Paras ruusuni ikinä -haaste

Pauliina Kukka & Kaali -blogista on laittanut liikkeelle ihanan ruusuhaasteen; Paras ruusuni ikinä.

Sain tämän ruusuisen viestikapulan Toveri Titalta, henkilökohtaiselta puutarhakummiltani joka totisesti on viekoitellut, patistellut ja hätistellyt minua ruusujen pariin. 

Hetken yskitti haasteen takia, minä kun olen aivan mestari hukkaamaan kasvieni nimisäleitä enkä todellakaan ole minkäänlainen ruusutietäjä. Mutta sitten mietin vähän lisää ja tapani mukaan vähän laajensin haastetta.

Minulle on kertynyt, kiitos Titan, yllättävän paljon erilaisia ruusuja. Mainitsen tässä muutaman ennen top3:n julkistamista.

Torpalla oli tänne tullessamme hyvin elinvoimainen valkoinen juhannusruusuryteikkö, jota on vuosien saatossa siivottu. Joka juhannus se meitä ilahduttaa huimalla kukinnallaan ja on ehdottomasti ruusujen aatelia. 

Kurtturuusua on raivattu pois jo ennen kuin siitä tuli kansalaisvelvollisuus. Nostankin kurtturuusun tässä postauksessa kahdelle ykkössijalle, poistettava kurttu on pahis eikä sitä saisi enää piholla pitää.

Espoosta muuttaessamme kaivelin rivitalopihan penkistä ylös raahelaista (Titalaista) perua olevan punalehtiruusun, se viihtyy täällä erinomaisesti ja on kiulukoineen kaunis talvellakin.

Muut ruusut ovatkin lähes kaikki osto- ja tuontitavaraa. 

Kanadanruusujen kestävyyskokeesta innostuin ja tilasin itselleni kolme kanadalaista. Koska yllytyshullu.

Siinä kävi sitten niin, että ruusuparat kököttivät purkeissaan koirien kuseskeltavana koko pitkän kesän ja pääsivät häthätää kyhättyyn 'penkkiin' juuri ennen routaa. 

Ankeasta alusta huolimatta ne jäivät henkiin ja etenkin 'Morden blush' on kasvanut jo reilun metrin korkuiseksi pusikoksi. Kuvassa söpöstelevä Morden blush on ihanan sävykäs ruusu, paitsi rumat ruskeaksi  klöntiksi räytyneet kukinnot ovat murheellista katsottavaa. Tässä hommassa ahkeruus palkitaan, mitä vimmatummin leikkelen ränsistyneitä kukintoja, sitä kiivaammin ruusu kukkii. Ja kukkii muuten tätä kirjoittaessani, marraskuun kynnyksellä.

Kanadalaisia ruusuja voin pitää luottoruusuinani, sillä ne kestävät näköjään vaikka koirapoikien tarmokasta typpilannoitusta, taitamattoman hoidon lisäksi. Luotan siihen, että hevosenlannalla saa paljon anteeksi ja ruusut viihtyvät. 

On minulla tietysti niitä yleisimpiä: teresanruusu, suviruusu Poppiuksia useampi, torniolaakson ruusu ja enhän edes kaikkia tähän muista mainita. Pari äitienpäivän ruukkuruusuakin on menestynyt useamman vuoden. 

Menehtyneistä muistan ainakin kirjoapteekkarinruusun ja Sommerwind maanpeiteruusun. Menettivät heiveröisen henkensä kurjana talvena 2015-16.

Ostoslistalla on ainakin 'Ritausma', ollut jo pidempään mutta ei ole vielä koskaan mukaan taimistolta tarttunut.

Mielenkiinnolla seuraan Ilon kasvua, se on riuskakasvuinen ja nimensä mukainen ruusu. Suosittelen lämpimästi. Kuvan Ilosta latasin netistä:

Ja ennenkuin kerron valintani omista parhaistani, on puhuttava hetki jaloruusuista.

Minulla on vähän kaksijakoinen suhtautuminen jaloruusuihin. Tykkään niistä kyllä ihan valtavasti ja kokeilen aina yhtä toiveikkaasti. Toistaiseksi jaloruusut eivät ole talon tarjoamasta 'hoidosta' kiitelleet. Ensi keväänä en varmaankaan enää tapaa Queen Elizabethiä, se näytti varsin nyrpeältä jo tänä kesänä, päkisti yhden kukan. Kituvien kerhoon lasken Champagne wishesin ja muutaman muunkin jalomman. 

Muuan toiveikas jaloruusukokeiluni päättyi siihen, että juurakkona toiminut koiranruusu karkasi kasvuun ja jalompi osapuoli näivettyi omaan ankeuteensa. Who left the dogs out?

