tiistai 3. marraskuuta 2020

Lähellä ja läsnä, päiväni vierihoitajana

 


Marraskuun ensimmäisenä maanantaina oli pikkumuikkelilla ajanvaraus kaupungin kilteimmälle ja kivoimmalle eläinlääkärille. Päivän tapaamisen asialistalla oli kolme asiaa; viralliset selkäkuvat, hampaiden putsaus ja kohdun poisto.

Eihän siinä kauaa mennyt kun pikkuspanieli valui pitkin lattiaa umpiunessa. Kaikki kolme toimenpidettä tehtiin samoilla unilla. Tämä samainen lääkäri oli hoitanut Muikkelin huono-onniset tiineydet ja sektion, joten hänen taitaviin käsiinsä oli helppo luottaa tälläkin kertaa.

Iltapäivällä kävin kuittaamassa varsin maltillisen laskun ja kantamassa vielä tokkuraisen koiran autoon. Koivessa oli söpö pinkki tassukuvioinen teippi ja vatsanahkassa haavatyyny, päässä ämyritorvi.


Ensimmäiset tunnit kotona olivat hyvin unisia ja vähän itkuisia. Kipulääkkeet nukuttivat ja  orastava krapula itketti. Yöksi jäin ihan sovulla tuvan soffalle ja parkkeerasin pienen potilaan pedin sohvan viereen. Yöllä heräsin pari kertaa kun muovinen ämyri kahisi ja kolisi lattiaan.

Ulkona viuhui kiivas syysmyrskytuuli, sähkötkin se mokoma meiltä muutamaksi tunniksi vei.

Aamulla olikin jo ihan erilainen ilme silmissä, tuttu kirkas ja odottava spanielin katse. Kipulääkkeellä ja antibiootilla lähdettiin uuteen päivään ja juustoon käärittynä ne on helppo ujuttaa ahneen spanielin ruuansulatukseen.

Ruokaa annoin vain puolikkaan annoksen ja senkin hyvin vetelänä lihavellinä jossa muutama muro killui sattumina, hyvin kelpasi. Koska koiran pitäisi juoda säännöllisesti eikä vesi maistunut, olen syytänyt potilaan kitaan monta pätkää kurkkua, vettähän sekin enimmäkseen on.
Illalla taidan antaa laihaa lihalientä jos ei muuten juo. 



Ulkona on käyskennelty hyvin maltillisesti ja välttämättömät asiat toimitettu, toipuminen näyttää siis jo varsin lupaavalta.  Eläinlääkäri ohjeisti hankkimaan jostain vauvan body-puvun ja sellaisia Iso-J taikoi näytevarastonsa laatikoista. Nyt Muikkeli sipsuttaa hienossa hai-puvussaan. 

Itse piipahdin eilen koululla hakemassa pakolliseksi muuttuneen kausi-influenssarokotteen. Tähän saakka olen suhtautunut erittäin kriittisesti näihin ylimääräisiin rokotteisiin mutta nyt oli pakko pitkin hampain se ottaa. Nähkääs opinnot ja etenkin tulevat työharjoittelut edellyttävät rokotesuojaa. Tämän päivän olen arvuutellut oloani, onko rokotteesta oireita vai ei ja siksikin on hyvin helppo pysytellä spanieliseurassa tuvan lämmössä. 

Se on muuten jännä kuinka muut eläimet antavat toipilaalle leporauhan. Leffe piipahti Äitikullan kanssa ulkona mutta ei malttanut touhuta siellä yhtään ylimääräistä. Oli kurkkinut koko ajan olkansa yli missä Muikkeli, vaikkeivat ne mitään ylimpiä ystäviä näytäkään olevan. Eivät ne ainakaan leiki ja riehu niinkuin useimmat tuntemani koirat.

Ylihuomenna saan poistaa haavasuojan ja tsekata tikit. Bodya pidetään vielä tikkien poistoon saakka ja ämyri puetaan ainakin yöksi.

Tämä muistiin merkitty.




    





16 kommenttia:

  1. Muikkelin tilanne kuulostaa hyvältä. Koiruli on varmaan tyytyväinen parhaaseen mahdolliseen vierihoitoon. Itsetuntoa saattaa hiukan madaltaa vauvabody, joka onneksi on vain väliaikainen.
    Tsemppiä koiran tervehtymiselle ja sinun opintoihisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between. Ainakin tämä ensimmäinen vuorokausi näyttää sujuvan oikein hyvin ja hoito-ohjeen mukaan. Hassua on, ettei body näytä haittaavan yhtään, koira näyttää siltä kuin olisi syntynyt viirullinen hai-body yllään. Huoletonta ei haittaa.

