Amaryllisten aikaan

Elämä jatkuu ja palailee hissuksiin omille raiteilleen.

Omiin päivärutiineihini Peetun äkillinen ja yllättävä poismeno ei juurikaan vaikuta, sillä Peetu asui viikot Perikunnan vanhimman kanssa citykoirana ja piipahti täällä landella vain viikonloppuisin. Mutta voi hyvä ihme sentään, kuinka syvältä ja kipeästi pikkukoiran lähtö kuitenkin kouraisee! 

Kaikista talleilla tapaamistani häirikkörusseleista huolimatta meillekin tuli 2012 syksyllä russeli ja miten mainion kaverin Peetusta saimmekaan, ei voi toivoa asiallisempaa pikkukoiraa. Eihän Peetu ikinä tullutkaan Nassen suuria saappaita täyttämään, tasavertaisena se rinnalla partioi ja jätti aivan yhtä valtavan ikävän.

Tuntuu ihan kummalliselta, että hupsu ja vähän hessuhopomainen Leffe on nyt talon vanhin koira ja kevytkenkäinen tuulihattu Muikkeli siinä rinnalla pitää Torpan koiranvirkaa hallussaan. Minulla on ollut terrieri vuodesta 1985 lähtien (muutama koiraton eli ankea vuosi mahtui väliin) ja nyt elämä jatkuu spanielisaattuessa, niin ne ajat muuttuu.

Opiskelut jatkuvat jo tutuksi tulleella intensiteetillä. Tällä nyt alkaneella toisella ja kolmannella lukukaudella vietän kaikkinensa 13 viikkoa erilaisissa harjoitteluissa. Niiden lisäksi teoriaopinnot tentteineen ja muine tehtävineen pitävät ihmisen kiireisenä. 

En kuitenkaan valita, en vähääkään, sillä tämä on juuri sellaista tekemistä jolla on selkeä päämäärä ja jota olen kaivannut onneksi jo taakse jääneiden sairastelujen ja muiden ankeuksien täyttäminä vuosina. Ne olivat pitkiä päiviä, viikkoja ja kuukausia joita ei ole ikävä.

Ulkona talvi etenee ja lumipeite paksuuntuu. Hiutaleen kuvia näkyy sääennusteissa ja kun ikkunasta katsoo, lunta hiutaloi sielläkin. Viimeisen vuorokauden aikana sitä on tullut vajaat 10 senttiä, kevyttä huttua jota on helppo lykätä pihan kulkuväyliltä pois.

Pakkaslukemat ovat maltillisesti -5 ... -8° välillä ja ainakaan lähiaikoina ei näy mitään muutosta olevan tulossa.

Ne edelliset pakkaset jotka kävivät kolmessakympissä, varmastikin kopaisivat myös tallin kylmällä käytävällä talvehtineita kasveja. Jos oikein kehnosti kävi, myös daalian juurakoissa, sinisarjoissa ja parissa muussa kävi kato. Varaudun  helmikuussa naputtelemaan tilausta ainakin paikkokasvien osalta. Puutarha-alan nettikaupat ovat keväällä hyvin viekoittelevia paikkoja. 

Torpan sisätiloissa saan ihastella viimeisiä kukkaan ehtineitä ja kukintaa vasta suunnittelevia amarylliksiä. Nämä ovat ehdottomasti niin kivoja lajikkeita, että koetan pitää sipulit elinvoimaisina ja saada ne kukkimaan uudelleen.

Amaryllis on ihana talven kukka, näitä jaksan ihastella pitkälle kevääseen. Kyllähän talven kuukausia piristävät myös tulppaanit, mutta nämä ovat jotenkin aivan omaa (jaloa ja ylempää) luokkaansa. Harmi vaan, että myynnissä ei oikein ole kauniita vaaleampia sävyjä, sellaisia aprikoosin ja kerman kalpeita sävyja. Vielä jos jostain saisin oikein vanhan ajan maatiaisamarylliksen sipulin, olisin hyvinkin onnellinen.

Olen opiskelujen väliaikoina pohdiskellut puolivakavissani ensi kevään ja kesän pihasuunnitelmia.

