perjantai 30. lokakuuta 2020

Paras ruusuni ikinä -haaste





Pauliina Kukka & Kaali -blogista on laittanut liikkeelle ihanan ruusuhaasteen; Paras ruusuni ikinä.

Sain tämän ruusuisen viestikapulan Toveri Titalta, henkilökohtaiselta puutarhakummiltani joka totisesti on viekoitellut, patistellut ja hätistellyt minua ruusujen pariin. 

Hetken yskitti haasteen takia, minä kun olen aivan mestari hukkaamaan kasvieni nimisäleitä enkä todellakaan ole minkäänlainen ruusutietäjä. Mutta sitten mietin vähän lisää ja tapani mukaan vähän laajensin haastetta.

Minulle on kertynyt, kiitos Titan, yllättävän paljon erilaisia ruusuja. Mainitsen tässä muutaman ennen top3:n julkistamista.


Torpalla oli tänne tullessamme hyvin elinvoimainen valkoinen juhannusruusuryteikkö, jota on vuosien saatossa siivottu. Joka juhannus se meitä ilahduttaa huimalla kukinnallaan ja on ehdottomasti ruusujen aatelia. 

Kurtturuusua on raivattu pois jo ennen kuin siitä tuli kansalaisvelvollisuus. Nostankin kurtturuusun tässä postauksessa kahdelle ykkössijalle, poistettava kurttu on pahis eikä sitä saisi enää piholla pitää.

Espoosta muuttaessamme kaivelin rivitalopihan penkistä ylös raahelaista (Titalaista) perua olevan punalehtiruusun, se viihtyy täällä erinomaisesti ja on kiulukoineen kaunis talvellakin.


Muut ruusut ovatkin lähes kaikki osto- ja tuontitavaraa. 

Kanadanruusujen kestävyyskokeesta innostuin ja tilasin itselleni kolme kanadalaista. Koska yllytyshullu.

Siinä kävi sitten niin, että ruusuparat kököttivät purkeissaan koirien kuseskeltavana koko pitkän kesän ja pääsivät häthätää kyhättyyn 'penkkiin' juuri ennen routaa. 

Ankeasta alusta huolimatta ne jäivät henkiin ja etenkin 'Morden blush' on kasvanut jo reilun metrin korkuiseksi pusikoksi. Kuvassa söpöstelevä Morden blush on ihanan sävykäs ruusu, paitsi rumat ruskeaksi  klöntiksi räytyneet kukinnot ovat murheellista katsottavaa. Tässä hommassa ahkeruus palkitaan, mitä vimmatummin leikkelen ränsistyneitä kukintoja, sitä kiivaammin ruusu kukkii. Ja kukkii muuten tätä kirjoittaessani, marraskuun kynnyksellä.

Kanadalaisia ruusuja voin pitää luottoruusuinani, sillä ne kestävät näköjään vaikka koirapoikien tarmokasta typpilannoitusta, taitamattoman hoidon lisäksi. Luotan siihen, että hevosenlannalla saa paljon anteeksi ja ruusut viihtyvät. 

On minulla tietysti niitä yleisimpiä: teresanruusu, suviruusu Poppiuksia useampi, torniolaakson ruusu ja enhän edes kaikkia tähän muista mainita. Pari äitienpäivän ruukkuruusuakin on menestynyt useamman vuoden. 

Menehtyneistä muistan ainakin kirjoapteekkarinruusun ja Sommerwind maanpeiteruusun. Menettivät heiveröisen henkensä kurjana talvena 2015-16.

Ostoslistalla on ainakin 'Ritausma', ollut jo pidempään mutta ei ole vielä koskaan mukaan taimistolta tarttunut.

Mielenkiinnolla seuraan Ilon kasvua, se on riuskakasvuinen ja nimensä mukainen ruusu. Suosittelen lämpimästi. Kuvan Ilosta latasin netistä:


Ja ennenkuin kerron valintani omista parhaistani, on puhuttava hetki jaloruusuista.

Minulla on vähän kaksijakoinen suhtautuminen jaloruusuihin. Tykkään niistä kyllä ihan valtavasti ja kokeilen aina yhtä toiveikkaasti. Toistaiseksi jaloruusut eivät ole talon tarjoamasta 'hoidosta' kiitelleet. Ensi keväänä en varmaankaan enää tapaa Queen Elizabethiä, se näytti varsin nyrpeältä jo tänä kesänä, päkisti yhden kukan. Kituvien kerhoon lasken Champagne wishesin ja muutaman muunkin jalomman. 

Muuan toiveikas jaloruusukokeiluni päättyi siihen, että juurakkona toiminut koiranruusu karkasi kasvuun ja jalompi osapuoli näivettyi omaan ankeuteensa. Who left the dogs out?

Kovasti toivon, että toinen kuningatar,  Drottning of Sweden viihtyy etupihan aurinkoisella paikalla ja saan siitä ensi kesänä kunnollisen kuvankin. Sen olen ainakin aiemmista vahingoista vähän viisastuneena istuttanut syvään.

