Tämän talvesta talletan

 

Vihdoin ! 

Nyt on sellainen talvinen vuodenaika josta minäkin pidän. Poissa on loputtomalta tuntuva, ankean märkä mustuus ja pimeys, rapa ja loska. Vihdoin on puhdasta, pehmeää ja hiljaista. Kylmyydenkin siedän, sillä se takaa ja tekee nämä rapean kirpeät päivät. Kaukaa ja matalalta kaiken kirkastava aurinko ei lämmitä vielä yhtään. Juuri nyt on talven stand-by hetki, talvi alkaa olla syvimmillään.

Pihalla liikkuessa reviiri alkaa kutistua lumen myötä yhä pienemmäksi. Vain kolatut ja auratut alueet ovat käytettävissä ellei halua lähteä kahlaamaan hankeen. Lunta ei vielä kovin paljoa ole, mutta lumessa kahlaajalla on suotavaa olla ainakin pidempivartiset saappaat jalassa. Tekisi mieli hankkia jonkinlaiset lumikenkätyyppiset kahlaimet sillä olisi mukava partioida pihalla laajemmaltikin.

Koiria lumensyvyys (nyt n. 20 cm) ei haittaa, ne peuhaavat korvat ja hännät heiluen puuterilumessa, jossain siellä lumipöllyssä vilahtaa keltaisen kissan hahmo. Felix on aivan oma rotunsa, ei se mikään tavallinen maatiaiskissa ole, ennemmin lynx domesticus.

Toivottavasti oikea, villimpi lynx lynx ei osu samalle nurkalle ja eilen kymmenen kilometrin päästä karkoitettu susikin otti hatkat itärajan suuntaan.

Tammikuun aurinko on aina yhtä ihana. Vaikka se onkin vain kylmä keltainen tuikku matalalta taivaanrannasta, se kirkastaa kaiken ja puhtaan lumen avulla tekee maisemaan huikeita kontrasteja.

Pakkasta meillä on nyt sunnuntaina alkuillasta rapeat -17°, öisin elohopea laskee vielä alemmas. Lauantai-iltana pakkaslukemat alkoivat kakkosella, varmaan oli jonkinlainen vuoden pakkasennätys.

Kävin siirtämässä tallin heinävarastossa majailleet sinisarjat ja muut talvetettavat peremmälle talliin ja osan varaston puolelle, daaliat ovat kököttäneet omissa paperikasseissaan rehuvarastossa jo tovin. Outoa kun talli on nyt niin kylmä ja tyhjä. Ajattelin syöttää viimeisen, kesken jääneen heinäpaalin pihassa luuhaaville jäniksille. Monta rusakkosukupolvea on nimittäin tottunut hakemaan talvella evästä hevostarhasta.

Onhan tämä kieltämättä melko ylellistä kun saa ihan omalla pihalla nauttia näin ylenpalttisesta puhtaudesta ja raikkaudesta, oikeasta talvesta. Kyllä minä kaikista vuodenajoista tykkään, mutta niiden väliset siirtymäajat ovat tuskastuttavan pitkiä, etenkin syksystä talveen. Näännyttävä ajanjakso joka pimeys ja märkyys vetää mielen matalaksi. Kevätkin on pitkä, mutta silkkaa iloista odotuksen aikaa.

Normaalisti seuraavan kuvan sinistä taivasta halkoisi säännöllisin väliajoin lentokoneen piirtämät valkoiset viirut. Nyt en edes muista milloin viimeksi sellaisen täällä näin, ehkä vuosi sitten tammikuussa?

Sana normaali tuntuu tuossa kappaleen alussa vähän koomiselta, mikä enää on normaalia? Nykyisyys, vakiintunut tilanne? Tällaiseksiko se vakiintuu?

Seuraavan kuvan keskellä on lumipalloheisi, lintupuu.

Se sirkuttaa ja pitää ääntä vuoden ympäri. Ihan tarkoituksella sen on annettu tuuhettua latvasta sellaiseksi kuin tahtoo muotoutua ja alaosasta sitä pidetään karsittuna. Ei ehkä kaunein mahdollinen muotoleikkaus, mutta linnut viihtyvät.

Kuvia ottaessani pihassa parveili hirmuinen lössi varpusia ja usein ne lehahtivat heiden suojaan tai sieltä pois, puu elää aina ja se on ihanaa. Lintujen ruokintapaikkoja saa tankata monta kertaa viikossa mutta onpahan sitten ruokinnan myötä bongailtavaakin. Mukavahan se on aamukahvia hörppiä lämpimässä tuvassa ja katsella ruokinnalla hääriviä pikkutirppoja.

Vielä menee tovi ennen kuin pyykkipojat saavat leukoihinsa lakanapyykkiä.

Juuri nyt käsillä onkin aika jolloin saa kantaa matot, raanut ja petivaatteet ulos tuulettumaan. Villamatot ja peitot raikastuvat vähintään pesun veroisesti lumikylvyssä. Kun vielä muistaisi hakea ainakin omat peitot ja tyynyt ajoissa sisään lämpenemään. Vaikka tykkäänkin nukkua viileässä, eivät jääkylmät peitot ja pakkasessa kalikaksi kovettunut tyyny varsinaisesti lisää nukkumismukavuutta.

Tähän talviseen sunnuntaihin onkin hyvä päättää pitkältä tuntunut, mutta totiseen tarpeeseen tullut joululoma. Torpalta on siivottu kaikki joulujutut jo pois, valoja lukuunottamatta. Vielä saavat kyntteliköt loistaa ikkunoilla ja pihapensaissa tuikkia valot. Sammuttelen niitä vähitellen, sitä mukaa kun päivän valoisa aika lisääntyy ja aurinkoa näkyy enemmän.

Nyt on kuitenkin vielä talvi syvimmillään eikä auringossa riitä tehot lämmittämään. Opiskelujen vastapainoksi on mukavaa syynätä uusia siemenluetteloita ja pohtia mikä onkaan se kaikkein mehevin tomaattilajike, murein ja satoisin pinaatti tai mistä tsinnialajikkeesta pidän eniten. Aivan kohta voin rapistella ensimmäiset chilin siemenet kylvömultaan ja jännätä niiden elossa pysymistä, kohdistaa kasvilamppuja ja sumutella varovasti pieniä taimenruippanoita.

Nyt kun oikea talvi vihdoin tuli tänne meillekin, on syytä pysähtyä siitä nauttimaan. Tuvassa on ihana sunnuntainen rauha, muutama kynttilä ja leivinuunin suloinen lämpö. 

Oikein rauhallista ja mukavaa talvisen viikon alkua sinulle, missä lienetkin. Pysytään terveenä.