Puolivakavissani siksi, että tiedän suunnitelmien muuttuvan (yleensä laajenevan) hommien edetessä. Mitään ei kannata betonoida, ennemminkin varautua yllätyksiin. 

Meillä oli suunnitelmissa takapihan terassin rakentaminen ja saunarempassa päteväksi todettu timpurikin hommaan jo varattu. Sitten joku muisti kaupungin viemäröintisuunnitelmat. Vaikka sillä rintamalla on ollut hiljaista kaikki nämä vuodet, se tuskin tarkoittaa suunnitelmien peruuntumista. Kunhan viemäröintiosastolla havahdutaan keskeneräisiin hankkeisiin, he varmaan puhaltavat pölyt myös meidän kylämme suunnitelmista ja ryhtyvät hommiin.

Olisi aivan pahuksen ärsyttävää jos hieno terassi pitäisi purkaa kaivurin tieltä, mahdollisesti jo seuraavana vuotena. 

Viemäristä viis, meillä hosutaan tulevana kesänä ainakin kivihommissa. Kasvihuoneella talvehtii lavalla tiiliä jotka on varattu kasvihuoneen etupihan (ja pitkien sivujen) kiveämiseen. Niistä voipi sitten keväällä aloitella. Jahka tiilet on maahan aseteltu, laattahommia on piharakennuksen edustallakin, kahdella lavalla. 

Ratsastuskentän A-katsomon havu/pensasistutusalue pitää ruopata ja kantata kunnolla uudelleen. Samalla mäellä on kanadanruusujen alue joka kaipaa laajennusta ja reunan kanttausta. 

Aivan etupihalla on aurinkoisimmalla paikalla pionipenkki, sellainen kikkareen muotoinen kaareva penkinpötkylä jossa kolme itoh-pionia ja vähän syysleimuja niiden välissä. Muutama jaloruusukin sieltä pitäisi kevään tullen löytyä. Tätä penkkiä ajattelin laajentaa koko etureunan pituudelta ja tällätä siihen pitkän rivin daalioita. Kun pionit lopettavat, daaliat saavat kasvaa rauhassa ja kukkiessaan kirkastavat koko alan. Tulee hieno, ainakin visio on vahva.

Kasvihuoneen vieressä on myös yksi perennapenkki joka *yllätys yllätys* pitää siivota. Meinasin pyhittää sen lähinnä kesäkukkapenkiksi ja tilasinkin sitä silmälläpitäen Impectalta erilaisia tsinnian siemeniä ja vähän muuta.

Suurin murheeni ja työläin projekti on omenatarhan edessä oleva pyöreä penkki. Se on niin vuohenputken pilaama, että joudun kaivamaan kaikki sinne tikahtuneet pionit pois. Varmaankin vaihdan mullat kokonaan. Ja koska siirrettäviä kasveja löytyy näistä kunnostuskohteista varmasti aivan ällistyttävän paljon, se meinaa myllerrystä muillakin alueilla, ties vaikka poikisi taas jotain ihan uutta. 

Sitten sitä katsellaankin jälleen kerran kuinka iloisesti keuliva mopo loittonee horisontiin.

Amaryllisten aikaan on hyvä aloitella kevätkylvöt. 

Minä, taimikasvattajista tunarein ryhdyin chilikylvöille jälleen kerran suurin toivein ja itseluottamusta uhkuen. Nyt on kaksi ensimmäistä kylvöyritelmää kylppärin lattialämmityksen hellässä huomassa. Tomaatit saavat odotella helmikuun otollisia kylvöpäiviä ja muut tulevat sitten myöhemmin kevään edetessä.

Oi että, tämä on niin mukavaa aikaa. Vaikka ulkona lumipeite paksuuntuu ja pakkanen napsuu nurkissa vielä monta kertaa. Ensimmäinen nuuhkaisu kevääseen on kuitenkin tehty ja kynsien alle saatu hieman multaa. Nyt on ihmisen elämässä hyvyys vikana, jälleen kerran.

Voi hyvin, pysy terveenä ja nauti laskiaispullista !