Tässä seuraavassa kuvassa söpöilevä Ballade, toiselta nimeltään Kotiliesi näyttää viihtyvän. Niitä minulla onkin yhteensä neljä yksilöä. Kotiliesi nousikin suosikkiruusujeni pronssisijalle.

Sillä on kaunis kiiltävä, tummanvihreä lehdistö, ruusu on kestävä ja kukkii kauan. Suloinen ja luotettava -kuin kotiliesi.



Yksi sitkeimmistä ja iloisimmin yllättäneistä on kakkossijalle kiilannut vanha kunnon Flammentanz.
Vähän säälistä ostin muutama vuosi sitten pariin euroon halvennetut taimenraaskut taimipihan syysalen jämistä. Polkaisin ne talveksi maahan tallinmäen sähkötolpan juureen ja kumosin niiden niskaan läjän lantaa. Hämmästys oli kauhean iso kun keväällä lantapalleroiden seasta puski esiin ilmiselvää ruusun alkua. Ja voi veljet sentään kuinka se kasvoikin.

Onhan se kelju sidottava keväällä ja vielä keljumpi kaadettava syksyllä piikkisine ja paksuine piiskoineen. Mutta kesän kukinta on jotain huimaa. Suorastaan tuskanpunaisena helottavat kukat ovat upeat ja näkyvät tallilta pihaan saakka.

Tämän kesän kasvusto huitelee liki kahdessa metrissä. Toivottavasti sähköyhtiön miehillä ei aivan heti ole asiaa kyseiseen tolppaan, saattaa tulla moitetta työolosuhteiden terrorisoimisesta.





Tähän väliin mainitaan, että on minulla kasvamassa kanadalainenkin köynnösruusu, mutta sen kukkia pitää vielä toistaiseksi syynätä kyykkysillään. Joten Flammentanz liekehtii johdossa toistaiseksi.


Voittaja on aivan ylivoimaisesti minulle hyvin henkilökohtainen ruusu.

Kävimme liki kymmenen vuotta sitten kuokkimassa jo tuonilmaisiin siirtyneen isäni lapsuuskodin hylätyssä pihassa. Talo oli sortumaisillaan eikä isänäidin, maamon, puutarhasta ollut jäljellä kuin rytö. 

Sieltä tuotiin Torpalle kitkerä kirsikka, sinivuokkoja ja ruusuntaimia. Muistin heti ruusun nähtyäni kuinka jo ihan pienenä tyttönä nuuhkin huikean hyväntuoksuisia kukintoja ja sormenpäällä silittelin ruusun terälehtiä, minusta se oli hienoin ruusu ikinä.

Nyt saman ruusun jälkeläinen elää omalla pihallani ja iloitsen siitä aina yhtä paljon, koska se on minulle yksinkertaisesti hienoin ruusu ikinä.

Joku (nimen olen valitettavasti unohtanut) tunnisti ruusun tarhakurtturuusu 'Pohjolan kuningattareksi'. Minulle se on kuitenkin maamonruusu Joutenvaarasta ja se riittää.


Kiitos Titalle, kun haastoit ja kiitos Pauliina, kun laitoit tämän haasteen liikkeelle.

Minä puolestani haastan ruusuistaan kertomaan 

    Ullan, Rannanpihasta

    Minnan, Hiidenkiven puutarhasta

    Katjan, Päivänpesästä

    Sailan, Kivipellosta

Tarkemmat ohjeet haasteesta saatte Pauliinan blogista.


PeeÄäs: suora lainaus suomalaisen ruusutietäjän, Pirjo Raution (RIP) kirjoituksen ruusuaarteestani;

 N. v. 1870 Regel toi markkinoille kerrannaisen, purppuranpunaisen ruusun, jonka nimi aluksi oli Rosa rugosa Thbrg. purpurea plena, myöhemmin (v. 1875) ’Tsaritsa Severa’’Kaiserin des Nordens’, joka meilläkin tunnetaan hyvin nimellä ’Pohjolan Kuningatar’

Sen arvostusta osoittaa, että se on valittu vuoden 2006 ruusuksi. Ei ihme, että ’Pohjolan Kuningattaren’ pensastoja on löydetty vanhoista pihoista, sillä sitä on ollut myynnissä ainakin Viipurissa jo 1870-luvun lopulla ja Vaasassa 1890-luvun lopulla. Myös Martta-järjestön puutarhakonsulentit istuttivat sitä 1900-luvun alussa. 



15 kommenttia:

  1. Kiitos kun osallistuit haasteeseen ja aivan ihanan jutun olit kirjoittanut! ♥ Tita on tehnyt todella hyvää työtä patistellessaan sinut ruusujen maailmaan. :)

    Sain tästä hyviä vinkkejä, kiitos niistäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pauliina aivan ihanasta haasteesta. Hetken piti miettiä mutta äkkiä se meidän pieneksi kutistuneen suvun perintöruusu sieltä nousi. On se niin vaikuttava kukka. Tita on mahtava puutarhakummi -ja paljon enemmän.
      Mukavaa viikonloppua sinulle.

