tiistai 29. joulukuuta 2020

Kaikkeen tottuu

 


Kummallinen vuosi 2020 pinkoo maalisuoraa, vielä muutama askel ja sitten onkin jo loikattu uuden vuoden puolelle. 

Joululoma tuli tarpeeseen ja miltei kaiken liikenevän vapaa-ajan olen käyttänyt itsekkäästi omaksi ilokseni. Kaikki reissut kaupunkiin tai ylipäätään pois Torpalta olen karsinyt minimiin, ei jaksa eikä huvita.

Olen käppäillyt takametsässä nelijalkaisten ystävieni kanssa ja nauttinut ympäröivästä rauhasta. Lunta on maassa hyvin vähän ja onkin ollut helppoa tallata polku laidunpellon poikki metsän siimekseen, siellä kiemurtelee jonkinlainen vanha tienpohja takimmaiselle pellolle, se on kaukaisin tämän aikanaan ison tilan pelloista.

Ennen joulua mietin moneen otteeseen, kuinka hiljaiseen ja vähäväkiseen joululomaan voi tottua. Kyllä tottuu ja siitä voi oppia jopa nauttimaan. Yksin oleminen ei ole oikeastaan koskaan ollut minulle ongelma, viihdyn mainiosti omissa oloissani. Toisaalta, silloin kun yksin oleminen on oma valinta, siitä on helppo nauttia. Yksinäisyys itsessään on pahimmillaan kurja ja viheliäinen tilanne joka juhlapyhien aikaan oikein huutaa julmuuttaan.

Mukana metsäreissuilla minulla on aina vähintään spanieliduo. Silloin kun Peetu on maisemissa, sekin pääsee nuuhkimaan oravien, jänisten ja muiden metsän elävien jälkiä. Livekohtaamista en toivo yhdenkään metsän elävän kanssa. Etenkään seudulla maleksivien kauriiden en toivo laajentavan kulkureittejään pihalle saakka, pysykööt pusikoissa. Livekohtaamiset metsässä toisten ihmistenkin kanssa ovat erittäin epätodennäköisiä. Hyvä niin, sillä näytän lähinnä kodittomalta pitkässä nuhjuisessa toppatakissani ja virttyneessä tallipipossani.

Joukkoja johtaa ilahduttavan usein aina valmis partiokissa Felix, mainio keltainen kaverini. Se kulkee mukana samassa tahdissa koirien kanssa, välillä ninjailee puunrunkoja pitkin yläpystyyn ja on aina ensimmäisenä kotiportailla odottamassa sisäänpääsyä.

Kuvassa hyvin pettyneet spanielit joulukuisen pesupäivän päätteeksi, eivät nauti mutta ovat jo pesuihin tottuneet. Jokaisen pesukerran jälkeen ilmassa leijuu märän koiran ja salonkishampoon vieno aromi. Niiden lisäksi haiskahtaa katkeruus ja pettymys, spanielin surkea ilme osaa olla hyvin syyttävä. Muikkeli etenkin on erittäin teatraalinen vaikka varmasti tottui näyttelyaikoinaan jatkuvaan turkin pesuun ja puunaukseen. Se sai lahjaksi paksun kylpyviitan koska Oscarin arvoiset vilunväristelyt olivat niin dramaattista katsottavaa.

Lisäksi se joutui jouluna hyvin päättäväisen henkilön suorittaman kynsien leikkuun kohteeksi. Meille M:n kynnenleikkuut ovat olleet puolimaratoniin verrattava suoritus. Yleensä painin ja käsirysyn jälkeen on leikattu enintään kahden tassun kynsistä milli kärjestä. Nyt oli niin osaava, varmakätinen ja tottunut tekijä ettei piski tainnut uskoa tilannetta todeksi.

Enää ei kynnet napsu parketilla.

Pahin rasti kynnenleikkuussa on kuitenkin Elmo. Joudun survomaan sen kylpytakin hihaan josta poimin yhden tassun kerrallaan kauhean mouruamisen säestämänä. Viimeksi se kusaisi syliini, eikä se ollut ilopissa. Koston kitkerä aromi oli vahvasti läsnä.

Joululomalla on tehty muutakin kuin kiusattu lemmikkejä. 

Pihalla parveilee nyt aivan hillitön sakki varpusia, tinttejä ja sirkkusia. Närhen ja harakoiden lisäksi siemenapajilla norkoilee myös käpytikka.

Kanalan lössi munii nuoruuden innolla ja sulkasatonsa ne pitävät varmaan keväällä kun alkaisi olla aika siirtyä ulos.


Kurkistin tulevaan tutkimalla seuraavan lukukauden lukujärjestystä ja tiivis tahtihan siellä näyttää jatkuvan. Helpolla ei opintopisteet laariin ropise eikä niin pidä ollakaan, onnistumisen kokemus on iso osa opiskelua ja oppimista. Innolla odotan tulevaa lukukautta ja ensimmäistä harjoittelujaksoa.