      Poista
  2. Hei, saako kysyä, kuka on tämä lääkäri, kenellä kävitte.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tohtori Kontu on tämä lääkäri. Hän on oikein taitava ja vieläpä mukava ihminen.

      Poista
  3. Hienoa, että on tuo kolmen kokonaisuus hoidettuna samoilla unilla. Järkevältä kuulostaa hoitaa asia noin. Toivottavasti Muikkeli paranee operaatiosta hyvin, eikä pääse itse hoitelemaan tikkien poistoa tmv.
    Body näyttää aika hauskalta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatiin tosiaan kaikki hommat kerralla vaikka eihän niitä kaikkia edes suositeltaisi tehtävän samalla nukutuksella. Olisikohan joku riskitekijä? Jotenkin tuntuu, ettei tämä koira edes ymmärrä yrittää hoitaa omaa haavaansa. Minulla on ollut kyllä sellaisiakin koiria, jotka ovat poistaneet itse tikkinsä. Body on hupaisa.

      Poista
  4. Rapsutukset pienelle toipilaalle. Toivottavasti toipuminen sujuu sutjakkaasti. Hieno body hänellä ainakin on! :) Hyvä, ettei omatoiminen haavanhoito kiinnosta, niin ei tarvitse pitää tötteröä päässä koko aikaa. Vanhempieni koirat leikattiin samana päivänä ja kun kummallakin oli tötteröt päässä, niin nehän keksivät hoivailla toistensa haavoja. Siinä ei auttanut suojapuvutkaan, vaan koirat piti pitää sisälläkin hihnassa eri puolilla huonetta. Yöt nukkuivat eri huoneissa. Äitini manaili koko toipilasajan, että ei olisi pitänyt leikkuuttaa niitä yhtä aikaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna. Toipuminen vaikuttaa ainakin toistaiseksi hyvin lupaavalta. Ja se on kyllä hyvä, ettei ole yhtään kiinnostunut nuolemaan haavaansa. Voisin kuvitella millä sisulla russelimme haavanhoitoon paneutuisi. Tai jos se olisi täällä, tohtori koira olisi oitis hoitamassa.
      Onpas ollut rankka kotihoitojakso äitisi koirilla, kyllä ne mokomat ovatkin kekseliäitä. Ihan hyvä idea sinänsä, leikkuuttaa ja jälkihoitaa kaksi samalla, koirilla vaan oli oma näkemys jälkihoidosta.

      Poista
  5. Ihana potilas siellä! Toipumista ja paljon silittelyä Muikkelille.

    OP

    VastaaPoista
  6. Koira-ja kissatoipilaat ovat aina niin liikuttavia. Silti kyllä lähi-ihmistä jännittää, että toipuminen edistyy toivotulla tavalla, ettei leikkaushaavat tulehdu ja ettei varsinkaan salaapäin keksitä rapsuttelemaan mitään kautta ompeleita.
    Voikaapa kumpikin oikein hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkku. Tänään saan poistaa haavateipin ja tutkia haavaa vähän tarkemmin, mikäli potilas sallii. Saattaa tulla käsirysy, aika kipakka tapaus osaa olla hän.
      Kaikkea hyvää sinulle.

      Poista
  7. Meillä on reilut kaksi viikoa sterilointileikkauksesta, ja koira oli maailman onnellisin päästessään ensimmäistä kertaa juoksemaan vapaana lenkin. Kuulemma yleensä kolmen päivän päästä ovat jo mielestään täydessä vauhdissa, mutta meillä kesti pitempään. Heti kun bodyn otti pois, niin koiraa helpotti syvästi. Ei ole pukeutumisen faneja aussipaimen.

    Toipumisia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiota kun teillä alkaa olla toipuminen loppusuoralla ja kaikki on mennyt ilmeisen hyvin.
      Meillä tulee huomenna viikko ja Muikkeli painaa menemään kuin ei olisi ikinä kuullutkaan leikkauksesta saati itse osumaa ottanut. Bodyn liepeet vaan lepattaa kun painelee pihalla, ei taida edes tajuta että hällä mitään ylimääräistä vaatetta olisi. Eilen sai käydä pihalla ekaa kertaa vapaana, tänään piipahdettiin metsässä kun oli kuiva ja kylmä päivä ja olipa riemua !


      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com