      Poista
  2. Ihana postaus, jota luin hymy huulillani! Ihanat ruusut - luultavasti tuo kanadalainen köynnösruusu on 'John Davis'. Noloa tunnustaa, mutta en ole itse istuttanut Flammentanzia, vaikka joka vuosi olen asiaa ajatellut. Pitänee korjata tilanne, mutta nyt pitäisi jostain löytää paikka. Alkaa olla aika varattua ruusujen paikoilla. Flammentanz on täydessä kukassaan ihan mykistävän hieno.

    Tuo 'Pohjolan Kuningatar' on jonossa odottamassa vuoroaan päästä Merenrantakaupungin istutuksiin myös. Hieno vanha lajike. Ja 'Ballade' pääsee uuteen hienoon ruusupuistoon ensi kesänä. Ruusuissa on mistä valita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tita, my partner in crime.
      John Davis tosiaan on se pikkuinen länsiseinustan köynnösruusukokeilu, tarkistin asian tallella olleesta säleestä. Flammentanz rehottaa tallin itäpäädyssä. Eihän se siellä muuten kai menisikään mutta kun on niin ravinteikas maa hänellä asuttavana. Tänä kesänä ei ihan koko mitaltaan kukkinut, reiluun metriin riitti kukkia, loput oli vihreää.

      Pohjolan Kuningatar on kaunis ruusu, minulle se ainoa oikea. Maamo kun puhui jotain venäjänkarjalansuomen sekoitekieltä ja lallatti runomitalla kaiken, en oikein osaa edes Pohjolan Kuningattaresta puhua, se venäjänkielinen nimi on paljon tutumpi. Jostain kannakselta maamonkin kasvi on alun perin Joutenvaaraan tullut.

      Poista
  3. Kyllä sinulla onkin todella ihania ruusuja puutarhassasi. Kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko. Pitäisi panostaa kuvaamiseen ja kaikesta elossaolevasta ottaa kunnon kuvat ja nimetä ne fiksusti. Ruusut ovat niin ihania.

      Poista
  4. Voi, miten paljon erilaisia, ihania ruusuja <3 Näyttävät niin kauniilta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja, nappaa haasteesta kiinni ja esittele omasi!

      Poista
  5. Kiva postaus ja kauniit ruusut! Kiitos haasteesta, mutta minun pitänee ensimmäistä kertaa ikinä jättää se vastaanottamatta. Minulla ei nimittäin kasva yhden yhtä ruusua, vaikka ruusunkukista ja tuoksusta pidänkin. Tai no, tontin rajalta yrittää puskea yksi piikkihirviö vuosi toisensa jälkeen, vaikka sen aina käyn repimässä pois. Hansa uskoi kerrasta, että takaisin ei ole tulemista :D Äidilläni oli muuten joskus tuota samaa 'Pohjolan Kuningatarta'. Muistan itsekin tuoksutelleeni sen kukkia. Ja syöneeni syksyllä sen kiulukoita. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna. Haasteeseen voi osallistua vaikka ei olisi yhtään ruusua, jokainen on varmasti joskus saanut jonkin merkityksellisen ruusun tai ruusuihin liittyy muistoja, ajatuksia...
      Kiitos samoin, leppoisaa pyhäpäivää.

      Poista
  6. Luin tämän jo heti ilmestymisen jälkeen, mutta en silloin pystynyt kommentoimaan.
    Oli kiva kuulla sinun ruusuisista ajatuksista, palaan tähän varmaan vielä useampaan kertaan, niinkuin muidenkin ruusuhaasteeseen vastanneisiin postauksiin.
    Sinulla on monta ruusua, joihin en ole vielä omakohtaisesti tutustunut. Kiitos vinkeistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi. Ruusuista riittää kyllä moneen tarpeeseen. Kiva lukea muiden vastauksia, hankittavien lista senkun pitenee :D

      Poista
  7. Ruusurikoskumppanisi Tita ansaitsee kiitokset erinomaisesta kasvatustuloksesta kohdallasi. Omaa osuuttani tästä haasteesta tehdessäni arvelin, että haaste tuo parhaimillaan hienoja löytöjä ja ideoita. Niin kävi, sillä tuo Pohjolan Kuningatar on minulle uusi tuttavuus, joka ansaitsee ehdottomasti kaikki kehut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between. Titalla on ollut melko helppoa näin yllytyshullun noviisin kanssa, ainoastaan havujen kanssa hänen on pitänyt pikkuisen enemmän innostaa, ruusut oli varmaan helpoin rasti. Ja kyllä, ruusujen kirjo on valtava ja joskus joku puhuttelee niin voimallisesti, että sellainen on hankittava itsellekin.

      Poista
  8. Kauniita ruusuja on sinullakin. On ne vaan niin ihania :)

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com