Kovasti toivon, että toinen kuningatar,  Drottning of Sweden viihtyy etupihan aurinkoisella paikalla ja saan siitä ensi kesänä kunnollisen kuvankin. Sen olen ainakin aiemmista vahingoista vähän viisastuneena istuttanut syvään.

Tässä seuraavassa kuvassa söpöilevä Ballade, toiselta nimeltään Kotiliesi näyttää viihtyvän. Niitä minulla onkin yhteensä neljä yksilöä. Kotiliesi nousikin suosikkiruusujeni pronssisijalle.

Sillä on kaunis kiiltävä, tummanvihreä lehdistö, ruusu on kestävä ja kukkii kauan. Suloinen ja luotettava -kuin kotiliesi.

Yksi sitkeimmistä ja iloisimmin yllättäneistä on kakkossijalle kiilannut vanha kunnon Flammentanz.

Vähän säälistä ostin muutama vuosi sitten pariin euroon halvennetut taimenraaskut taimipihan syysalen jämistä. Polkaisin ne talveksi maahan tallinmäen sähkötolpan juureen ja kumosin niiden niskaan läjän lantaa. Hämmästys oli kauhean iso kun keväällä lantapalleroiden seasta puski esiin ilmiselvää ruusun alkua. Ja voi veljet sentään kuinka se kasvoikin.

Onhan se kelju sidottava keväällä ja vielä keljumpi kaadettava syksyllä piikkisine ja paksuine piiskoineen. Mutta kesän kukinta on jotain huimaa. Suorastaan tuskanpunaisena helottavat kukat ovat upeat ja näkyvät tallilta pihaan saakka.

Tämän kesän kasvusto huitelee liki kahdessa metrissä. Toivottavasti sähköyhtiön miehillä ei aivan heti ole asiaa kyseiseen tolppaan, saattaa tulla moitetta työolosuhteiden terrorisoimisesta.

Tähän väliin mainitaan, että on minulla kasvamassa kanadalainenkin köynnösruusu, mutta sen kukkia pitää vielä toistaiseksi syynätä kyykkysillään. Joten Flammentanz liekehtii johdossa toistaiseksi.

Voittaja on aivan ylivoimaisesti minulle hyvin henkilökohtainen ruusu.

Kävimme liki kymmenen vuotta sitten kuokkimassa jo tuonilmaisiin siirtyneen isäni lapsuuskodin hylätyssä pihassa. Talo oli sortumaisillaan eikä isänäidin, maamon, puutarhasta ollut jäljellä kuin rytö. 

Sieltä tuotiin Torpalle kitkerä kirsikka, sinivuokkoja ja ruusuntaimia. Muistin heti ruusun nähtyäni kuinka jo ihan pienenä tyttönä nuuhkin huikean hyväntuoksuisia kukintoja ja sormenpäällä silittelin ruusun terälehtiä, minusta se oli hienoin ruusu ikinä.

Nyt saman ruusun jälkeläinen elää omalla pihallani ja iloitsen siitä aina yhtä paljon, koska se on minulle yksinkertaisesti hienoin ruusu ikinä.

Joku (nimen olen valitettavasti unohtanut) tunnisti ruusun tarhakurtturuusu 'Pohjolan kuningattareksi'. Minulle se on kuitenkin maamonruusu Joutenvaarasta ja se riittää.

Kiitos Titalle, kun haastoit ja kiitos Pauliina, kun laitoit tämän haasteen liikkeelle.

Minä puolestani haastan ruusuistaan kertomaan 

    Ullan, Rannanpihasta

    Minnan, Hiidenkiven puutarhasta

    Katjan, Päivänpesästä

    Sailan, Kivipellosta

Tarkemmat ohjeet haasteesta saatte Pauliinan blogista.

PeeÄäs: suora lainaus suomalaisen ruusutietäjän, Pirjo Raution (RIP) kirjoituksen ruusuaarteestani;

 N. v. 1870 Regel toi markkinoille kerrannaisen, purppuranpunaisen ruusun, jonka nimi aluksi oli Rosa rugosa Thbrg. purpurea plena, myöhemmin (v. 1875) ’Tsaritsa Severa’, ’Kaiserin des Nordens’, joka meilläkin tunnetaan hyvin nimellä ’Pohjolan Kuningatar’. 

Sen arvostusta osoittaa, että se on valittu vuoden 2006 ruusuksi. Ei ihme, että ’Pohjolan Kuningattaren’ pensastoja on löydetty vanhoista pihoista, sillä sitä on ollut myynnissä ainakin Viipurissa jo 1870-luvun lopulla ja Vaasassa 1890-luvun lopulla. Myös Martta-järjestön puutarhakonsulentit istuttivat sitä 1900-luvun alussa.