei nyt ihan kauheita pakkaslukemia tule, vähän hirvittää monen uuden kasvin säilyminen talven yli.
      Susihukkaset pääsevät nyt vikkelästi siirtymään pitkiäkin matkoja kun isot järvet jäätyivät. Viikonloppuna niitä oli tässä meilläkin kylän pinnassa jolkotellut ja näköhavaintoja oli useampi. Ei tarvitse meidän pihaan kyllä ängetä koirapaistia kyselemään, en anna eikä heru!
      Tänään olikin jo ihan tehostartti uuteen lukukauteen, en muistanutkaan kuinka puuduttava etäluento voi pahimmillaan olla. Nyt muistan!

      Poista
  6. Vau, siellä on valoa ja aurinko. Tuota odottelen tännekin, lunta kyllä tulee tänään taivaan täydeltä. Aurinkoa puuttuu vaan.
    Kuitenkin on vähän haikea kun joulu on ohi taas. Mutta kevättä odotellessa ja elämän vapautumista tuosta viruksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli viikonloppuna useampi päivä jolloin aurinko vilahti taivaanrannassa. Tänään oli pilvinen päivä ja aika häijysti tuuli, tuntui lauhtunut pakkanen tosi purevalta. Näyttää siltä, ettei mitään pyryjä tänne tulekaan, menevät etelämpää ohi.
      Vajaa puoli vuotta juhannukseen ja siitä voi taas alkaa joulua odottamaan. Onneksi on kevät ja kaikki kesän ihanat asiat tässä joulujen välissä.

      Poista
  7. Sait ikuistettua niin kauniit talvikuvat. Tein tänäänkin Ritan kanssa pitkän lenkin ja osittain siirtymiä kahlasin metsässä umpihangessa. Lumikengät olisivat auttaneet, mutta meni noinkin.
    Minäkin pidän ehdottomasti enemmän lumisesta ja puhtaasta näkymästä kuin siitä märästä ja mustasta, uh.
    Nautitaan vielä talvesta ja kohta sitten kevättä kohti! Puhtia opintoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi, onneksi puhelimen akku pelitti koko sen vartin jonka pihalla käppäilin kuvailemassa. Kiva muisto jäi siitä aurinkoisesta hetkestä.
      Mahtaakohan kukaan edes olla niin vinoon kasvanut, että nauttii siitä märästä pimeydestä? Joku herkkusieni ehkä? No joo, jokaiselle jotakin nämä meidän säät ainakin tarjoavat.
      Mukavaa tammikuun jatkoa, kohta saa kylvää!

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com