Nyt on kuitenkin vielä vanhaa vuotta jäljellä ja ihan luvalla saa löhötä sohvanmutkassa. Joulun konvehtirasioita on vielä korkea pino jäljellä ja suoratoistopalveluissa monta kiinnostavaa katsottavaa. Uusin ihastukseni ovat äänikirjat, nehän ovat mainiota seuraa myös ajomatkoille. Joulun vähäiset valmistelu- ja siivoushommatkin sujuivat kuin huomaamatta, Samu Haberin ääni korvissani. 

Tähän loppuun tonttutarina. Joulukuun alussa tänne ilmestyi vanha kunnon Elf. Aluksi se oli vieraskorea ja kökötti milloin missäkin kukkaruukussa tai kurkki ujosti verhon laskoksista. Sittemmin se on löytynyt viinakaapista halailemasta viskipulloa, roikkunut valaisimissa ja pyllistellyt milloin mistäkin. Kaikkia sen kolttosia en tohdi edes mainita. 

Tänään se roisto löytyi useamman päivän piilossaolon jälkeen saunasta, mitä lie sielläkin rypenyt. Saas nähdä toipuuko tuhmis ja ehtiikö se vielä uusille kepposille. Pian sillä alkaa pitkä kesäloma!

Iloa ja valoa loppuvuoteen.




7 kommenttia:

  1. Vai on sitä totuteltu olemaan yksin... kahden spanjelin ja kissojen kanssa... :D Tuskin pääset edes vessaan, etteikö joku kiinnotuisi mitä suljetun oven takana puuhataan. Askeltakaan keittiön suuntaan et ota, etteikö asiaa noteerattaisi tai peräti rynnättäisi perään. Ja sänkyynkään et pääse kuitenkaan ihan yksinään. Niin että semmoistahan meidän eläimellisten yksinäisyys on. Jaettua :D

    Vedähän kuoma henkeä loman ajan. Kevätkausi on pitkä ja haasteita täynnä. Kiva flow sulla on jo meneillään, ja vauhti paranee kun valo lisääntyy. Voimia taas! Kevät meidät jälleen palkitsee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tänään täällä asuva pari metrinen hujoppi sanoi, että sinulla ne perskärpäset pörrää aina ihan tuntumalla, totta! En enää oikeastaan edes rekisteröi sitä, että jaloissa hiihtää aina vähintään yksi koira. Vessan oven saan suljettua perässäni vain julkisilla paikoilla, niissäkin pitää oikein keskittyä muistamaan asia. Never walk alone, mitkään valvontakameratkaan ei minua haittaa, olen niin tottunut olemaan koiravartion valvonnassa.
      Oikeastaan odotan nyt tammi-helmikuista talvea, sitten alkaakin kevään valon myötä mopo keulia monella rintamalla. Minulla on jo yksi laajennuskohde suunniteltu ja pari ronskin siivouksen perenna-aluetta odottaa jonossa.
      Kevättä kohti!

      Poista
  2. Hyvä, että olet saanut rentouduttua joululomalla, tarpeen tulee kevättä tentteineen ajatellen. Minuakaan yksin olo ei haittaa, ei tunnu yksinäiseltä .. tuo koirakaveri vaihtaa paikkaa aina sen mukaan, mihin minä siirryn :).
    Olen tehnyt jouluihrojen sulattelemiseksi yli kahden tunnin lenkkejä ja löysin hyvän äänikirjan siivittämään menoa. Sain lapsilta lahjaksi erinomaiset korvakuulokkeet, joten kuuntelu on nyt helppoa - eivät edes bloggaa ääniä kokonaan, eli kuuluu hyvin, jos pitää kuulla jotain romaanin ulkopuolelta.
    Nauratti kissan protesti ja koiran vilunväristykset - eläimet osaavat ilmaista hyvin itseään!
    Nautihan loman loppuun saakka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on eläinystävät, onneksi ei ole allergioita tai muita rajoitteita jotka estäisivät niiden läsnäolon.
      Hyviin kuulokkeisiin kannattaa panostaa, onneksi sinulla jälkikasvu oivalsi asian.
      Oikein hyvää ja rauhallista vuoden vaihdetta sinulle!

      Poista
  3. Rennosti on otettu täälläkin reilun viikon ruuat käytiin hakemassa. Meillä tiskikone hajosi juuri jouluksi että uudenlaisia käsityötapahtumia on ollut lähipäivät ja vielä jatkuu hetken. Me olemme kävelleet pitkiä melkein kahden tunnin lenkkejä. Mutta mukavia tämän vuoden viimeisiä päiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahas, tiskikoneen poistuminen kyökkivahvuudesta juuri joulun alla on taatusti käsitöitä lisäävä homma. Meillä menee kehnosti tiskaava kone vaihtoon heti kun rohkenen astua sisään kodinkoneliikkeen välipäiväruuhkiin. Käytiin jo kerran siellä kääntymässä mutta asiakkaita oli kuin pipoa eikä myyjiä riittänyt kaikille. Odottelu siellä tungoksessa ei isommin houkutellut.
      Pitkät ja rauhalliset kävelylenkit ovatkin mitä mainiointa liikuntaa.
      Oikein mukavaa vuodenvaihdetta sinnekin!

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com